Luennot LIIKUNTAVAMMOJEN PATOFYSIOLOGIA Miten biomekaniikka auttaa ymmärtämään vammojen syntyä ja paranemisprosessia * Harri Selänne 4 Jänteen vauriot ja paranemisprosessi * Pekka Kannus 6 Lihaksen vauriot ja paranemisprosessi * Minna Kääriäinen 9 Luun ja ruston vauriot ja paranemisprosessi* likka Kiviranta 10 PÄIVITETTY TIETO TAVALLISIMMISTA LIIKUNTAVAMMOISTA Polven eturistisidevamman tutkimus ja hoito * Jussi Rantanen 12 Akuutin selkävamman tutkiminen ja hoito * Jaro Karppinen 13 LIIKUNTA, ERITYISKYSYMYKSIÄ Tiedeuutiset: Satunnaistetut kliiniset tutkimukset (RCT) antavat lopullisen näytön liikunnan hyödyistä tai haitoista potilaille * Urho Kujala 15 lnfektiot ja liikunta* Olli J. * Harri Lindholm 20 Abstraktit 22 Luentotiivistelmät myös osoitteessa www.lts.fi 2 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 Liikunta &Tiede Toimitus: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, eteläkaarre 00250 Helsinki puh: 09-4542720 fax. Teijo Pyykkönen Vastaava toimittaja: Leena Nieminen Toimituskunta: Mikael Fogelholm Pilvikki Heikinaro-Johansson Olli J. Kansi: Mainostoimisto Jahn & Halmetoja Oy Kuvat: Antero Aaltonen Julkaisija: Liikuntatieteellinen Seura ry Liikunta & Tiede on myös Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n jäsenetulehti Paino: Vammalan Kirjapaino Oy Tilaukset: puh: 09-4542 720, fax : 09-45427222 Kestotilaus 29 euroa Vuositilaus 32 euroa 40. Heinonen Tuomo Pienimäki Tarja Nykänen, siht. Heinonen Reijo Häyrinen Pasi Koski Lauri Laakso Raija Laukkanen Susanna Rahkamo Eila Ruuskanen-Himma XII Liikuntalääketieteen Päivien suunnittelusta ja järjestelyistä vastaavat Liikunta lääketieteen keskukset ja Liikuntatieteellinen Seura. vuosikerta ISSN 0358-7010. 09-45427222 e-mail: lts@stadion.fi Internet: www.stadion.fi/LTS Päätoimittajat: Lasse Kannas (vast). Suunnittelutoimikunta: Harri Selänne, pj. Heinonen 16 LIIKUNTA ERITYISOLOSUHTEISSA Liikunta ja suorituskyky kylmässä * Juha Oksa 18 Liikunta lämpimässä pelkkää nesteytystäkö. Olli J
Tämä Liikunta & Tiede -lehden erikoisliite keskittyy kokonaisuudessaan päivien antiin ja toimii sekä käsiohjelmana että seminaarin raporttina. Päivät antavat erityisesti nuorille tutkijoille mahdollisuuden tutkimusraportointiin "kotikentällä" ennen siirtymistä kansainvälisille kongressikentille. Alan tutkimus keskittyy toisaalta laajoihin epidemiologisiin selvittelyihin ja syy-seuraussuhteiden kartoitukseen. Tähän liittyy päivien merkittävä käytännön haaste: tutkimustiedon välittäminen kriittisesti, mutta helposti ymmärrettävästi käytännön työn tekijöille. Päivien anti on ollut taattu: ajankohtaiskatsauksia ja tuoreita tutkimusraportteja. Uusia lajeja syntyy lähes kuukausittain ja erilaisia harrastusryhmiä perustetaan järjestäytyneen liikuntatoiminnan sisällä ja sen rinnalle. Parhaimmillaan se tuo tietoa ilmiöiden taustalla olevista mekanismeista, joskus varsin työläidenkin interventioiden avulla. Päivien suunnittelusta ja järjestelyistä vastaavat liikuntalääketieteen keskukset ja Liikuntatieteellinen Seura opetusministeriön tuella. Liikuntalääketieteen Päivät järjestetään nyt 12. 2003 * Paasitorni * Helsinki Liikuntalääketieteen Päivät pitävät pintansa muuttuvassa liikuntamaailmassa uomalaisten liikuntaharrastukset monipuolistuvat vuosi vuodelta. LIKES-tutkimuskeskus vuosien aikana vakiintunut ja löytänyt paikkansa tutkijayhteisössä. Päivät onnistuvat parhaiten näiden tahojen hyvällä vuorovaikutuksella. XII Liikuntalääketieteen Päivät 9.-10.10 . Liikuntakulttuurin monipuolistuminen lisää tarvetta saada tietoa erilaisten liikuntalajien ja liikkumistapojen terveysvaikutuksista ja tapaturmariskeistä. Liikuntalääketieteen Päivät ovat tutkijoiden ja soveltajien kohtauspaikka. Teijo Pyykkönen pääsihteeri Liikuntatieteellinen Seura LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 3. Päivien tavoitteena on alusta lähtien ollut tarjota suomalaista liikuntalääketieteellistä tutkimustietoa suomalaisille suomeksi. Eräänä käytännön sovellutuksena voidaan mainita liikuntareseptin merkityksen tutkiminen sairauksien ja tautitilojen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Hyvät kuulijat ja lukijat Tervetuloa XII Liikuntalääketieteen Päiville. Päivät ovat vakiinnuttaneet asemansa alan vuotuisena suomenkielisenä kokonaiskatsauksena. kerran. Tänä vuonna ohjelmassa on 16 katsausta ja 48 tutkimusraporttia. Samalla heille avautuu tilaisuus saada vanhemmilta tutkijoilta palautetta tutkimustyöstään. Toisaalta tutkimus kahdentuu liikuntalääketieteellisten ongelmien hoitoon ja ennaltaehkäisyyn. Liikuntalääketieteellinen tutkimus on näiden Harri Selänne, LKT järjestelytoimikunnan pj
Liian vähäinen kuormitus puolestaan aiheuttaa kudoksen surkastumista. Sen avulla voidaan arvioida liikuntaelimiin kohdistuvaa kuormitusta ja se voi myös lisätä ymmärrystä liikuntaelinten sairauksien synnystä, hoidosta ja ennaltaehkäisystä. Ihmisen sisällä vaikuttavia voimia ei pystytä mittaamaan kuin erityisjärjestelyillä. Voimien suuruutta ja vaikutuksia yritetään teoreettisesti mallintaa fysiikan lakien mukaisesti. Erilaiset tukija liikuntaelimistön ryhtivirheet altistavat vammoille ja niiden korjaamisella voidaan vaikuttaa sekä liikuntavammasta paranemiseen että ennen kaikkea ennaltaehkäisyyn. HARRI SELÄNNE, HILKKA VIRTAPOHJA Miten biomekaniikka auttaa ymmärtämään vammojen syntyä ja paranemisprosessia. Kineettisen ketjun myötä esimerkiksi jalkaterässä oleva ryhtivirhe aiheut. Liikuntalääketieteellinen tutkimus on hyödyntänyt biomekaniikan lakeja selvittäessään tukija liikuntaelinvammojen syntymekanismeja, paranemista ja ennaltaehkäisyä. Pitkäaikainen, liiallinen kuormitus saattaa aiheuttaa pieniä mikrovauroita, jotka kuormituksen jatkuessa pahenevat. Ihmisen elimistö on kuitenkin varsin monimutkainen kokonaisuus ja nämä vaatimattomat rakennelmat kykenivät vain kömpelösti korvaamaan menetettyjen raajojen toimintaa. Tärkeimpänä ulkoisena vaikuttajana on painovoima, mutta päivittäin teemme työtä myös muita voimia, kuten kitkaa (kaikki liikkuminen, esineisiin tarttuminen), jousia (esimerkiksi lukon avaaminen, tietokoneen näppäimen painaminen), magnetismia (esim. Lisävauhtia tutkimukselle antoivat sodat, joissa amputoituneiden raajojen tilalle yritettiin kehittää toimivia proteeseja ihmisen omia rakenteita jäljittelemällä. Liian suuri kuormitus joko määrällisesti tai liian usein toistettuna voi aiheuttaa elimistölle kuormitusperäisen vamman. Fysiikan lisäksi tarvitaan tietämystä anatomiasta, fysiologiasta, hermolihasjärjestelmästä, ja kinesiologiasta. jääkaapin ovi) tai näiden yhdistelminä rakennettuja erilaisia koneita vastaan. Biomekaniikka liikuntalääketieteessä Tukija liikuntaelimet tarvitsevat sopivaa päivittäistä kuormitusta jotta kudokset vahvistuisivat ja pysyisivät terveinä. Jos tunnemme ulkoisten voimien suuruuden ja niiden vaikutuspisteen sekä lihasten kiinnittymispisteiden etäisyyden tukipisteestä, voidaan yrittää arvioida lihaksiin, jänteisiin tai niveliin kohdistuvien voimien suuruutta erilaisten mekaanisten mallien ja laskelmien avulla (Freund,Takala 1998). Luonnontieteiden kehittymisen myötä heräsi mielenkiinto hahmottaa ihmisen tukija liikuntaelimistöä mekaanisena koneena. Tapaturmien yhteydessä vaurio syntyy voiman ylittäessä kudoksen kestävyyden. Ihmiseen kehoon vaikuttaa ulkoisia voimia, joita vastaan hän joutuu ponnistelemaan lihasten tuottamien voimien avulla. Biomekaniikka tarkoittaa elimistöön vaikuttavien voimien tutkimista. Keskeistä tällaisessa tarkastelussa on selvittää, miten mekaaniset voimat vaikuttavat elimistöön ja sen toimintaan. Jo pelkkä asennon säilyttäminen edellyttää 4 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieleen päivät 9.-10.10.2003 lihasten aktiviteettia. Liikuntaelinten sairauksien tarkkoja syntymekanismeja ei aina tiedetä, mutta mekaanisen kuormituksen uskotaan olevan keskeistä. Nimensä mukaisesti biomekaniikka tarkoittaa biologistenjärjestelmien tutkimista mekaniikan avulla. Osa näistä vammoista liittyy työn mekaaniseen kuormitukseen, mutta suurin osa liikuntaelinten vaivoista ei kuitenkaan ole työn aiheuttamaa. Biomekaanisia ilmiöitä tutkivassa ryhmässä on liikuntatieteellisen ja liikunta-lääketieteellisen asiantuntemuksen ohella insinöörikoulutuksen pohjalta erikoistuneita henkilöitä. Mitä biomekaniikka on. Kudosten kestävyys on yksilöllinen ominaisuus, joka muuttuu kuormituksen vaikutuksesta ajan myötä
taa vamma-alttiuden lisäksi kompensatorisia mekanismeja muualla elimistössä. Saadakseen kantaluun sisäreunan ja jalkaterän sisäreunan alustaan, henkilö vie kompensatorisesti jalkaterän ylipronaatioon (kantaluu kääntyy sisäänpäin yli 8°) ja tukivaiheen pronaatioaika pitenee. Seuraavat alaraajan virheasentoon liittyvät biomekaaniset tekijät tulisi arvioida: 1) suorat vaikutukset kyseiseen niveleen tai sen luisiin osiin 2) epäsuorat vaikutukset läheisiin niveliin 3) haitalliset kompensatoriset asennot tai liikkeet 4) ikään liittyvät rakenteelliset seikat (kasvu) Haitallisina pidettävillä kompensatorisilla liikkeillä tarkoitetaan nivelen ääriasentoja, ylisuuria liikelaajuuksia, kestoltaan liian suuria liikkeen vaiheita tai virheellistä liikkeiden ajoitusta tai lihasten virheellistä aktivoitumisjärjestystä. Jalkaterän liikehäiriöiden biomekaniikka Ihminen ottaa noin 1200 askelta yhden kilometrin matkalla. Skeletal m alalignments of the lower quarter: Correlated and compensatory motions and postures. Riegger-Krugh C, Keysor JJ. Kävelyssä paino tulisi tällöin jalkaterän ulkosivulle. Kirjallisuus: Freund J, Takala E-P. Luiset asentovirheet voivat vaikuttaa pehmytkudosten kuormittumiseen. Suljetussa alaraajan liikeketjussa, jossa jossakin ketjun osassa on virheasento, liike voi johtaa jonkin toisen ketjun osan patologiaan distaalisesti tai proksimaalisesti. Koska ylija alipronaatio Nilkkanivelen/ jalkaterän virheasento Equinus Jalkaterän takaosan varus subtalaarinivelen supinaatio (calcaneus varus) Jalkaterän takaosan valgus Subtalaarinivelen ylipronaatio (calcaneus valgus) Jalkaterän etuosan varus Jalkaterän etuosan valgus Suora vaikutus läheisiin niveliin Sääriluun; sääriluun ja reisiluun; tai sääriluun, reisiluun ja lantion kiertyminen ulospäin Sääriluun; sääriluun ja reisiluun; tai sääriluun, reisiluun ja lantion kiertyminen sisäänpäin Subtalaarinivelen supinaatio ja siihen liittyvä kiertyminen koko alavartalon liikeketjussa Hallux valgus Subtalaarinivelen pronaatio ja siihen liittyvä kiertyminen koko alavartalon liikeketjussa Kompensaatio • lsovarpaan ja ensimmäisen metatarsaaliluun (ns. Henkilö kompensoi alaraajan asentovirheen useimmiten parantaakseen jalan kontaktia alustaan. J Orthop Sports Phys Ther 1996;23(2):164-171 HARRI SELÄNNE, LKT, ylilääkäri LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä sähköposti: harri.selanne@likes.fi HILKKA VIRTAPOHJA, TtM, OMT-fysioterapeutti, koulutussuunnittelija, LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä sähköposti: h iikka.virtapohja@likes.fi tit) pitäisi kuulua jokaisen alaraajaongelmapotilaan tutkimiseen. Degeneraatio voi johtua huomattavan suurista törmäyspaineista, nivelen kyvyttömyydestä ottaa vastaan iskuja voimakkaissa tai nopeissa nivelen asennon muutoksissa tai pienentyneestä nivelen kontaktipinta-alasta. Esimerkiksi henkilöllä, jolla on jalkaterän etuosan varusasento, virheasentoon liittyy korostunut subtalaarinivelen supinaatio, jos jalkaterän etuja takaosan linjaus säilytetään. Nivelen fysiologinenkin kuormittaminen, jos nivelet eivät linjaudu normaalisti, voi johtaa nivelruston degeneraatioon. Taulukko. Nivelten virheasentojen arviointi staattisissa olosuhteissa (asento) ja dynaamisissa liikkeissä (kävely, portaiden nousu, työskentely, liikunta-aktiviteekompensoivat jalan vääränlaista askellusta, ne voivat aiheuttaa pysyviä alaraajavaivoja. 1 säteen) yli liikkuvuus Subtalaarinivelen tai jalkaterän keskiosan ylipronaatio Polven yliojennus • Liiallinen sisäkierto koko alavartalon liikeketjussa Hallux valgus 1 säteen plantaarifleksioasento Toiminnallinen jalkaterän etuosan valgus Liiallinen tai pidentynyt jalkaterän keskiosan pronaatio • Liiallinen ulkokierto koko alavartalon liikeketjussa Hallux valgus Toiminnallinen jalkaterän etuosan varus • 1 säteen plantaarifleksioasento Hallux valgus Liiallinen tai pidentynyt jalkaterän keskiosan tai subtalaarinivelen pronaatio Liiallinen sääri/uun; sääriluun ja reisiluun; tai sääriluun, reisiluun ja lantion kiertyminen sisäänpäin ja lannerangan kierto vastakkaiseen suuntaan • Liiallinen jalkaterän keskiosan supinaatio Liiallinen sääriluun; sääriluun ja reisiluun; tai sääriluun, reisiluun ja lantion kiertyminen ulospäin ja lannerangan kierto samaan suuntaan LIIKUNTA & TIEDE 2003 , XII Liikuntalääketieteen päwät 9.-10.10.2003 5. Terveisiinkin alaraajoihin kohdistuu kävellessä koko kehon painon välittämä kuormitus, joka juoksussa kolminkertaistuu. Koska alaraajan luisista virheasennoista johtuvat kompensatoriset liikkeet voivat suoraan vaikuttaa kivun tai kudospatologian syntyyn, optimaalista paranemista ei tapahdu ennen kuin virheasentojen merkitys vaivan syntyyn on kartoitettu ja mahdollisuuksien mukaan korjattu. Seuraavassa tarkastellaan esimerkkinä jalkaterän liikehäiriöiden biomekaniikkaa. A biomechanical model for the distal upper limb. PREMUS98 abstraktikirja. Nilkan ja jalkaterän virheasentojen vaikutus alavartalon liikeketjuun. Jalan iskunvaimennusta kutsutaan pronaatioksi (kantaluu kääntyy pystylinjaan nähden 6-8° sisäänpäin). Alaraajan rakenteelliset tai toiminnalliset asentoja liikehäiriöt voivat muuttaa nivelen kuormitusta ja törmäysvoimia. Jalka mukautuu alustaan ja toimii iskunvaimentimena. Päivittäin askeleita kertyy noin 15 000 ja koko eliniän aikana kävelemme keskimäärin 100 000 kilometriä
Hyviä kontrolloituja tutkimuksia on kuitenkin niukasti. periaatteet sopivat. Samat periaatteet pätevät myös pehmytosavammojen leikkausten jälkeiseen eli postoperatiiviseen hoitoon. PEKKA KANNUS Jänteen vauriot ja paranemisprosessi Akuutit vammat ja rasitustyyppiset jänneongelmat Akuuteissa pehmytosavammoissa ( lihas, jänne, nivelside) syntyneen kudosvaurion paranemista on tutkittu runsaasti ja tänä päivänä tutkijat ovat melko yksimielisiä siitä, että solujen ja kudosten paraneminen koostuu kolmesta perättäisestä, osittain päällekkäisestä vaiheesta: 1) tulehduseli inflammaatiovaihe (0-5-7pv), 2) uudismuodostusvaihe eli proliferaatiovaihe (72lpv) ja 3) kypsymis-uudelleenmuokkautumisvaihe eli ma turaa tio-remodellaa tiovaihe (21 pv-12kk) ärvinen 1976, Järvinen &: Lehto 1993, Buckwalter 1995, Jozsa &: Kannus 1997, Buckwalter &: Grodzinsky 1999, Kannus 2000, Kääriäinen 2001, Kannus ym. 2003). Jänneongelmissa on kuitenkin oleellista ymmärtää, että varsin pieni osa jänneongelmista on sellaisia akuutteja vammoja (revähdyksiä ja repeämiä), joihin ym. 2003). Näiden etiologiasta, patofysiologiasta ja paranemisprosesseista (ja siten myös hoidosta) emme vielä tänäkään päivänä ymmärrä paljoakaan. Jänneproblematiikkaa hallitsevat erilaiset rasitustyyppiset ongelmat, kuten jännedegeneraatiot eli jännerappeumat (tendinoosit), jänteen ympäryskudosten muutokset (peritendiniitit, tenosynoviitit), jänteiden läheisten limapussien muutokset (bursiitit) ja jänteiden kiinnityskohtien ongelmat (insertiitit, apofysiitit). Jos kuormitus jatkuu, seurauksena voi olla kudoksen kumulatiivinen mikrotrauma, asteettainen rappeuma ja tendinoositilanne. 2002). Rasitus aiheuttaa pieniä säierepeämiä ja poikkisidosten katkeamia, jotka eivät ehdi parantua kunnolla ennen seuraavaa kuormituskertaa, jolloin vähitellen kehittyy inflammaatioreaktio kipuineen ja turvotuksineen. Yksilölliset erot voivat olla valtavia. Ulkoisina riskitekijöinä on pidetty erilaisia harjoitteluvirheitä (liian suuri määrä ja teho, liian nopea kuormituksen lisäys, väärä tekniikka, uupuneena harjoittelu), puutteellisia varusteita (jalkineet, vaatetus), ei-optimaalisia ympäristöolosuhteita (tuuli, kylmyys, kuumuus, kosteus, ohut ilmanala). ylirasituksella on rasitustyyppisten jänneongelmien synnyssä. Käytännön ongelmana tässä "mikrotrauma" prosessin havaitse. Emme tiedä edes sitä, kuinka suuri rooli rasituksella tai nk. Rasitustyyppisten jänneongelmien mikrotraumateoria Perinteisesti jänteiden rasitusongelmien ja -kipujen selitetään syntyvän kollageenisäikeiden mikrotraumojen puutteellisen paranemisen seurauksena. alaraajojen erilaisia virheasentoja ja eripituisuutta, lihasheikkouksia ja -epätasapainoja, yleistä kankeutta, nivelten jäykkyyttä tai yliliikkuvuutta, kasvu ikää (mutta toisaalta ikääntymistä), yli painoa, aikaisempia vammoja, tiettyjä perussairauksia ja huonoa paikallista verenkiertoa. Sisäisinä eli "henkilökohtaisina" pidetään mm. Rasitustyyppisten jänneongelmien riskitekijät Jänteiden rasitustyyppisten ongelmien riskitekijät jaetaan perinteisesti kahteen luokkaan: sisäisiin ja ulkoisiin Qozsa &: Kannus 1997, Kannus ym. Myös naisten riskiä saada jännevaivoja on pidetty suurempana kuin miesten. Samoin vallitsee varsin hyvä konsensus siitä, että akuuteissa pehmytosavammoissa konservatiivisen hoidon kulmakiviä ovat hoidon alkupäivinä KKKhoito (kylmä, kompressio ja kohoasento) ja lepo sekä inflammaatiovaiheen jälkeen asteettainen, kontrolloitu mobilisaatio, lihasharjoittelu ja varhainen painovaraus (Kannus 2000, Kannus ym. Toisilla henkilöillä Akillesjänteet pysyvät oireettomina huolimatta vuosia jatkuneesta kovasta maratonrää6 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9,·10.10.2003 kistä kun taas toinen saa tyypilliset Akillesperitendiniittioireet vaikka on kaikkea muuta kuin aktiivinen liikunnan harrastaja
C: < 0,) .... Tällaisia ovat mm. C: 3 u, 0,) CD ::::s 0,): -· CD 0,): :::r ::::s .... Tällä hetkellä ajatellaan, että liikunnan harrastajien tendinoosin kehittymisessä avainsanoja olisivat ylirasitus ja toistuvat mikrotraumat, jänteen vähentynyt verenkierto (johtaen paikalliseen hypoksiaan, alentuneeseen aineenvaihduntaan ja ainakin hetkellisesti jänteen sisäiseen hypertermiaan) sekä jännekudoksen huono paranemistaipumus (johtuen esim. < ""'I 0,) u, ;::.C: u, -· 0,) .... ::::s .... Verenkierron voidaan olettaa olevan varsin tärkeä tekijä kudosvaurioiden paranemisprosessissa ja on hyvin mahdollista, että jänteiden ylirasitustilanteessa ja degeneraatioprosessissa jännekudoksen niin kapillaritason kuin makrotason verenkierto on häiriintynyt. Tendinoosin syyt ja syntytapa ovat kuitenkin paljolti tuntemattomia eikä tiedetä, mikä on jänteen kudosopillinen tila (degeneraatiota vai ei) jänneongelmien varhaisissa vaiheissa (Paavola 2002). erilaiset jännematriksin metalloproteinaasit (MMPs) , proteiinikinaasit, apoptoosi, typpioksidi, sytokiinit, kasvutekijät ja neuropeptidit (Fenwick ym. Akillesjänteiden kroonisissa peritendiniiteissä (Kvist 1994) ja rasitustyyppiset jänneongelmat paikallistuvat usein niihin kohtiin jänteitä, joissa verenkierto on huonoin (esimerkkinä supraspinatusja Akillesjänteiden ongelmien tyyppi paikat). Toisaalta jännekipua ei selitä pelkkä degeneraatiokaan, koska usein jännedegeneraatio on täysin oireeton ja potilaan voi tuoda lääkäriin vasta tällaisen jänteen repeytyminen. 2002). 2000, Khan 2002) . .. Muut tekijät rasitustyyppisten jänneongelmien synnyssä Jänteiden verenkierto ja jännekudoksen rappeuma. -· 0,): < ::::s CD ::::s ""'I CD CD ""'I ::::s 0,) ~"C -· "C CD CD ::l. Toisaalta tiedetään, että jännedegeneraatio voi kehittyä täysin hiljaisesti ilman mitään oireita ja että valtaosassa degeneroituneista jänteistä ei ole löydettävissä inflammaation merkkejä (Kannus & Jozsa 1991, Alfredson ym. 2002,Jain ym. -· < CD ::::s ::::s 'S. Vaihtoehtoisesti on viime aikoina esitetty, että kivun syy olisi mekaaninen tai biokemiallinen ärsytys (Khan ym. Mitä pidempään jänne on oireillut, sitä varmempaa on, että jänteestä löytyy inflammaation merkkien sijasta rappeumamuutoksia (Khan ym. ""'I 0,) C: 1 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.~10.10.2003 7. Tätä teoriaa tukevat havainnot siitä, että leukosyyteissä on kollageenin ja muiden ECM-proteiinien hajotukseen kykeneviä entsyymejä Qozsa & Kannus 1997) ja että tulehduksen välittäjäaine prostaglandiini El:n lisäys jänteen ympäryskudokseen saa jänteessä aikaan rappeumamuutoksia (Sullo ym. misessa ajoissa on, että säikeiden mikrotraumojen ja kudostason toimintahäiriöiden sanotaan syntyvän selvästi, jopa viikkoja, ennen ensimmäisiä kliinisiä oireita, jolloin asioihin puuttuminen voi jäädä liian myöhäiseksi (Leadbetter 1992, Jozsa & Kannus 1997). 2001, Ireland ym. ::::s CD CD :::r ::::s 0,) < ""'I ""'I 0,): 0,) :::r u, CD .... 2000, Kannus ym. Noin kolmasosalla täysin oireettomasta aikuisväestöstä löytyy jänteistä selvät rappeuman merkit eikä ole tietoa siitä, onko tämä osuus suurempi niillä, joilla on ollut jänneongelmia nuorempana (Kannus & Jozsa 1991). Lopuksi on aiheellista kysyä, mistä jännekipu johtuu, koska useimmiten kipu (ei itse jänteessä havaitut muutokset) ajavat potilaan lääkäriin (Khan ym. Suuri ongelma on, että ihmisjänteiden verenkiertoa ei ole tutkittu jänteiden rasitusongelmien akuuteissa vaiheissa Qozsa & Kannus 1997). 2002, Maffulli ym. 3 ""'I .... Ainoa oikea vastaus on, että emme tiedä! Selvästikin ym. nivelrikko). Myös vapaiden radikaalien (free radicals) ja kuormituksen aiheuttaman jänteensisäisen lämmönnousun (hypertermia) on ehdotettu myötävaikuttavan jännedegeneraation syntyyn (Archambault ym. 2002). Kapillaaritukkeumat eli okluusiot ovatkin tavanomainen havainto esim. Perinteisen käsityksen mukaan tendinoosi kehittyy asteettain jänteen eri inflammaatiovaiheiden kautta. 2002). CD< ~3 C: -· C. Edellisessä jänteen mekanoja kipureseptorit olisivat jollain tavalla yliherkistyneitä venytykselle, paineelle, puristukselle tai tärinälle, kun taas jälkimmäisessä kipureseptorit (yli)reagoisivat ke"C 0,) ""'I 0,) ::::s CD 3 -· 0,) -· "C C: 3 C: u, 3 C: 0,) .... Monet asiat ja tekijät ja niiden spesifiset roolit jänneongelmien synnyssä ja hoidossa ovat kuitenkin paljolti selvittämättä, joskin niiden tutkimus on vilkasta. jänteen inflammaatioteoria ei pysty tyhjentävästi jännekipua selittämään, koska kroonisissa, kivuliaissa jänteissä ei useimmiten ole inflammaation merkkejä (vain degeneraatiota). Samoin puuttuvat sellaiset kokeelliset työt, jotka selventäisivät verenkierron osuutta jännerappeumien degeraatioiden syntyprosessissa. jänteen tai sen osan epäedullisista verenkierto-olosuhteista tai henkilön ikääntymisestä ja perussairauksista) (Kannus ym. Tällainen rinnakkaislöydös ei kuitenkaan kerro vielä mitään varmaa syys-seuraussuhteista kumpaankaan suuntaan ja molempia esiintyy myös itsenäisesti Qozsa & Kannus 1997). 2000). C: -· ::::s 0,): ::::s ::::s 0,) .... Kaikki jänteiden biopsiatutkimukset on tehty varsin pitkään oireilleista jänteistä (koepalat otettu vasta jänneoperaation yhteydessä) ja osassa rappeutuneista jänteistä on löydetty myös kroonisen peritendiniitin muutokset (kiinnikkeet, paksuuntumista) (Kannus ym. u, CD u, u, u, 0,): CD ::::s 0,) :::r < 0,) C: -· ::::s ::::s u, 0,) ::::s -· 0,) < 0,) .... Onkin todennäköistä, että tendinoosi on lopputulos, johon on monta eri syytä ja siihen voi johtaa monta hyvinkin erilaista tietä ( vrt. ::::s 0,) -· .... 2002, Murrell 2002). lnflammaatio ja jännekudoksen rappeuma Valtaosassa liikunnan harrastajien jännerepeämistä revenneessä jänteessä on havaittavissa degeneraation eli tendinoosin merkit jo ennen repeämää (Kannus & Jozsa 1991). -· u, .... Mistä kipu johtuu rasitustyyppisissä jänneongelmissa. 2001, Fu ym. 1995). 2001). 2002)
Sports Medicine 15, 78-89. Kannus P, Paavola M, Paakkala T, Parkkari J, Järvinen TAH, Järvinen M. Fenwick SA, Curry V, Harrall RL, Hazleman BL, Hackney R, Riley GP. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, häipyykö ajan saatossa vain kipu vai korjautuvatko myös jänteessä todetut rappeumamuutokset. (1992) Cell-matrix response in tendon injury. Kannus P, Parkkari J, Järvinen TLN, Järvinen TAH, Järvinen M . Lancet 360, 1565-1566. BMJ 327, 7579. Haake M, Buch M, Schoellner C, Goebel F, Vogel M, Mueller I ym. Kvist M. Basic science and clinical studies coincide : active treatment approach is needed after a sports injury. Kannus, P. The effect of early mobi lization and immobilization on the healing process following muscle injuries. (1993). 120001 ln vivo investigation of ECRB tendons with microdialysis technique no signs of inflammation but high amounts of glutamate in tennis elbow. Järvinen, M., & Lehto, M.U.K. Academic Dissertation, University of Turku, Turku, Finland . Human Kinetics, Champaign, 1 L, USA. (2002) Time to abandon the "tendinitis" myth. mialliseen ärsytykseen, jonka aiheuttajaksi tai välittäjäksi on epäilty mm. Archambault JM, Wiley JP, Bray RC. Paavola M, Kannus P, Paakkala T, Pasanen M, Järvinen M. (2001) The effects of prolonged peritend ious administration of PGE1 to the rat Achilles tendon: a possible animal model of chronic Achilles tendinopathy. (2002) lncreased expression of matrix metalloproteinase 1 (MMP1) in 11 patients with patellar tendinosis . Sports Med 18, 173-201 Kääriäinen, M . (2002) Achilles tendinopathy. sellaisia aineita kuin kondroitiinisulfaatti, glutamaatti, CGR-peptidi, substance P ja neurokinin A. J Bone Joint Surg 84-A, 2062-2076. Sullo A, Maffulli N, Capasso G, Testa V. (2002) Treatment of rheumatoid tenosynovitis with cytokine inhibitors. Journal of American Academy of Orthopaedic Surgeons 7, 291-299. (2001) Adhesion and Biomechanics in Regenerating Skeletal Muscle. (2001) Expression of transforming growth factor-b isoforms and their receptors in chronic tendinosis. (2003) Extracorporeal shock wave therapy for plantar fasciitis: randomized controlled multicentre Trial. 119911 Histopathological changes preceding spontaneous rupture of a tendon. Fu SC, Chan BP, Wang W, pau HM, Chan KM, Rolf CG. Acta Orthop Scand 71, 475-479 . Leadbetter WBC. & Grodzinsky, A.J. Emme myöskään tiedä sitä, miksi pitkällä aikavälillä (vuosien saatossa) rasitustyyppiset jänneongelmat useimmiten lievittyvät tai häviävät kokonaan (Paavola ym. (1995) Exercise loading of tendons and the development of overuse injuries Sports Med 20,77-89. BMJ 324, 626-627. (2002) Tendon healing: can it be optimised. J Bone Joint Surg (Am) 73, 1507-1525. Murrell GA. Radiologe 42 :766-770. Khan KM, Cook JL, Maffulli N, Kannus P. Brit J Sports Med 36, 392-393. Toisin sanoen monilla näistä ongelmista näyttäisi olevan hyvä pitkäaikaisprognoosi. Clin Sports Med 11, 533-578. Jännetutkijoille näyttää riittävän työsarkaa pitkäksi aikaa eteenpäin. 120001 Long-term prognosis of patients with achilles tendinopathy. Am J Sports Med 28, 634-642. Buckwalter, J. (2000) Where is the pain coming from in tendinopathy. Khan KM, Cook JL, Kannus P, Maffulli N, Bonar SF. An observational 8-year followup study. 12000) lmmobilization or early mobi lization after an acute soft-tissue injury. Järvinen, M . Brit J Sports Med 34, 81-83. J Anat 199, 231240. (2002) Understanding tendinopathies. Physician and Sportsmedicine 28, 55-63. (1995) Should bone, soft tissue, and joint injuries be treated with rest or activity7 Journal of Orthopaedic Research 13, 155-156. Brit J Sports Med 36, 315-316. (2002) Pathophysiology of tendon overuse injuries Iin German). PEKKA KANNUS professori Tapaturmat ja osteoporoosi -yksikkö, UKK-instituutti ja Lääketieteen laitos, Tampereen yliopisto, Tampere sähköposti: pekka.kannus@uta.fi 8 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.· 10.10.2003 Kirjallisuus Alfredson H, Ljung B-O, Thorsen K, Lorentzon R. Kannus P, Jozsa L. lreland D, Harrall R, Curry V, Holloway G, Hackney R, Hazleman B, Riley G. Academic Dissertation, University of Tampere, Tampere, Finland. (1999) Loading of healing bone, fibrous tissue, and muscle: implications for orthopaedic practice. Jain A, Brennan F, Nanchahal J. 2003). Jozsa, L., & Kannus, P. 12001) Multiple changes in gene expression in chronic human Achilles tendinopathy. Anatomy, Physiology, and Pathology. (1976) Healing of a Crush lnjury in Rat Striated Muscle with Special Reference to Treatment of Early Mobilization and lmmobi lization. Maffulli N, Moller HD, Evans CH. (19971 Human Tendons. Matrix Biol 20, 159-169. Scand J Med Sci Sports, 13, 1 50-154. Buckwalter, J.A. 2000, Haake ym. A. A controlled study of 891 patients. Acta Orthop Scand 73, 658662. Paavola M, Kannus P, Järvinen TAH, Khan K, J6zsa L, Järvinen M . J Orthop Sci 6, 349-357 .. (2003) A short review. (1994) Achilles tendon injuries in athletes . Current Concepts Review
Luustolihaksella on hyvä paranemiskyky, jonka perustana ovat lihassyiden reservisolut, ns. satelliittisolut, jotka heräävät toimintaan vasta lihassyiden vaurioituessa. Lihasvammat voidaan jakaa kahteen eri alatyyppiin eli ns. Suurin osa lihasvammoista aiheutuu iskun tai voimakkaan venähdysvamman seurauksena. 10-55% kaikista urheiluvammoista on lihasvammoja eli ne muodostavat suurimman yksittäisen urheiluvammojen ryhmän. Paranemisprosessin aikana katkenneiden lihassyiden päiden täytyy siten toisaalta korjata rakenteensa ja toisaalta sitoutua tiukasti ympäröivään sidekudokseen toiminnallisen jatkuvuuden muodostamiseksi. Samanaikaisesti dystrofiinimolekyyliketjun proteiinien (dystrofiini, b-DG, a-SG) ja merosiinin määrä kasvaa kontrollitasolle viitaten mahdolliseen integriinija dystrofiinimolekyylikompleksien toisiaan täydentävään rooliin. "shearing" -tyyppiseen ja "in situ nekroosi" -tyyppiseen vammaan. Regeneraatioprosessi muistuttaa lihaksen muodostumista sikiökehityksen aikana ja on samanlainen riippumatta vammamekanismista. Aikuisissa lihassyissä on todettavissa syiden reunoilla sijaitsevat tumat sekä tyypillinen poikkijuovainen kuvioitus. "Shearing" -tyyppisessä vammassa ympäröivien tukirakenteiden vaurio johtaa lihas-jänne-kompleksin jatkuvuuden katkeamiseen. Paranemisprosessissa reservisolut eli satelliittisolut aktivoituvat, jakaantuvat ja erilaistuvat myoblasteiksi, jotka ovat eräänlaisia varhaislihassoluja. Integriinit ovat solukalvon läpäiseviä adheesiomolekyylejä, jotka osallistuvat monimutkaisiin biologisiin prosesseihin sikiönkehityksen aikana ja ovat tärkeitä kudoksien rakenteen ylläpidossa. sidekudosarven muodostuminen Sidekudosvaurion vuoksi lihasvamman paranemiseen liittyy myös sidekudosarven muodostuminen, joka voi toisaalta tukea tai kilpailla lihasvamman paranemisprosessin kanssa. MINNA KÄÄRIÄINEN Lihaksen vauriot ja • paranem1sprosessit Poikkijuovaisen lihaksen kudosvauriot ovat melko yleisiä. Lihassyiden kiinnittyminen eli adheesio solunulkoiseen materiaaliin varhaisen paranemisprosessin aikana on kuitenkin välttämätöntä, jotta jänne-lihas-jänne-yksikön jatkuvuus palautuu ja siten lihaksen kyky supistua yhtenäisenä yksikkönä voimaa ja liikettä tuottaen myös palautuu. Tämä ilmiö antaa perusteet varhain aloitetulle mobilisaatiolle lihasvamman hoidossa. Lihassolujen kiinnittyminen solunulkoiseen sidekudokseen tapahtuu mm. Myöhemmin paranemisprosessin aikana kun regeneroituvien lihassyiden päihin muodostuu uudet lihasjänneliitokset, lisääntynyttä lateraalista adheesiota ei enää tarvita ja a 7 integriinin ja vinkuliinin määrä lateraalisella solukalvolla laskee. Kudosvauriot liittyvät tapaturmavammoihin, esim. Paranemisen alkuvaiheessa kiinnittyminen solunulkoiseen materiaaliin tapahtuu paranevien lihassyiden reunaosissa. Myoblastit yhtyvät monitumaisiksi myotubuluksiksi. Tukirakenteiden säilyessä ehjinä lihas voi parantua täydellisesti. Katkenneet lihassyyt menevät kuolioon n. "Shearing" tyyppisen lihasvamman jälkeen katkenneet lihassyyt vetäytyvät ja niiden väliin muodostuu aukko. "In situ nekroosi" -tyyppisessä vammassa, jonka voivat aiheuttaa esim. Edellä mainitussa paranemisen vaiheessa paranevien lihassyiden kärjet eivät voi vielä kiinnittyä tiukasti sidekudokseen. Lisääntynyt, tehokkaampi lateraalinen adheesio mahdollistaa toiminnallisen yhteyden korjaantumisen. Kyseinen aukko täyttyy verenpurkaumalla, joka myöhemmin korvautuu sidekudosarvella. Lisäksi lihastaudit kuten myosiitit eli lihastulehdukset, perinnölliset lihasdystrofiat ja erilaiset aineenvaihdunnalliset häiriöt voivat aiheuttaa lihassyiden kuolion. integriiniin ja dystrofiiniin liittyvien proteiinien muodostamien adheesiomolekyylikompleksien välityksellä. Myotubulukset täyttävät ensin tyhjät tyvikalvosylinterit ja kasvavat sitten niistä ulos pyrkien katkenneiden lihassyiden välissä olevaan runsaaseen arpikudokseen. "Shearing" -tyyppinen vamma, jossa repeytyvät lihassyiden lisäksi myös tyvikalvo ja ympäröivät sidekudoskalvot, on yleisempi. Vain aktiivinen mekaaninen stimulaatio näyttää stimuloivan lisääntynyttä lateraalista adheesiota. Integriinit osallistuvat myös haavan paranemiseen sekä useisiin patologisiin prosesseihin. puudute tai käärmeen myrkky, lihassyyt menevät kuolioon ehjän tyvikalvon sisällä. 1-2 mm matkalta säilyneen tyvikalvon sisällä ja syöjäsolut syövät tuhoutuneen kudoksen. iskuvammoihin, liitännäisvammana luunmurtumiin ja erilaisiin urheiluvammoihin kuten revähtymiin. Lateraalinen adheesio vähentää vammautetun lihaksen uudelleen repeämisen mahdollisuutta ja mahdollistaa lihaksen käytön ennen regeneraatioprosessin päättymistä. Tyhjä tyvikalvosylinteri toimii suojana jonka sisällä lihaksen paranemisprosessi käynnistyy. Myöhemmin paranemisprosessin aikana sidekudosarpi pienenee, paranevat lihassyyt asettuvat lomittain ja kiinnittyvät tiukasti sidekudosarpeen, josta merkkinä nähdään uusien pienien lihasjänneliitoksien muodostus lihassyiden päissä. Kokeellisesti on todettu tehostunut lateraalinen adheesio, josta osoituksena on a7 ja bl integriinin mRNA:n lisääntynyt ekspressio sekä a7 integriinin ja vinkuliinin immunoreaktiivisuuden lisääntyminen lateraalisesti regeneroituvien lihassyiden solukalvolla. MINNA KÄÄRIÄINEN Kirurgian klinikka, Plastiikkakirurgia, TAVS, Tampere sähköposti: minna.kaariainen@uta.fi UIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikunta~etieteen päivät 9.· 10.10.2003 9
Luusiirteitä voidaan käyttää luutumisen edistämiseksi ja luupuutosalueiden täyttämiseen. Murtuma-alttiutta lisäävät erilaiset luun sairaudet, esimerkiksi osteoporoosi. ILKKA KIVIRANTA Luun ja ruston vauriot ja • paranem1s• prosessi Perusero luun ja ruston vaurioiden korjaantumisessa on se, että murtunut luu voi parantua täysin alkuperäisen veroiseksi, mutta ruston korjaantumistaipumus on lähes olematon. Murtuma voi olla yksinkertainen poikkimurtuma tai pirstaleinen murtuma sen mukaan, millainen vammamekanismi on ollut ja kuinka suurienergisestä vammasta on ollut kyse. Nämäkin murtumat saadaan yleensä luu tumaan, kun leikkauksessa poistetaan murtumapintoja peittävä sidekudos ja kiinnitetään murtumakappaleet tukevasti toisiinsa. Murtuman lujittumiseen yläraajassa kuluu keskimäärin 8-12 viikkoa ja alaraajassa 12-16 viikkoa. 2001). Putkiluu tuottaa yleensä kallusta myös hohkaluuta enemmän. Korjaustapahtuma alkaa murtuma-alueen verenpurkaumassa, johon muutaman tunnin kuluessa murtumasta kulkeutuu tulehdussoluja ja tulehdusvälittäjäaineita. Luunmurtumien hoitoon on ollut käyttökelpoisia ja erinomaisia hoitotuloksia jo vuosikymmeniä, mutta nivelruston korjausmenetelmät ovat parhaillaan kiivaan kehittämistyön alla. Jos luutuminen ei tapahdu 6-8 kk kuluessa, on kyse luutumattomasta murtumasta. Schenk 1998). Luunmurtumat Luunmurtumat jaetaan suljettuihin murtumiin tai avomurtumiin sen mukaan, onko murtumakohdan päällä oleva iho säilynyt ehjänä, vai onko luu lävistänyt ihon. Aktiivisen kallusmuodostuksen lisäksi murtuma-alueelle ilmestyy osteoklastisoluja, jotka syövät kuollutta luukudosta murtumapinnoilta ja tekevät tilaa uudelle luunmuodostukselle. Rustovaurio voi toisaalta syntyä myös polveen kohdistuneen suoran iskun tai pitkäaikaisen toistuvan mekaanisen rasituksen seurauksena. Jos murtumakappaleet asettuvat täysin kohdalleen ja kiinnitys on tukeva, voi korjaantuminen tapahtua jopa ns. Luunmurtuman paraneminen on sarja osittain päällekkäisiä solujen toimintoja, jossa on paljon yhtymäkohtia luuston kasvunaikaisten kehitysvaiheiden kanssa (ks. Tämänjälkeen,jo muutaman päivän kuluessa, kalluskudokseen tulee luusoluja eli osteoblasteja ja kallus alkaa luutua. Rustovauriot Rustovaurio syntyy usein nivelen vääntövamman yhteydessä, jolloin vammaan voi liittyä nivelkierukan tai nivelsiteiden repeämiä ja hohkaluuvaurio. Jos murtuma ei luudu edellä mainitussa aikataulussa, puhutaan hidastuneesta luutumisesta. Hyviä pitkäaikaistuloksia on saatu rustosolusiirremenetelmällä, jossa rustovaurio korjataan potilaan omilla viljellyillä rustosoluilla. Myös ruston rakenneosien geneettiset virheet voivat lisätä ruston vaurioitumisen riskiä (Helminen ym. Alttius rustovammoille lisääntyy, jos kudoksen mekaaniset ominaisuudet ovat heikentyneet esimerkiksi pitkäaikaisen kipsauksen tai muusta syystä johtuvan nivelen vähentyneen kuormituksen vuoksi (Arokoski ym. Tällöin luu vahvistuu ja murtunut luu pystyy jo kantamaan normaalia kuormaa. muovautumisvaiheessa kuukausien ja vuosien kuluessa murtuma-alueen umpinainen !uusilta muuttuu entisen kaltaiseksi luuksi. Vamman vakavuus ja pahenemistaipumus riippuvat vaurion suuruudesta, sijaintipaikasta ja nivelessä olevista mahdollisista muista vaurioista. Murtuma-alueella olevat virheasennot voivat oieta ja putkiluuhun muodostuu uudestaan ydinontelo. Nivelrustovaurioiden luonnollinen kulku tunnetaan puutteellisesti eikä yksittäisestä vauriosta voida varmuudella sanoa, johtaako ruston tuhoutuminen nopesti nivelrikon kehittymiseen vai pysyykö vaurio ennallaan pitkiäkin aikoja. suoralla luutumisella ilman kallusreaktiota. Luutumisnopeus hidastuu, jos luun verenkierto on heikkoa tai jos potilaan yleiskunto ja luun laatu ovat heikkoja. Jos vammautunut raaja kipsataan, pystyvät murtumakappaleet liikkumaan jonkin verran toistensa suhteen, mikä lisää kalluksen muodostumista. Osteoblastien ja osteoklastien aktiivinen toiminta ja verisuonten kasvu muuttaa organisoitumattoman kalluskudoksen vähitellen normaaliksi kerrosra1 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntatääketieteen päivät 9.-10.10.2003 kenteiseksi luuksi. Ns. Tällaisia huomioon otettavia tekijöitä. 2001). Lapsilla luutuminen on lähes kaksi kertaa nopeampaa kuin aikuisilla. Aluksi murtumakappaleet kiinnittyvät toisiinsa luukalvon solujen tuottamalla säierustoisella kudoksella (periosteaalinen ja endosteaalinen kalluksen muodostus). Nivelruston vaurion korjaantumattomuus on tiedetty jo vuosisatoja ja osoitettu myöhemmin useissa tutkimuksissa (Hunziker 2002). Jos murtuma kiinnitetään tukevasti levyllä ja ruuveilla tai käytetään ydinnaulausta, jää kalluksen muodostuminen korjausprosessin aikana vähäiseksi
Helminen HJ, Aro koski JPA, Kiviranta 1. Saunders, Philadelphia, 1998. Hangody L, Fules: Autologous osteochondral mosaicplasty for the treatment of full-thickness defects of weight-bearing joints. 1980). 1990-luvulla kehitettiin useita menetelmiä, joilla vaurioituneesta polvesta pystyttiin ottamaan sylinterin muotoisia rustoluusiirteitä vaurioituneen alueen korjaamiseksi Rustoluusiirteet otetaan ehjältä, vähän painoa kantavalta nivelen reuna-alueelta. Nivelruston etiopatogeneesi. 117:1617-26, 2001 . Outcomes of microfracture for traumatic chondral defects of the knee: Average 11-year follow-up. Suomen Lääkärilehti 2001 ;51-52 5259-5264. Jos vaurio on ollut syvä, muodostuu luupuutosalueelle normaalia rustonalaista luuta, mutta alunperin nivelrustoiselle alueelle kehittyy säierustoa (Furukawa ym. Solut alkavat muodostaa rustokudosta, joka kiinteytyy viikkojen kuluessa kuormitusta kestäväksi kudokseksi ja voi vuoden jälkeen vastata jäykkyydeltään tervettä nivelrustoa. Toimenpiteessä irralliset rustokielekkeet poistetaan, samoin tuhoutunut rustokudos ja rustonalaisluun pinta verestetään (Steadman ym. Rustoluusiirteillä tehdyn korjauksen suositeltu laajuus on 1-4 cm2 (Hangody ja Fules 2003). ovat nivelsiderepeämän aiheuttama nivelen väljyys, alaraajan tai polvilumpion virheasento, rustovaurioon liittyvä luupuutos tai nivelkierukan repeämä. Sauma tiivistetään kudosliimalla lukuun ottamatta pientä aukkoa, jonka kautta rustosolut ruiskutetaan luukalvon alle muodostuneeseen taskuun. Ennen takaisin lähettämistä tehdään soluviljelmän steriliteetin testaus ja laadunvarmistus. Shapiro F, Koide S, Glimcher MJ. Rustokudos on kehittynyt kantamaan kuormaa, mikä on ilmeisesti tapahtunut osittain kudosvaurion paranemiskyvyn kustannuksella. Schenk RK. Vaurioalue peitetään sääriluun etupinnalta otetulla luukalvolla, joka sitten ommellaan kiinni ympäröivään terveeseen rustoon. Solut toimitetaan kudosviljelyliuoksessa ampullassa, jossa on noin 6 miljoonaa rustosolua. Furukawa T, Eyre DR, Koide S, Glimcher M J. Yhä yleisemmäksi on muodostumassa käytäntö, jossa rustoluusiirrettä käytetään pienehköihin vaurioihin, jotka voidaan korjata yhdellä isolla tai korkeintaan kahdella siirteellä. 2003) . 2001). Articular cartilage repair: basic science and clinical progress. J Bone Joint Surg 1993;75-A:532-553. verisuonet, imusuonijärjestelmä ja sensorisia viestejä välittävät hermot. Suositeltu käyttöalue on alle 1 cm halkaisijaiset rustovauriot ja tavoitteena on saada vaurioalueelle korjauskudos, joka estää rustovaurion laajenemisen. Säierustosta puuttuu normaalille nivelrustolle tyypillinen kollageenisäikeiden järjestäytyminen, kollageenisäieverkosto muodostuu tyypin I kollageenista ja kudoksen biomekaaniset ominaisuudet ovat huonommat kuin nivelrustossa (Hunziker 2002). Rustosolusiirreleikkaus soveltuu erityisesti suurten (yli 2 cm 2), oireita aiheuttavien rustovaurioiden hoitoon. Nivelruston korjaantumisominaisuuksiin vaikuttaa merkittävästi ruston ainutlaatuinen rakenne. Samalla otetaan nivelen reuna-alueelta, vähän kuormittuvalta nivelpinnalta, rustoa noin 5 x 15 mm suuruiselta alueelta (300-500 mg) rustosolujen viljelyä varten. Koska rustossa ei ole verisuonia, ei pinnalliseen rustovaurioon synny tulehduksellista reaktiota, joka vetäisi puoleensa arpikorjauksessa tarvittavia soluja. Hunziker EB. Duodecim. ILKKA KIVIRANTA, ylilääkäri, dosentti Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Jyväskylä sähköposti: ilkka.kiviranta@uku.fi Kirjallisuus Arokoski JP, Lammi MJ, Hyttinen MM, Kiviranta 1, Parkkinen JJ, Jurvelin JS, Tammi Ml, Helminen HJ. Rustosta puuttuvat mm. 1993). J Bone Joint Surg 1980;62A:79-89. Biochemical studies on repair cartilage resirfacing experimental defects in the rabbit knee. Kirjassa Skeletal trauma (BD Browner, JB Jupiter, AM Levine, PG Trafton, toim.) ss.33-74. J Arthroscopy 2003;19:447-484. Yhden ampullan solumäärällä voidaan hoitaa laajuudeltaan 4-6 cm 2 rustovaurio. Cell origin and differentation in the repair of full-thickness defects of articular cartilage. Toinen rustosolusiirteeseen liittyvä toimenpide on avoleikkaus, jossa vaurioalue ensin puhdistetaan huonosta rustosta poistamalla rusto luun pintaa myöten. LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.-10.10,2003 11. Osteoarthritis Cart 2002;10:432-463. Syntynyt korjauskudos on säierustoista, minkä vuoksi korjaustuloksen kestävyys ainakin laajoilla kuormaa kantavilla pinnoilla on epävarmaa. Solut voidaan joko käyttää heti tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. A review of the current status and prospects. Rustosolusiirre edellyttää kahta leikkaustoimenpidettä. Koska siirre otetaan samasta nivelestä, jota korjataan, rajoittaa siirteeksi otettavan kudoksen määrä korjattavan alueen enimmäiskokoa. Soluviljelylaboratoriossa rustosolut eristetään väliaineestaan ja soluja viljellään 14-21 päivää, jolloin tuloksena on 6-24 miljoonaa solua. Jos vaurio rikkoo sekä ruston että alla olevan luun, tulee vauriokohtaan verenpurkauma, johon luussa olevat mesenkymaaliset kantasolut kulkeutuvatja vamma-alueen täyttää myöhemmin verisuonitettu arpikudos (Shapiro ym. mikromurtumamenetelmässä. Verenpurkauman kykyä tuottaa korjauskudosta käytetään rustonalaisluun rei'ityseli ns. Nivelen tähystyksessä arvioidaan vaurion laajuus, mahdollinen luupuutoksen määrä ja muun ruston kunto. Polven ja lonkan nivelrikon ehkäisy haavetta ko vain. Steadman JR, Briggs KK, Rodrigo JJ, ym. Menetelmässä tehdään rustopuutosalueelle luupinnan läpäiseviä noin 2 mm halkaisijaltaan olevia reikiä 3-4 mm välein. Sauma suljetaan sen jälkeen viimeisillä ompeleilla ja kudosliimalla. Vaurioalueelle tulee rei'istä verta ja verihyytymässä käynnistyy arpimuodostus. J Bone Joint Surg 2003; 85-A:25-32. Biology of fracture repair. Lisäksi ennusteeseen vaikuttavat potilaskohtaiset tekijät kuten ikääntyminen, lihavuus ja polveen kohdistuva liiallinen kuormitus (Arokoski ym
Akuuttivaiheessa polven kliininen tutkiminen ja stabiliteetin arviointi on varsin vaikeaa ja kokemusta vaativaa. Ensivaiheessa on tärkeä punktoida mahdollinen veripolvi. Ultraääni tai varjoaineröntgen ovat hyödyttömiä. Instabiliteetin aste vaihtelee. Jos polvesta löytyykin "lievempi" vamma, on se siis positiivinen yllätys. Ongelmaksi jää polven kivulias epävakaus eli instabiliteetti, joka estää rajumman urheilun. Kun tilanne rauhoittuu ja "jäähtyy" muutaman viikon, voi stabiliteettitestaus olla jo paljon helpompaa. Mutta kyllä eturistisiteen saa poikki myös kevyemmässä liikunnassa, tai jopa viattoman tuntuisessa liukastumisessa. Yleisimmät siirremateriaalit ovat polvitaipeen hamstring-jänteet ja polvilumpiojänne. Polven saranatuella voidaan tilannetta hiukan helpottaa, ainakin yrittää selvitä kausi loppuun. Siirre viedään eturistisiteen korvikkeeksi reisiluuhun ja sääriluuhun porattujen kanavien kautta ja kiinnitetään lu. Tavallisin eturistisiteen repeämän liitännäisvamma on luiden ruhje ja sisäinen "mustelma" polven ulkosivulle. Joillakin taas polvi tuntuu sekä subjektiivisesti että tutkittaessa täysin tukevalta, mutta se kipeytyy ja turvottelee rasituksessa. Magneettitutkimus, varsinkin varjoainetehosteisena, on kuitenkin aiheellinen silloin, kun taudinkuva on epätyypillinen tai kun epäillään useamman nivelsiteen yhtäaikaista vammaa. Liitännäisvamma voi syntyä myös polven sisäsivulle, tavallisesti se on sisemmän sivusiteen syvän kerroksen vaurio, johon voi liittyä myös sisäkierukan irtoaminen nivelkapselista. Magneettikuvaus on kieltämättä erinomainen polven sisäisen patologian selvittelyssä. Lisätutkimuksia tarvitaan vain poikkeustapauksissa. Vaurio syntyy voimakkaan väännön seurauksena, kun reisiluu iskeytyy voimakkaasti sääriluun pintaan. Se on urheilijalle yleensä dramaattinen kokemus, varsinkin kun siihen liittyy jopa koko kauden mittainen pelitauko. Tämä johtuu siitä, että nivelside sijaitsee kokonaan nivelen sisäisesti ja nivelnesteen ympäröimä. Potilas tuntee tämän ilkeinä ja kivuliaina muljahduksina, väliajat polvi voi olla melko oireeton. Sen ongelmana on tunnetusti saatavuus tai hinta. Röntgenkuvalla poissuljetaan välitöntä hoitoa vaativat murtumat. Sillä on tärkeä diagnostinen merkitys, mutta toimenpide auttaa myös kipuun ja helpottaa leikkausta edeltävää mobilisaatiota. Yleensä kipu ei kuitenkaan ole kovin voimakas. Eturistisiteen katkeamisen myötä vaurioituu myös nivelkalvoon liittyviä eli synoviaalisia verisuonia, syntyy usein massiivi nivelen sisäinen verenvuoto, hemartron .. Tilastollisesti arvioiden eturistisidevamman todennäköisyys veripolvitilanteessa on noin 40 prosentin luokkaa. Eturistiside ei parane itsestään eikä myöskään arpeudu ompelemalla revenneet päät vastakkain. Urheilijoilla kuitenkin lähes poikkeuksetta päädytään leikkaushoitoon. Punktoitaessa voi ulos tulla jopa yli 100 ml verta. Itse en pidä tähystykseen mentäessä oleellisena tietoa siitä, mitä tähystimellä mahdollisesti tulen löytämään. Nivelnesteen koostumus ei salli kunnollista arpireaktiota ja paranemista. JUSSI RANTANEN Polven eturistisidevamman tutkimus ja hoito Varsinkin pallopeleissä yleisin vakava polvivamma on eturistisiteen repeämä. Polven oireilu ja kliininen status ratkaisevat tähystystarpeen. Veripolven jälkeen teen tähystysleikkauksen aina ACL-rekonstruktiovalmiudessa ja valmistan myös potilaan henkisesti siihen. Vammahetkellä polvessa saattaa tuntua tai jopa kuulua selvä rusahdus tai paukahdus. Eturistisiteen vammoja syntyy eniten kontaktiurheilussa: jalkapallossa, jääkiekossa, salibandyssa ja koripallossa. Ilman ristisiteitä luut liikkuisivat etu-takasuunnassa jopa muutaman sentin. Oleellista testauksessa on vertailu terveeseen polveen ja mahdollisen puolieron toteaminen. Se kuitenkin tiedetään varmemmin, että 12 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.· 10.1 0.2003 eturistisiderepeämän jälkeinen löysyys johtaa ajan mittaan kierukkavammoihin ja lopulta rustovaurioihin ja kulumaan. Luun ruhjeen eli kontuusion merkitys on epäselvä, se voi toipua oireettomaksi tai johtaa jopa polven ennenaikaiseen nivelrikkoon, artroosiin. Erittäin tärkeää on myös nivelen röntgentutkimus, jo pelkästään juridiselta kannalta. Toisilla taas löysyys haittaa arkielämää jopa normaalikävelyssä. Ristisiteet muodostavat polven nivelpintojen väliin ristikkäistuentasysteemin, joka pitää reisiluun ja sääriluun kohdakkain läpi nivelen kolmiulotteisen saranaliikkeen. Alkuun polvi vuotaa täyteen verta ja turpoaa. Polven akuutin vääntövamman tutkimusprotokolla saa olla melko yksinkertainen. Siksi eturistisidevammat pitää korjata rekonstruoimalla nivelside sopivalla siirteellä. Veri voi toki olla lähtöisin muistakin kudoksista, rustovaurioista, murtumista tai perifeerisesti revenneistä kierukoista. Joillakin potilailla eturistisidevamman jälkeen muljahtelutuntemukset voivat olla vain ajoittaisia
Välilevyn takakapseli ei vaurioidu luutumislinjojen ollessa auki, koska sekä välilevyt että nikamat ovat joustavia ja "iskunkestäviä". Noin 5-6 viikon kuluttua leikkauksesta voidaan aloitella punttisaliharjoittelu, kevyt juoksu pari viikkoa myöhemmin. Alussa keskitytään polven liikelaajuuden palauttamiseen. Sen jälkeen alkaa johdonmukainen, yleensä fysioterapeutin ohjaama kuntoutus. Avoimen eturistisidekirurgian ja isojen viiltojen aika on ohi. Nikaman kompressiomurtuma, jossa etuosa kapenee kiilamaisesti 20% paranee yleensä hyvin mikäli päätelevyt ovat ehjät. Varsinkin ojennusliike on tärkeää, sillä jos ekstensiovajeisella polvella tottuu kulkemaan, voi tavan häätäminen olla yllättävän hankalaa. uukanaviin poikkitangoin, ruuvein tai pelkästään langoin. Leikkaustekniikan ja toimenpiteen virheettömän suorittamisen osuus lopputuloksesta on korkeintaan puolet. Tämä voi olla haitta, mutta myös hyvä puoli, sillä näin siirre tavallaan itse asettuu oikeaan funktionaaliseen kireyteen. Kliinisessä tutkimuksessa on tärkeää tietää vammamekanismi ja selkärangan luutumisen kehitysvaihe. Erittäin keskeistä on myös hyvin suunniteltu ja huolellisesti toteutettu jälkikuntoutus. Murtumia ilmaantuu harvemmin, niiden esiintyvyys kasvuikäisillä on 2-5% akuuteista selän vammoista. Osa siirteistä katkeaa.Jokaista kymmentä eturistisideleikattua kohti tehdään Suomessa vähintään yksi uusintaleikkaus. Polvilumpiojännesiirteen käyttöön liittyy kivuliaan alkuvaiheen lisäksi usein myös harmillinen pitkäaikaiskipu esim. Tavallisin ikä on 14-16 vuotta ja tavallisin murtumapaikka rangassa T4Tl2 alue. Mehiläisen sairaaloissa käytetään siirteenä hamstring-jänteitä. Leikkaus tehdään tänä päivänä tähystimellä. Eturistisidekorjauksen tulokset ovat yleensä varsin hyviä riippumatta käytetystä tekniikasta. voimistelu, taitoluistelu, baletti, paini) voi aiheuttaa kasvuikäiselle nikamakaaren rasitusmurtuman, joka puolestaan johtaa jopa nikaman siirtymään . Sen sijaan pallopeleihin paluuta pitää odotella kuusi kuukautta tai jopa kauemmin. Kuntopyörällä päästään treenaamaan jo 3-4 viikon kohdalla. Kasvuikäisellä äkillinen kuormitus ja tapaturmat voivat aiheuttaa vaurioita nikamien päätelevyihin ja rengasapofyysiin. Hamstring-siirteeseen liittyy myös tietty venyminen. Kun luutumislinjat sulkeutuvat, myös kapselivauriot ovat tavallisia. Lievätkin vammat huomioituina, noin 20% 10-11 -vuotiaiden ja 35% 14-15 -vuotiaiden vammoista syntyy urheilupaikoilla. Äärieteentaivutuksessa syntyneet vammat ovat tavallisimpia. Ensimmäiset pari viikkoa jalka ei siedä täyttä painoa ja siksi joudutaan käyttämään kyynärsauvoja. Yleensä potilas kotiutetaankin jo leikkauspäivänä. Joskus syynä on ensimmäisen leikkauksen tekninen virhe, tavallisimmin siirteen epäadekvaatti sijainti. Vakuutusyhtiö Pohjolan akuuttien vammojen aineistossa vuosilta 19871991 selkävammoja esiintyi 5-10 prosentilla tutkittujen lajien harrastajista (jalkapallo, jääkiekko, lentopallo, koripallo, judo, karate). polvistuessa. Kun nikamien luutumislinjat ovat auki, rengasapofyysin vauriot ovat tavallisia, ja myös välilevyn sisältö saattaa työntyä nikamaan (Schmorlin prolapsi). Avoleikkauksessa siirteen oikea asemointi on epävarmaa ja leikkauksen jälkeiset kivut ymmärrettävästi moninkertaiset tähystyskirurgiaan verrattuna. Näihin liittyy usein välilevyn vaurioituminen, mikä puolestaan lisää toistuvan tai pitkittyvän alaselkäkivun riskiä varhaisaikuisuuteen asti. Vaikeuksiakin kohdataan: osalla potilaista tulee ongelmia polven liikkuvuuden palautumisessa, osalle jää hankala kipu polven etuosaan. Suurin osa uusintarepeämistä on kuitenkin seurausta uudesta tapaturmasta. Runsas selän taaksetaivutus ja kierto (esim. Menetelmän etuna on sen "pehmeys" eli potilaan leikkauksen jälkeinen kipu on yleensä melko lievää. Toisaalta hamstring-jännemenetelmä on teknisesti hiukan haastavampi, virhetoleranssi on vähän pienempi. JUSSI RANTANEN ortopedi, dosentti Mehiläinen Urheiluklinikka ja Sairaala Turku sähköposti: jussi.rantanen@mehilainen.fi JARO KARPPINEN Akuutin selkävamman tutkiminen ja hoito Lasten ja nuorten liikuntaja urheilutapaturmat ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osalla potilaista syynä on puutteellinen kuntoutus tai liian nopea urheiluun paluu. Luutumislinjojen ollessa auki ne aiheuttavat selkäranUIKUNT A & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 13. 80-90 % leikatuista palaa entiseen urheilulajiinsa entiselle tasolle. Urheilijoiden alaselkäkipu on useimmiten seurausta yksittäisistä tapaturmista, kumulatiivisista mikrotraumoista tai näiden yhdistelmästä. Urheiluvammojen riski on kontaktilajeissa kolminkertainen muihin lajeihin verrattuna ja kilpailutilanteissa 4-5 -kertainen harjoitteluun verrattuna
Urheilijat ovat vaikeita hoidettavia koska he usein kielloista huolimatta palaavat lajiharjoitteluun, mikä saattaa vain pitkittää vamman parantumista. Oikea tapa on panostaa stabiloiviin harjoitteisiin ja selän kestävyyteen voiman sijasta. Akuutissa selkävammassa rangan röntgenkuvaus on paikallaan kun epäillään murtumia. Akuutit selkävammat hoidetaan pääasiassa konservatiivisesti, jopa sijoiltaan menneet eli dislokoitumattomat okaja poikkihaarakkeiden murtumat. Mikäli röntgenkuvassa näkyy murtuma, on tietokonekuvaus hyvä jatkotutkimus. Liikuntavammat ja niiden ehkäisy SLL 58:71, 2003 Salminen JJ, Kujala U. Etenkin akuutin selkävamman jälkeen mutta myös oireettomilla urheilijoilla selän kuntoutukseen kannattaa panostaa. Radiologisilla interventioilla voidaan ehkä korvata leikkaushoitoa tulevaisuudessa. Lajitekniikan hallitseminen, motoriikan kehittäminen, hyvät varusteet, sääntömuutokset ja tyyppivammoista tiedottaminen ovat esimerkkejä, joilla voidaan estää niin selkävammoja kuin urheiluvammoja yleensäkin. Tietenkin parasta hoitoa on vammojen ennaltaehkäisy. '·. T rauma to the thoracic and lumbar spine in the adolescent. Duodecim 115:1773. Usein selkäkuntoutus tehdään väärin liikkeillä, jotka itse asiassa lisäävät rangan aksiaalista kuormitusta. Nuoren selkävaivo1en yleisyys ja taustat. gan etuosan vaurion ja niiden sulkeuduttua tyypillisesti kapselirepeämän, jopa välilevytyränkin. Urheiluvammat eri lajeissa . Urheilijat voiva harjoitella vapaasti esim. Parkkari J, Kannus P, Kujala U, Palvanen M, Järvinen M. Tyypillisesti välilevytaudissa kumarassa olo ja istuminen pahentavat oireita, usein akuutissa vaiheessa myös yskiminen ja ponnistelu. Rasvasaturaatiotekniikalla korkekenttälaitteilla saadaan nikamakaarivaurioihin liittyvä luuödeemakin hyvin todennettua. Matalakenttälaitteilla voidaan puolestaan käyttää voimakasta nestepainotteista kuvaussekvenssiä (STIR), millä ödeema näkyy hyvin joskin anatomisesti kyseinen sekvenssi ei ole kovin tarkka. Kipua tuottavaa rasitusta tulisi välttää, etenkin, jos todetaan nikaman rengasapofyysin tai välilevyn vaurio. SLL 50 2681, 1995. Duodecim 117:647, 2001. allaskävelyllä. Low back exercises: Evidence for improving exercise regimens Phys Ther 78:754, 1998. Magneettitutkimus (MRI) on tarpeen mikäli vammaan liittyy neurologinen vaurio ja myös välilevyvammoissa aktiiiviurheilijoilla ja kaikilla kasvuikäisillä. Selän pakkoasento ja hamstring-tiukkuus vaikka ns. T2-painotteisissa sekvensseissä näkyy hyvin välilevyjen signaali intensiteetin muutokset ja anuluksen vauriot. Myös nikamaja rengasapofyysimurtumat hoidetaan pääasiallisesti ei-operatiivisesti. Oireet voivat tulla joskus vasta muutaman tunnin kuluttua vammasta, kun epiduraalitilaan joutunut välilevyn sisältö turpoaa osmoottisesti. Ns. Suomessa tähän on hyvät mahdollisuu14 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 det täällä kehitetyn DBC (documentation based care) menetelmän ansiosta. Kasvuikäisen urheilijan ongelmat. Jos voimavektori on suuri, nikamamurtuma on mahdollinen. Seuraavaksi kliinisessä tutkimuksessa selvitetään alaraajojen tilanne (kipu, puutuminen, tuntopuutos, lihasheikkous). 1999. Kipu taaksetaivutuksessa viittaa useimmiten takarakenteiden (fasettinivelet, nikamakaaret) vaurioon. JARO KARPPINEN Työterveyslaitos Helsinki sähköposti: jaro.karppinen@ttl.fi Kirjallisuus Clark P, Letts M. Lepo, tulehduskipulääkkeet ja rasituksen välttäminen ovat konservatiivisen hoidon kulmakiviä heti vammautumisen jälkeen. Vaikeat murtumat puolestaan hoidetaan useimmiten operatiivisesti, varsinkin jos niihin liittyy neurologinen vaurio. McGill SM. yläraajoja ja selkäkuntoutuksessakin järkevää on aloittaa esim. iskiasneurologia on normaali viittaavat kasvuikäisellä anulusvaurioon tai välilevytyrään. Kujala U, Taimela S. Rasitusvammoissa altistavana tekijänä on useimmiten liian yksipuolinen harjoittelu ja/tai nopea harjoitteluintensiteetin lisäys. Kasvuikäisen liikunnan ei tulisi sisältää voimakkaita ja teräviä repäisyjä eikä maksimaalisia painoja. Can J Surg 44:337, 2001 Heinonen OJ, Kujala UM
* Huolella suunniteltu ja kontrolloitu harjoitusohjelma parantaa hieman sepelvaltimotautipotilaiden ennustetta. Näyttö hoidon vaikuttavuudesta katsotaan vahvaksi silloin kun useampi samasta aiheesta tehty RCT päätyy samaan tulokseen. seuraavia johtopäätöksiä. Monen sairauden kohdalla liikuntaohjeita antavalta vaaditaan kuitenkin suurta asiantuntemusta, jotta vakavilta komplikaatioilta vältytään. * Kestävyystyyppinen liikunta alentaa verenpainetta. URHO KUJALA Liikuntalääketieteen professori Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä sähköposti: urho.kujala@sport.jyu.fi LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikunta~etieteen päivät 9.-10.10.2003 15. Lopullinen näyttö myös liikunnan kokonaishyödyistä ja haitoista saadaan vasta huolellisesti toteutetuista satunnaistetuista kliinisistä tutkimuksista. * Reumaatikkojen lihasvoima paranee. *Tyyppi 2 sokeritautia sairastavien potilaiden sokeritasapaino paranee sekä kestävyysharjoittelulla että kuntopiirityyppisellä vastusharjoittelulla. URHO KUJALA Satunnaistetut kliiniset tutkimukset (RCT) antavat lopullisen näytön liikunnan hyödyistä tai haitoista potilaille Satunnaistettu kliininen tutkimus, RCT (=randomised clinical trial) , tarkoittaa lääketieteessä tutkimusta, jossa joukko potilaita on satunnaistettu (arvottu) tutkimukseen rekrytoinnin jälkeen eri hoitoryhmiin ja hoidon vaikutusta on tutkittu vertaamalla ryhmiä seurannan aikana. * Katkokävelyoiretta potevilla kävelymatka pitenee ja pohjekipuoireen ilmaantuminen viivästyy. * Lievää tai kohtalaista polven nivelrikkoa potevien potilaiden kipuilu lievenee ja alaraajafunktio paranee. RCT:t on lähes poikkeuksetta toteutettu niin, että terveysriskien arviointi, liikunnan ohjelmointi ja potilaan seuranta on tehty huolellisesti ja erittäin asiantuntevin voimin. Sopiva liikunta on siis tärkeää myös kroonisesti sairaille. Mikäli liikuntaohjeet sairaille ovat liian summittaisia, hyötyjen ja haittojen suhde tuskin on yhtä hyvä kuin RCT:t osoittavat. * Fibromyalgiaa sairastavien potilaiden kunto paranee ja kipuilu vähenee. RCT:t osoittavat, että yleensä liikunnalla voidaan kohottaa jo sairastuneiden ihmisten fyysistä kuntoa ja parantaa siten toimintakykyä ja lisätä näin päiviä itsenäiseen elämään. Viime vuosina on julkaistu lisääntyvässä määrin ja myös hiljalleen laatukriteereiltään paranevia satunnaistettuja tutkimuksia, joissa liikuntahoitoa on verrattu tavanomaiseen hoitoon tai johonkin muuhun yksittäiseen hoitoon eri sairauksia sairastavilla potilailla. Tämä on sekä yksilöiden että yhteiskunnan kannalta merkittävä asia, vaikka itse sairauksia voidaan liikunnalla parantaa vain harvoissa tapauksissa. Viime vuosina tehtyjen RCT:n ja systemaattisten kirjallisuuskatsausten perusteella voidaan sairaiden ihmisten liikuntahoidon vaikuttavuudesta tehdä mm. Liikunnan itsenäisestä vaikutuksesta voi tehdä luotettavia johtopäätöksiä vain silloin kun vertailtavien ryhmien hoidot eroavat ainoastaan liikuntahoidon osalta. * Keuhkoahtaumatautia ja astmaa potevien potilaiden suorituskyky paranee vaikka taudin astetta kuvaavien laboratoriotutkimusten tulokset eivät muutu. Yksittäisten RCT:n tuloksia kootaan edelleen yhteen systemaattisissa kirjallisuuskatsauksissa. Liikunnan vaikutuksia tulee vielä tutkia useiden sairauksien kohdalla, sillä toistaiseksi vain muutamassa sairaudessa on osoitettu, että liikunnasta ei ole mitään hyötyä
1960-luvun alussa ruotsalaisilla suunnistajilla oli epidemia, jossa 1500 kaikkiaan 10000 kilpailijasta sairastui "tarttuvaan maksatulehdukseen". Tavalliset infektiot aiheuttavatkin urheilijoille poissaoloja harjoittelusta enemmän kuin muut sairaudet yhteensä. Katabolia on voimakasta erityisesti lihaksistossa, mutta myös sydämessä. Lyhyt flunssaoireisto (kuumetta 1,5 vrk) aiheuttaa -katabolian, jonka korjautuminen kestää noin 2 viikkoa. Liikkujan toipuminen vain viikonkin mittaisesta kuumeisesta infektiosta täyteen suorituskykyyn voi viedä useita viikkoja. Liikunnan harrastus ja urheilu infektion aikana voi johtaa taudin pitkittymiseen ja pahenemiseen ja altistaa jopa henkeä uhkaaville komplikaatioille. Urheilijan toipuminen kuumeisesta infektiosta täyteen suorituskykyyn kestää pitkään. Skistosomien munia joutuu ihmisen ulosteen mukana veteen, jossa väli-isäntänä on kotilo. Epidemioita on kuvattu myös Etelä-Afrikkalaisilla melojilla. Infektion aikana ei kannata urheilla, koska suorituskykyisyys on selvästi laskenut. Infektio aiheuttaa kataboliaa, jonka vaikeusaste riippuu kuumeen kestosta ja korkeudesta. Urheilijoilla on taas huomattavasti enemmän infektioita kuin kohtuuliikkujilla. Leptospirat tunkeutuvat ihmisen verenkiertoon limakalvon, vaurioituneen ihon ja myös terveen ihon läpi, jos kontaktiaika on riittävä. HEINONEN lnfektiot ja liikunta Liikunnan harrastamisen ja infektioiden sairastamisen välinen yhteys on ]-kirjaimen muotoinen. Äkillisen infektion vaikutuksia suorituskykyisyyteen Liikunnalla pyritään aikaansaamaan mukautumismuutoksia lihasten, keskushermoston ja verenkiertoelimistön rakenteeseen ja toimintaan. Skistosomiaasi on halkiomadon aiheuttama tauti. Liikkujan ylirasitustila altistaa monenlaisille infektiolle. Illinoisissa USA:ssa triathlonkilpailun kuluessa 74 kaikkiaan 961 osallistujasta sai leptospiroositartunnan. Täydellinen vuodelepo sinänsä on. Zimbabwessa testatuista triathlonisteista 80% sairasti tautia. Leptospiroosi: spirokeetan aiheuttama tauti, joka tarttuu ihmiseen yleensä sairaiden eläinten virtsan likaamasta maasta tai vedestä. Se leviää uimahalleissa ja muissa kosteissa (pesu)tiloissa. OLLI J. Tarttumisreittinä oli saastunut pesuvesi kilpailupaikoilla. Suunnistajat olivat saaneet juostessaan pieniä naarmuja iholle ja tauti levisi sairaasta terveeseen urheilijaan pesuveden mukana. Tauti leviää suorassa ihokontaktissa nirhaumien ja haavojen kautta. Japanilaisten sumo-painijoiden he16 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 patiittiepidemia levisi suoran ihokontaktin välityksellä taistelun tiimellyksessä. Sairaana harjoittelu ei aikaansaa harjoitusvaikutuksia ja harjoittelu menee hukkaan. Liikuntaa harrastamattomilla on enemmän tavallisia ylähengitystieinfektiota kuin liikkujilla. Ruokamyrkytysepidemialla on monia mahdollisia aiheuttajia. Infektion aikana tapahtuu nopeasti monia päinvastaisia muutoksia ja elimistö on äkillisen infektion aikana ikäänkuin kovassa rasitustilassa. Kuumeinen sairaus on monasti elimistölle jo sinänsä kovempi rasitus, kuin harjoittelu. Fyysisen rasituksen vaikutus infektioon Vanhan käytännön mukaan kuumeista infektiota on hoidettu vuodele-volla, koska rasitus pitkittää ja pahentaa oireita. Koska voipalata kilpaurheiluun ja harjoitteluun 7 Minkälaisia vaikutuksia infektiolla on urheilijan suorituskykyyn. Mielestäni on mielenkiintoista pohtia myös sitä, että urheilu ja urheilu ympäristöt sinänsä voivat joskus toimia infektion levittäjinä. Herpes gladiatorum on herpesviruksen aiheuttama iho-oireinen tauti. Toukat tunkeutuvat ihon läpi ja päätyvät ihmiselimistössä suoliston laskimoverkostoon, jossa aikuisiksi kehittyneet madot elävät pareittain vuosia tuottaen munia. Urheilu infektion levittäjänä Perinteisesti tällaisissa artikkeleissa pohditaan infektioita ja urheilua yksilön kannalta. Tällaisia klassisia ja opettavaisia tapauksia on julkaistu monia. Se on tunnettu etenkin painimaailmassa. Athlete's foot on sienitulehdus varpaiden välissä. Barcelonan olympialaisista. Sydänlihas onkin aina infektion aikana tavallista enemmän rasitettu. ~-hepatiitti on hepatiittiviruksen aiheuttama maksa tauti, joka tarttuu veren välityksellä. Tapauksista on raportoitu mm. Suorituskyky heikkenee kuumeisen infektion ensimmäisestä päivästä lähtien
lnfections and exercise in high-performance athletes. Täysi lepo kunnes oireet ovat hävinneet ja erityisvarovaisuutta hoitokuurin aikana vaikkei oireita enää olisikaan. Ruotsalaisista linjauksista ei ole juurikaan ollut keskustelua Suomessa. OLLI J. Iho-oireinen borrelioosi hoidetaan 10 vrk mittaisella antibioottilääkityksellä ja tänä aikana ainakin viikon lepo on suositeltavaa. Nuha sekä kurkkukipu, käheys, yskä: Varovaisemmin kuin edellä, oireiden vaikeus ja kehittyminen ohjaavat. Vältä täydellistä vuodelepoa taudin akuutin vaiheen mentyä ohi. Yleisten sairastumisoireiden yhteydessä tai mikäli oireisiin vielä liittyy lihaskipuja, lihasarkuutta, nivelkipuja tai päänsärkyä tulee ehdottomasti levätä oireiden häviämiseen asti vaikka kuumetta ei olisikaan. Urheilijalla viikon harjoitustauon aiheuttaneen ylähengitystieinfektion jälkeen kevyttä harjoittelua on siis kestettävä ainakin viikon ajan ennen kovempia harjoituksia. Kevyen liikunnan/harjoittelun tulee kestää ainakin yhtä pitkään kuin sairauden oireilukin kesti. Mononukleoosi voi aiheuttaa pitkittyneen väsymistilan. Mahdolliset rajoitukset aiheutuvat sairaudesta johon antibioottihoitoa annetaan. Harjoittelun tehon tulee nousta vähitellen eikä äkillisesti. Gastroenteriitti (maha-suolitulehdus, oksentelu, ripuli): voimakasta rasitusta tulee välttää. HEINONEN Lääket.tri, ylilääkäri Paavo Nurmi -keskus, Fysiologian laitos, Turun Yliopisto, Mehiläisen Urheiluklinikka sähköposti: olli.heinonen@utu.fi Kirjallisuus: FVSS Fysisk aktivitet i Sjukdomsprevention och Sjukdomsbehandling. Antibioottihoito: antibiootihoito ei sinänsä estä liikuntaa tai urheilua. Oireeton HIV: ei esteitä tai rajoituksia liikunnan ja urheilun suhteen. Kuume (38 astetta tai enemmän): Aina täysi lepo! Henkilöt, jotka tuntevat normaalin kehonlämpönsä ja lepopulssinsa vaihtelut noudatavat seuraavaa ohjetta: täysi lepo, mikäli normaali kehon peruslämpö nousee 0,5-1 astetta, lepopulssi nousee samanaikaisesti yli 10 lyönnillä ja henkilöllä on sairauden yleisoireita kuten lihaskipuja, lihassärkyä, päänsärkyä. voimanosto) kuukauden urheilutauko. Mononukleoosi Tautiin voi liittyä voimakas väsymys ja poikkeuksellisen hidas toipuminen infektiosta. Myokardiitti voi olla myös vähäoireinen. Kilpailu tasoiseen ponnisteluun ei voi osallistua kuin vain aivan terveenä. Muita mahdollisia oireita voivat olla poikkeava väsymys, hengenahdistus ja rytmihäiriötuntemukset. Myokardiitti Infektion aikaisen liiallisen rasituksen pelätyin komplikaatio on sydänlihastulehdus eli myokardiitti. Kontaktilajit kiellettyjä aktiivisen herpeksen aikana. Liikunta infektion jälkeen Infektio-oireiden mentyä voi kevyen liikunnnan aloittaa varovaisesti. Kurkkukipu ilman muita oireita: Varovaisuutta kunnes kurkkukipu häviää. Kyseesssä on suora käännös eikä osa ohjeista välttämättä ole aivan suomalaisen konsensuksen mukaisia. Kontaktija ponnistuslajeissa (esim. Liikunnan määrää tulee heti vähentää, mikäli ilmenee uutta sairauden tunnetta, poikkeavaa väsymystä, huimausta tai harjoitteluhaluttomuutta. lnfektiopotilaan liikuntaohjeet * Liikuntakielto on voimassa, kun sinulla on infektion yleisoireita kuumetta, poikkeavaa väsymystä, korkea leposyke * Erityisvarovaisuutta on noudatettavainfektion alkupäivinä, kun sinulla on lihassärkyä tai peitteinen nielu. Ponnistelua tulee lisätä vasta, kun infektion yleisoireet, kuume, yleinen sairauden tunne ja kohonnut leposyke ovat normaalistuneet. Special Feature. Virtsarakon tulehdus: voimakasta rasitusta tulee välttää oireiden häviämiseen asti. Useisiin virusinfektioihin saattaa liittyä osana tautia myokardiitti. Oireettoman klamydiainfektion antibioottihoidon aikana tulee fyysistä rasitusta rajoittaa. Hankalammilla infektioilla on usein "esioireita" 2-3 päivän aikana ja tämän vuoksi varovaisuus ja tarkkailu sairauden ensipäivinä on tärkeätä. Kaikkien infektioiden yhteydessä on erittäin tärkeätä, että ensimmäisen 2-3 vuorokauden aikana ollaan hyvin varovaisia ja tarkkaavaisia vaikkei kehon lämpötila olisi noussutkaan jotta elimistön puolustusmekanisimit ehtivät aktivoitua ja jotta nähdään minkälainen infektio on kehittymässä. Liikunta ja infektiot ruotsalainen linjaus Ruotsalaisessa liikuntaoppaassa FYSSissä on kuvattu toimenpideohjeet liikkujan infektioiden yhteydessä. lmmunology and Cell Biology 2000; 78: 510-522 UIKUNT A & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 17. Sukupuolitaudit (infektiot): aktiivivaiheessa voimakasta rasitusta pitää välttää. Tällöin on syytä välttää vähintään kuukauden ajan liikuntaa, jossa on mahdollisuus saada isku mahan alueelle. http//www.svenskidrottsmedicin.org/fyss/ Friman G, Wesslen L. Keskustelun avaamiseksi käännän vapaasti ruotsalaiset suositukset. Angiina (j3-hemolyyttisen streptokokin aiheuttama nielutulehdus): 10 vrk antibioottihoito. haitallista. Nuha ilman kurkkukipua, yskää tai yleisoireita: Varoaika 2-3 päivän ajan ja sitten asteittainen paluu harjoitteluun mikäli oireeet eivät pahene. Mononukleoosi: tautiin liittyy usein pernan suureneminen. Lisäksi mononukleoosissa perna saattaa suurentua. Infektion alkuvaiheessa on tärkeätä välttää voimakasta rasitusta, mutta pitkällinen vuodelepo ja kevyen liikuskelun välttäminen sairauden alkupäivien jälkeen on harvoin perusteltua. Fyysisen rasituksen haitat ovat suurimpia infektion alkupäivinä. Oireisen myokardiitin tärkein merkki on rintakipu, joka yleensä ilmaantuu kolmantena vuorokautena infektion ensioireista. Vältä fyysistä rasitusta infektioiden ensioireiden tuntuessa ja erityisesti ensimmäisinä sairauspäivinä. Ihoinfektiot: tapauskohtainen toiminta
On arvioitu, että Suomessa ammatissaan kylmälle altistuvia on vähän yli 30 % työtä tekevästä väestöstä ja että n. Keho on lämpöpatteri Ihminen säätelee kehonsa lämpötilaa tarpeen mukaan, joko poistamalla tai tuottamalla lämpöä. Lihastyö parantaa jäähtyneen suorituskykyä Lihastyö on hyötysuhteeltaan heikko, noin 80 % tehdystä työstä muuttuu lämmöksi. Maksimaalisen suorituskyvyn heikkenemisen ja kuormituksen kasvun vuoksi jäähtynyt lihas kuormittuu enemmän kuin lämmin lihas ja vakiosuuruisen työn aiheuttama suhteellinen kuormittavuus on tällöin suurempi ja palautuminen hitaampaa (Bergh 1980). Lihastyöllä voidaan kohottaa työskentelevien lihasten, kehon sisäosien ja myös ihon lämpötilaa, siten ylläpitäen suorituskykyä. Räjähtävää voimantuottoa vaativissa lajeissa kuten esimerkiksi yleisurheilussa, uimaja mäkihypyissä kyseisen kaltaisella vähäisellä lihaksen jäähtymisellä voi olla ratkaiseva merkitys. Liikuttaessa tai työskenneltäessä ulkona tämän tasoista jäähtymistä tapahtuu erittäin helposti ja useasti. Vähäinenkin jäähtyminen on liikaa On osoitettu, että jo hyvin vähäinen jäähtyminen heikentää merkittävästi lihasvoimaa ja sitä kautta suorituskykyä. Tärkein ihmiskehon ominaisuus, joka mahdollistaa liikkumisen ja työnteon kylmissä olosuhteissa, on lihaksiston kyky tuottaa lämpöä. Liika lämpö poistuu kuivana lämmönluovutuksena tai hikoilemalla. 4 miljoonaa suomalaista altistuu vuosittain säännöllisesti kylmälle ulkoilmalle (Opas kylmätyöhön 2002) . Kyseisen kaltainen altistus alentaa lihaksen lämpötilaa n. 2000). Suorituskyvyn kannalta tärkein kudos on lihaskudos. 1 °C ja keskimääräistä iholämpötilaa 4 °C. Liikunta tai työskentely kylmissä tai viileissä olosuhteissa riittämättömällä vaatetuksella ja/tai liian vähäisellä työn tasolla voi aiheuttaa lihasten, kehon sisäosien ja ihon jäähtymistä, siten heikentäen suorituskykyä. Kuviossa 1 on esimerkki siitä kuinka paljon tunnin mittainen istuminen eri ympäristölämpötiloissa (20 °C, 15 °C ja 10 °C) heikentää maksimaalisen hypyn korkeutta vertailulämpötilaan (27°C) nähden.Jopa 20°C:n ympäristölämpötila heikentää merkittävästi suorituskykyä (esimerkkikuviossa 15 %). TEKSTI: JUHA OKSA Liikunta ja suorituskyky kylmässä Kylmä elinympäristö on pohjoisen sijaintimme vuoksi jokaiselle suomalaiselle tuttu. Jäähtymisen ohella kuormitusta kylmässä lisää tuuli sekä vaatetus, painonsa ja jäykkyytensä vuoksi. Maksimaalista suorituskykyä tarvitaan kuitenkin verraten harvoin, jolloin tärkeämpää onkin jäähtymisen aiheuttama lihaskuormituksen lisäys maksimaalista alemmalla tasolla. Edellä mainitut seikat on hyvä ottaa huomioon vapaa-ajan liikuntaa tai urheilijoiden harjoitteita ja niiden osuvuutta suunniteltaessa tai työn kuormittavuutta arvioitaessa. Lihaksiston jäähtyminen heikentää suorituskykyä kaikilla osa-alueilla: kestävyys, voima, nopeus, teho ja koordinaatio Lihaksiston jäähtymisen seurauksena maksimaalinen suorituskyky heikkenee työtavasta ja jäähtymisen tasosta riippuen 6 30 %. Kylmässä tehdyn vakiotyön kuormittavuus ja sen aiheuttama väsyminen voikin olla jopa 30 % suurempi kuin lämpimässä tehty vastaava työ, jonka vuoksi tukija liikuntaelinoireiden riski on kylmässä suurempi kuin lämpimässä (Oksa 2003). Jäähtymisen vaikutus suorituskykyyn Tärkeimmät tekijät, jotka jäähtymistä voivat aiheuttaa ovat alhainen ympäristön lämpötila, lämmönhukkaa lisäävä tuuli, vaatetukseen kertyvä kosteus, joka heikentää sen lämmöneristävyyttä ja alhainen kehon lämmöntuotanto (Opas kylmätyöhön 2002, Mäkinen ym. Selviytyäkseen vakiosuuruisesta työstä jäähtynyt lihas joutuu käyttämään suuremman osan ko18 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteeri päivät 9.-10.10.2003 konaiskapasiteetistaan kuin lämmin lihas. Siitä syystä Ii1 1· r
> :c 15 * = merkittäv ä ero vertailuarvoon nähden 10 27'C 20 'C 15'C lO'C Altistuslämpötila Kuvio 1. Hypyn jälkeen koehenkilöt saivat kävellä 5 minuuttia 10 °C:n lämpötilassa (5 km/h nopeus) ja toistivat hypyn. 4. 3. Kuvio 2 osoittaakin, että heikentynyt suorituskyky voidaan palauttaa lämmittävällä lihastyöllä. J Appi Physiol 92: 354-361 . 2. 2002. Kylmässä liikuttaessa tai työtä tehdessä huomioitava! * Hyvästä lämpötasapainosta on huolehdittava tarkasti liikunnan ja vaatetuksen avulla, koska kylmässä tehtävä työ voi olla suurempi riski tukija liikuntaelin oireille kuin lämpimässä tehtävä vastaava työ. .:,t; C: >, C. Human power at subnormal body temperatures . Tätä sykliä toistettiin kunnes saavutettiin normaali hyppykorkeus. Eri lämpötiloissa istutun tunnin vaikutus maksimaaliseen hypyn korkeuteen, vertailuläömpötila 27 °c 30 * normaali hyppyk orkeus E (,) 25 * .,, ::, CI) .:,t; 20 ... Koehenkilöt istuivat tunnin ajan 10 °C lämpötilassa ja sen jälkeen suorittivat maksimaalisen hypyn (alku). >, 15 :c * merkitt äv ä ero alkuun nähden 10 Alku 2 3 4 Kävelykerrat Kuvio 2. Eur J Appi Physiol 81 : 397-402. .:.0: C: > * C. Toimintakyvyn palautuminen kävlemällä tunnin istumisen jälkeen 10°C lämpötilassa. Työterveyslaitos LIIKUNTA & TIEDE 4/2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.· 10.10.2003 19. * Maksimaalinen suorituskyky kylmässä heikkenee ja maksimin alapuolella tehtävän työn kuormittavuus kasvaa, siten kasvattaen työn suhteellista kuormittavuutta ja väsymistä. 30 E 25 (,) .,, * ::, * CI) .:.0: 20 ... Tällä on merkitystä etenkin pitkäkestoisissa liikuntasuorituksissa, työn kuormittavuuden arvioinneissa ja urheilijoiden harjoituksen osuvuutta suunniteltaessa. Mäkinen T, Gavhed D, Holmer 1, Rintamäki H. 2002. The combined effect of repetitive work and cold on muscle function and fatigue. Kylmän aiheuttamalla lihaksen lämpötilan alenemisella ja/tai työn aiheuttamalla lihaksen lämpötilan kasvulla on siis annos vaste suhde suorituskyvyn muutoksiin nähden. Suorituskyky parantui jo ensimmäisen kävelykerran jälkeen ja normaali suorituskyvyn taso saavutettiin neljännen kävely kerran jälkeen, samanaikaisesti kun normaali lihaksen lämpötila saavutettiin. Acta Physiol Scand (Suppl) 1980; 478: 1-39. Oksa J, Ducharme MB, Rintamäki H. JUHA OKSA, LitT, dos, fysiologian laboratorio Oulun aluetyöterveyslaitos, Oulu sähköposti: juha.oksa@ttl.fi Kirjallisuus: 1 Bergh U. * Jäähtyneenä suorituskyvyn palauttaminen tapahtuu helpoiten lämmittävän lihastyön avulla. Normaaliin hyppykorkeuteen nähden kyseinen altistus heikensi suorituskykyä 27 %. 2000. hastyö onkin tehokkain tapa ylläpitää suorituskykyä tai palauttaa mahdollinen jäähtymisen aiheuttama suorituskyvyn heikentyminen. Opas kylmätyöhön. Thermal responses to cold w ind of thermoneutral and cold subjects
Normaalikuntoisen ja -painoisen keski-ikäisen miehen lämmöntuotto rauhallisessa ylämäkikävelyssä on noin 15002000 kJ/h, mutta isokokoisen tai ylipainoisen jopa yli 2500 kJ/h. Kun isku on tehokas, ei tarvitse niin i 1 r ,.· 1. Henkilö voi työskennellä lähes maksimaalisella sykintätaajuudella, mutta hapenkulutustaso on vain puolet huipputasosta. Yksi iholta haihtuva hikilitra sitoo lämpöä noin 2300-2400 kJ. Alle + 35° C tai yli+ 40° C kehon sisälämpötilat aiheuttavat jo useimmille selviä oireita ja toimintakyvyn huomattavaa laskua. Vahva sydän jaksaa pumpata verta riittävästi sisältä pintaan. Verisuonistossa voi varsinkin ikääntyvillä olla sairauksia, jotka ahtauttavat suonistoa. Lämpösopeutuminen eli akklimaatio lisää hikirauhasten toimintatehoa. Jonkin verran lämpöä poistuu myös suoraan johtumalla ja muilla mekanismeilla. Aurinkovoiteet muodostavat tehokkaan hikoilua vaimentavan kerroksen. Tärkeintä on haihtuminen. Korkeat sykintätaajuudet saavutetaan selvästi nopeammin ja usein pienemmissä rasituksissa. Kohonneeseen verenpaineeseen voi liittyä levossa lisääntynyt hikoilu, mutta rasituksessa tarpeellinen ääreisverisuonten lisälaajeneminen onkin vaimentunut. Sydän ja verenkierto Verenkierto kuljettaa lihasten ja sisäelinten tuottaman hukkalämmön iholle, jotta haihtuminen pääsisi tapahtumaan. Ulkoisen lämpötilan nousu nostaa sykettä jo levossa. Jos ylämäki jyrkkenee tai vauhti kasvaa lämmöntuotto lisääntyy nopeasti. Hikoilun pettäessä niiden merkitys tasapainottajina on kuitenkin olematon. Runsas hikoilu tukkii hikirauhasia, jos ihohygienia laiminlyödään. Varsinkin kesäisin voi olla vaikea erottaa viruksiin tai muihin infektioihin liittyvää kuumetta helleaallon aiheuttamasta lämpökertymästä. Hapenkulutus ei lisäänny kuumassa samassa suhteessa kuin sykintätaajuuden nousu antaisi ymmärtää. Toisaalta poikkeustilanteissa ja poikkeukselliset ominaisuudet omaava ihminen on selvinnyt hengissä jopa alle + 18° C tai yli + 45° C lämpötiloista. Raskaassa fyysisessä työssä noin neljä viidesosaa kulutetusta energiasta muuttuu "hukkalämmöksi", joka on poistettava elimistöstä. Liikunta lämpimässä edellyttää oikeaa varustusta sekä ihon 2 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.-10.1 0.2003 kunnosta ja puhtaudesta huolehtimista. Iho ja hikoilu Tärkein lämmönpoistomekanismi fyysisessä rasituksessa on hikoilu. Jo noin viikon lämpimässä oleskelu parantaa hikoilukapasiteettia. Putkien eli verisuonten on oltava auki. Hyvä sydämen lyöntivoima helpottaa verenkierron työtä lämpimässä. Ilman lämpötilan ohella siis haihtumista estävä kosteus tai liian tiiviit, hengittämättömät vaatteet voivat alhaisissakin lämpötiloissa aiheuttaa lämpöylikuormituksen. Lämpötasapainopiirin tärkeät osatekijät ovat aivot, sydän ja verenkierto sekä iho. HARRI LINDHOLM Liikunta lämpimässä pelkkää nesteytystäkö. Tämä kaventaa verenkierron kykyä sopeutua fyysiseen rasitukseen kuumassa. Ihosairaudet vaikuttavat hikoilukykyyn heikentävästi. Sopiva lääkitys, painonhallinta ja hyvä fyysinen kunto vähentävät verenpainetaudin haittoja. Iholla valuva hikoilu on hyödytöntä ellei se pääse haihtumaan. Elimistön lämpötilan nousun syynä voi olla ulkoilman huomattava lämpökuorma, fyysiseen työn aiheuttama ja kehon lämmönpoistokapasiteetin ylittävä lämmöntuotto tai molemmat yhtä aikaa. Nuorilla ääreisverenkierroltaan herkillä henkilöillä voi runsas veden juominen yllättäen aiheuttaa ihoverenkierron supistumistilan, joka heikentää hikoilua. termoneutraalissa tilassa. Monet tärkeät elintoiminnot edellyttävät vakaata elimistön lämpötilaa. Yli + 30° C:n lämmössä sydämen sykintätaajuus saattaa istuen olla jo 20-30 lyöntiä korkeampi kuin ns
lämpötoleranssitestillä. Pitkäaikaiset keuhkosairaudet huonontavat yleiskuntoa, rasittavat sydäntä ja alentavat rasituksensietoa kuumassa. Kestävyysliikunta on luonnollinen tapa lisätä sydämen iskuvoimaa. Vaikka nesteen nauttiminen on tärkeää, hypotonisen nesteen tarpeettoman runsas juominen voi johtaa kudoksien mm. Huomattavassa nestevajeessa janon tunne häviää. Kroonisten sairauksien kyseessä ollen on syytä muuttaa liikuntasuoritteita lyhyemmiksi ja laskea niiden intensiteettiä. Verenkierrossa on oltava riittävästi nestettä. Auringonpisto johtuu suoraan päähän kohdistuvasta säteilylämmöstä. Sydämen tai verenkierron sairaudet heikentävät kykyä sietää fyysistä rasitusta lämpimässä. Aivot ja lämpötasapaino Aivoissa on elimistön lämpötasapainoa seuraava termostaattialue. Lyhytketjuisia sokereita sisältävä neste tai ravinto johtaa "sokeririippuvuuteen", jolloin lyhytkin katkos ao. Siitä toipuminen tapahtuu yleensä muutamassa päivässä. Yli kymmeneksen lasku on jo henkeä uhkaava. Lämpösairauksiin liittyy myös lisääntynyt tapaturma-alttius, jonka syynä on lihaskoordinaation heikentyminen sekä pahimmassa tapauksessa verenkiertovajauksesta johtuva pyörtyminen. Lämpöuupuminen on lämmön ja nestehukan yhteisvaikutuksesta kehittyvä suoritusja toimintakykyä rajoittava häiriö. nopeasti nostaa sykintätaajuutta. Hyvä lämmönsieto Ei oireita •SykintätaaJuus > 80 % maksimitasosta testin lopussa •Elimistön sisälämpötila testin lopussa < 38,5 QC •Verenpaine ei laske loppu rasituksessa •Hikoilu kapasiteetti > 1000 g/h •Sympatovagaalinen tasapaino Heikentynyt lämmönsieto Oireita esiintyy •Sykintätaajuus < 80 % maksirnitasosta teston lopussa •Elimistön sisälämpötila testin lopussa > 39Q C •Verenpaine laskee loppu rasituksessa • Hikoilukapasiteetti < 800 g/h •Sympaattinen aktiivisuus > 500 % <500 % 5 min palautumisen jälkeen 5 min palautumisen jälkeen •Lämpökertymä < 50 W/m2 •Lämpökertymä > 70 W/m2 Lämmönsietotestin aiheina Työterveyslaitoksella on ollut suojavaatetuksen aiheuttaman fysiologisen kuormituksen tutkimus, lämpösairaudesta toipumisen arviointi sekä koviin kuumakuormituksiin työssään joutuvien lämmönsieto-ominaisuuksien arviointi. nesteen saannissa voi aiheuttaa veren sokerin laskun ja uupumisen. balansoitujen urheilujuomien nauttimista. Punnitseminen on yksinkertainen tapa seurata elimistön nestetasapainoa. Fyysisellä harjoittelulla voidaan kriittistä pistettä nostaa noin asteen verran. Terveiden kuntoliikkujienkin on aiheellista ajoittaa suorituksensa päivän helteisimmän hetken ulkopuolelle. Kunnon kehittyessä myös lämmönsietokyky paranee. Lämpösairaudet Lämpötasapainon pettäminen voi johtaa myös ns. N estehukka heikentää nopeasti suorituskykyä ja lisää lämpötasapainon pettämisen vaaraa. Eräät psyykenlääkkeet, allergialääkkeet ja monet särkylääkkeet muuttavat termostaatin toimintaa. Liikunta lämpimässä on sopivasti annosteltuna mielihyvää tuottavaa. Termostaatissa on yksilöllinen kriittinen piste, jonka ylittämisen jälkeen lämpötasapainon pettämisen vaara lisääntyy. Se edellyttää tehokkaita jäähdytystoimia ja joskus suonensisäistä nesteen antoa. Lyhyessä ajassa tapahtunut painon lasku johtuu aina nestevajeesta. Lämpö halvaus on vakava, henkeä uhkaava ja hoitopaikalta tehohoidon valmiuksia edellyttävä hätätilanne. Parin prosentin nestevaje (2-3 kg keskipainoisella) vaikuttaa psykomotorisiin toimintoihin ja yli 5 % pudotus ( 4-5 kg) heikentää normaalikuntoisen kestävyyssuorituksia. Tajunnan häiriintyminen tai sekavuus, jopa agressiivisuus heikentävät ihmisen omaa kykyä arvioida tilaansa ja saattaa edellyttää muiden määrätietoista asioihin puuttumista. Siihen liittyy suuri kuolleisuus ja ennuste riippuu ratkaisevasti ensiavun ripeydestä. Lyhyissä muutaman tunnin kestoisissa suorituksissa vesi on hyvä korvausjuoma. aivojen vesikuormitukseen. lämpösairauksiin. HARRI LINDHOLM Työfysiologian tutkimusyksikkö, Työterveyslaitos, Helsinki sähköposti: harri.lindholm@ttl.fi UIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 21. Lämmönsietokyvyn mittaaminen Lämmönsietokykyä mitataan ns. Janon tunne on huono nestekorvauksen mitta. Tärkeä tiedostaa oman suorituskyvyn rajat, oppia tunnistamaan lämpötasapainon häiriön ensioireet, huolehtia nesteytyksestä sekä varata riittävästi aikaa elpymiseen kovien lämpökuormitusten jälkeen. Työterveyslaitoksen testissä seurataan 35 °C asteen, 65 % kosteuden ja 0.3 m/s oloissa 60 minuutin kestoisen noin 40 % teholla tehtävän polkupyörärasituksen aikana elimistön verenkierron ja lämmönsäätelyn tilaa (taulukko). Onnistuneen hoidon jälkeenkin 3040 prosentilla lämpöhalvauksen kärsineistä jää lämmönsietokyky pysyvästi alentuneeksi. Osittain tähän vaikuttavat perinnölliset tekijät. Lämpöpyörtyminen on seurausta verenkierron uudelleenjakautumisesta, jolloin aivojen verensaanti hetkellisesti huononee. Myös useat sydänsairauden hoidon kannalta erittäin tarpeelliset lääkkeet pienentävät sopeutumiskapasiteettia. Jos liikuntaa harrastetaan toistuvasti lämpimässä tai suoritus kestää pitkään, kannattaa harkita myös ns. Vakavan lämpötasapainon pettämisen tyyppioireita ovat keskushermosto-oireet. Lämpökrampit ovat paikallisten lihasryhmien usein kivuliaita kouristuksia, joissa usein on syynä riittämätön nesteja suolatasapainosta huolehtiminen
JOHTOPÄÄTÖKSET: Huippu-urheilijat käyttävät astmalääkkeitä useammin kuin edustava otos samanikäisestä normaaliväestöstä. LIIKUNNAN JA LAAKEHOIDON VAIKUTUSTEN YHTEYS LUUN MASSAN JA TIHEYDEN LÄHTÖTASOON Tutkimuksissa, joissa on selvitetty liikunnan ja lääkehoidon vaikutuksia luustoon, ei yleensä ole tarkasteltu luun massan ja tiheyden lähtötason vaikutusta hoitotulokseen. Urheilijat eivät käyttäs t r a k t riskisuhteet (95% luottamusväli) minkä tahansa astmalääkkeen käytölle viimeisen vuoden aikana olivat 0,69 (0,16-2,87) taitolajien urheilijoilla, 1,68 (0, 733,85) nopeusja voimalajien urheilijoilla, 2,86 (1,58-5,17) joukkuelajien urheilijoilla ja 4,01 (2,17-7,44) kestävyyslajien urheilijoilla verrattuna kontrolleihin. , PIETILA K.1, HELENIUS 1. 4 P. 1, TIMONEN JUSSI 5, KANNUS PEKKA 2, SUOMINEN HARRl 1. Tutkimuskohteen muodostivat kaikki kansallisen olympiakomitean tukemat urheilijat (N= 494). Yhtään selvitystä urheilijoiden astman tai astmalääkkeiden käytön yleisyydestä ei ole julkaistu KO K:n rajoituksen jälkeen. Epidemiologisissa tutkimuksissa urheilijoiden astmalääkkeiden käytöstä on niukasti tietoa. TAUSTA: Astman esiintyvyys on merkitsevästi suurempi kestävyyslajien urheilijoilla kuin urheilua harrastamattomalla väestöllä. OLYMPIAVALMENNETTAVIEN ASTMA•• •• •• LAAKKEIDEN KA YTTO -LIIKAKÄYTTÖÄ VAI ALI HOITOA. II tutkimuksessa Al-ryhmän naisten BMC lisääntyi lannerangassa ja reisiluun kaulassa ja LiAl-ryhmän BMC lannerangassa ja BMD sääriluun distaaliosassa. Inhaloitavat ~ragonistit olivat eniten käytetty lääkeaineryhmä (urheilijoista 7,4% ja kontrolleista 3,0%). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten neet astmalääkitystä ilman lääkärin tekevarhaisessa vaihdevuosi-iässä olevien naismää astmadiagnoosia. Ikä-, sukupuolija ten vaste liikuntainterventioon sekä hortupakointi tottumuksen mukaan vakioidut monikorvausja antiresorptiiviseen 22 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • Xll Liikunlalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 • 1 t hoitoon on yhteydessä luun massaja tiheysmuuttujien lähtötasoon eri luukohdissa. 2002 tiukentanut inhaloitavien ~ragonistien käyttöä ja vaatii dokumentaatiota niiden käytöstä. kuva). 1 Farmasian laitos, Helsingin yliopisto, 2 1nvalidiliiton Käpylän Kuntoutuskeskus, 3 Kansanterveys laitos, 4 Ortopedian ja traumatologian laitos, Helsingin yliopisto * CHENG SULIN 1, SIPILÄ SARIANNA 1, SIEVÄNEN HARRl 2, HEINONEN ARl 2, UUSIAASI KIRSTl 2, TAAFFE DENNIS R.3, PUOLAKKA JUKKA 4, NICHOLSON PATRICK H.F. Tutkimuksiin osallistuneet naiset jaettiin eri luustomittausten baseline-arvojen perusteella kahteen ryhmään (<mediaani, >mediaani). Naisurheilijat käyttivät astmalääkkeitä miesurheilijoita useammin (13,0% vs 6,9%, p = 0,030). Heistä 446 (90,3%) täytti validoidun lomakkeen, jonka kysymykset perustuivat Kansanterveyslaitoksen aiemmin käyttämiin kysymyksiin. Talvilajien urheilijoilla astma on yleisempi kuin kesälajien urheilijoilla. Kontrolliaineistona käytettiin Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 -aineiston nuorten aikuisten (18-29 -vuotiaat) aineistoa (N = 1 504). Muutoserot Koryhmään nähden olivat suurempia niillä Alja LiAL-ryhmien naisilla, joilla oli alhainen lannerangan ja reisiluun kaulan ~L.[~, 4 ~ Li AJ LiAI Ko 1 1.. 9,4%) . A b ALARANTA A.1, ALARANTA H. PÄÄTULOKSET: I tutkimuksessa Esja LiEs -ryhmien naisten BMD lisääntyi kontrolleihin (Ko) verrattuna kaikissa tutkituissa luukohdissa ja Li-ryhmän BMD kantaluussa ja sääriluussa (ks. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimusaineisto kerättiin kahdesta satunnaistetusta ja kontrolloidusta kokeellisesta tutkimuksesta, joissa selvitettiin (I) 12 kk:n impaktityyppisen liikuntaharjoittelun (Li) ja estrogeenihoidon (Es) sekä näiden yhdistelmän (LiEs) vaikutuksia 50-57-vuotiaiden naisten reisi-, säärija kantaluun mineraalitiheyteen (BMD, QCT/SPA) ja (II) vastaavasti liikunnan ja alendronaattihoidon (Li, Al, LiAl) vaikutuksia 48-59-vuotiaiden naisten lannerangan ja reisiluun kaulan mineraalipitoisuuteen (BMC, DXA), sääriluun mineraalitiheyteen (BMD, pQCT) ja kantaluun ultraääniparametreihin (BUA, QUS-2). Kansainvälinen olympiakomitea (KOK) on v. Tutkimuksen perusteella suomalaisilla olympiavalmennettavilla ei esiinny inhaloitavien ~ragonistien liikakäyttöä. Talvija kesälajien urheilijoiden välillä ei havaittu eroa astmalääkkeiden käytössä (10,0% vs. Astmalääkkeiden käyttö on erityisen yleistä kestävyysja joukkuelajien urheilijoilla. Urheilijoista 9,6% ja kontrolleista 4,2% (p < 0,0001) ilmoitti käyttäneensä astmalääkkeitä tutkimusta edeltäneen vuoden aikana. Raportoitu astmalääkkeiden käyttö on kuitenkin selvästi vähäisempää kuin lääkärien toteamien astmatapausten yleisyys. 2, ALHA 3 .. 8,4%; p = 0,005). PÄÄTULOKSET: Lääkärin toteamaa astmaa esiintyi urheilijoilla useammin kuin kontrolleilla (13,9% vs. MENETELMÄT: Poikkileikkaus kyselylomaketutkimus suoritettiin vuonna 2002. Muutosten yhteys BMD:n lähtötasoon ei ollut tilastollisesti merkitsevä
1 DIABETES JA FYYSINEN HARJOITTELU. Diabetes aiheutettiin hiirille Streptozotosiinilla. Yksilöllinen vaste harjoitteluun kuitenkin vaihtelee paljon. Harjoittelevien ryhmissä (T ja DT) hiiret juoksivat juoksumatolla viiden viikon ajan (lh / 5d / vk). 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 UKK-lnstituutti, Tampere, 3 School of Human Movement Studies, University of Queensland, Brisbane, 4 Keski-Suomen Keskussairaala, Jyväskylä, 5 Fysiikan laitos, Jyväskylän yliopisto * HAUTALAA. Joidenkin proteiinien muutoksia voidaan vähentää kestävyysharjoittelulla, mutta toisiin harjoittelulla ei ole vaikutusta. Kun tulokset vakioitiin iällä, alkutilanteen HF teho ennusti edelleen itsenäisesti harjoitusvastetta analysoituna yön (27%:n ennustearvo, p=0.001) ja päivän ajalta (17%:n ennustearvo, p=0.012). VAIKUTUS RAAJALIHASSOLUN ULKOISIIN .. Diabeettiset hiiret ja terveet kontrollihiiret jaettiin harjoittelevien (DT ja T) ja normaaliaktiivisten (D ja C) ryhmiin. 1 Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 2 Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulu, 3 Polar Electro Oy, Kempele * HEIKKILÄ M.1, SILVENOINEN M. -10.10.2003 2 3. Muutokset Li-ryhmässä olivat vähäisiä eivätkä ne vaihdelleet systemaattisesti lähtötason mukaan. Sydämen lyönnit taltioitiin 24 tunnin ajalta ennen harjoittelujakson alkua ja sykevaihtelu analysoitiin spektrimenetelmällä. V. Au tonomisen hermoston vagaalisen aktiivisuuden määrä, sykevaihtelumenetelmällä mitattuna , on yhteydessä yksilölliseen harjoitusvasteeseen. 3, HUIKURI H. Tämä tutkimus osoittaa, että autonomisen hermoston toiminta on merkittävä yksilöllistä harjoitusvastetta selittävä fysiologinen tekijä. Geenien ilmenemistä analysoitiin Affymetrix GeneChipillä (MG-U74A V2) ja tuloksia käsiteltiin edelleen MicroarraySuiteja GeneSpring-ohjelmilla. Kontrolliryhmällä ei tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia mitatuissa muuttujissa. p_1,2 SYDÄMEN SYKEVAIHTELU ENNUSTAA YKSILÖLLISTÄ KUNTOMUUTOSTA TAUSTA: Säännöllinen fyysinen harjoittelu kohottaa kuntoa ja vähentää sydänsairauksien riskiä. 1•2, KIVINIEMI A.1, LAUKKANEN R., MT 2•3, NISSILÄ S. Tulokset osoittavat !-tyypin diabeteksen vähentävän kollageeni tyyppi I:n , tyyppi III:n ja tyyppi IV:n sekä lisäävän laminiini2:n ilmenemistä. 1•2, MÄKIKALLIO T. Eläimet lopetettiin 24 h viimeisen harjoituksen jälkeen. TULOKSET: Maksimaalinen hapenottokyky kasvoi harjoitteluryhmässä keskimäärin 11±5% (vaihteluväli 2-19%). kuva). Tässä tutkimuksessa tarkastelimme !-tyypin diabeteksen ja fyysisen harjoittelun vaikutuksia lihaksen solunulkoisen tukirangan proteiinien synteesiin. 1 LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä; 2 Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä; 3 Lääketieteellisen teknologian instituutti, Tampereen yliopisto, Tampere * LJIKUNT A & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9. J. Esimerkiksi munuaisissa ja iholla on aiemmissa tutkimuksissa havaittu muutoksia näissä solun ulkoisissa rakenteissa hoitamattoman !-tyypin diabeteksen seurauksena. Ainoastaan iän ja sukupuolen tiedetään selittävän yksilöllisestä kuntomuutoksesta noin 10%. Harjoittelu oli hölkkää 6 kertaa viikossa 45±15 min kerrallaan 8 viikon ajan teholla 75±2% maksimisykkeestä. 2, KAINULAINEN H.3, KOMULAINEN J. .. Vasemmasta pohkeesta (SOL + GA + PL) eristettiin RNA ja kunkin ryhmän näytteet yhdistettiin yhdeksi analysoitavaksi näytteeksi. !-tyypin diabetes aiheuttaa muutoksia solun ulkoisten rakenneproteiinien ilmenemiseen lihaksessa. VOIMAAVALITTAVIIN PROTEIINEIHIN Hoitamaton diabetes johtaa lihasmassan vähenemiseen ja lihasatrofiaan. Lihasolun ulkoinen materiaali, etenkin kollageeniverkosto, välittävää voimaa supistuvalta koneistolta jänteeseen. Viiden viikon kestävyysharjoittelu lisäsi merkitsevästi kollageeni tyyppi I:n ja tyyppi III:n geenien ilmenemistä diabeettisilla hiirillä. Yksilöllisen harjoitusvasteen fysiologista taustaa ei täysin tunneta. Yksilöllinen harjoitusvaste oli yhteydessä ikään (r=-0.39, p=0.007) ja sykevaihtelun korkeataajuiseen tehoon (HF, 0.15-0.4 Hz) analysoituna erikseen yön (0.52, p=0.001) ja päivän ajalta (r=0.35, p=0.028). Biologisesti merkitsevien tulosten valitsemiseen raakadatasta käytettiin Wilcoxin Signed Rank -testiä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sydämen peräkkäisten lyöntien välinen vaihtelu ennen harjoittelua ennustaa kestävyysharjoittelulla saavutettua kuntomuutosta. Koehenkilöt arvottiin harjoittelu(n=39, 35±9 vuotta) ja kontrolliryhmään (n=l2, 33±10 vuotta) . Autonomisen hermoston toiminta tutkittiin sykevaihtelumenetelmällä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 51 tervettä vähän liikuntaa harrastavaa miestä. 2, TULPPO M. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, selittääkö sydämen autonominen säätely yksilöllistä harjoitusvastetta. Hormonikorvaushoito voi vaikuttaa tehokkaasti koko luustoon ja impaktityyppinen liikunta alaraajojen distaalisiin luihin, mutta muutoksilla ei ole merkitsevää yhteyttä luun mineraalitiheyden lähtötasoon. Kohtuukuormitteisella 2-3 kk:n ohjelmalla kunto nousee keskimäärin noin 10-15% vaihdellen yksilötasolla 0-40%:n välillä. H. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että varhaisessa vaihdevuosi-iässä olevien naisten luun massan ja tiheyden vaste antiresorptiiviseen lääkehoitoon on suurempi niillä, joilla on alun perin alhainen mineraalimassa ja -tiheys hohkaisissa luukohdissa. BMC ja niillä LiAl-ryhmän naisilla, joilla oli alhainen kantaluun BUA (ks
CoA kasvoi merkitsevästi enemmän (19 % ja 24 %) sääriluun varressa kuin distaalipäässä (9%). Näytteestä analysoitiin kreatiini, PCr ja ATP sekä tehtiiin morfologiset värjäykset: hematoksyliinieosiini, ATPaasi (pH 4.2 ja 10.4), Gomorin trikromi, NADH-tetrazolium reduktaasi sekä kaksoisvärjäys COX:ille ja sukkinaattidehydrogenaasille. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sääriluun kortikaalisen poikkipinta-alan ( CoA), sääriluun kokonaispoikkipintaalan (ToA) ja CoA/ToA-suhteen muutoksia kuudellatoista 10-11-vuotiaalla tytöllä 2-v seurannan aikana. TULOKSET: 2-v seurannan jälkeen ToA kasvoi 17 % 23 % sääriluun eri mittapisteissä. 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 University of British Columbia, Vancouver, Canada, 3 UKK-instituutti, Tampere * HEINONEN 0.1, PELTOLA K. TUTKIMUSMENETELMÄT: Koehenkilöiltä mitattiin pituus, paino ja määritettiin puberteetin aste (Tanner luokitus). Lihasten kreatiinipitoisuus vaihteli välillä 71-93 mmol/mg d.wt, mikä on selkeästi matalampi kuin terveillä verrokeilla (ka 149 mmol/mg, vaihteluväli 120-168). JOHTOPÄÄTÖKSET: On mahdollista, että kreatiinin puute aiheuttaa COX-entsyymin ja samalla koko hengitysketjun toiminnan vajauksen ja energia tuoton häiriön lihassyissä, joissa jo matala kreatiinipitoisuus sinänsä asettaa suuret vaatimukset hengitysketjun toiminnalle. MENETELMÄT: Tutkimme 5 GA -tautia sairastavaa miestä (ikä 19, 33, 41, 47, 49 v). , SIMELL 0. Analysoidut kohdat olivat distaalipään nivelpinnasta proksimaalisesti 10% (distaalinen leike), 15%, 20%, 30%, 50%, 60% (sääriluun varsi) ja 80% (proksimaalinen leike) sääriluun pituudesta. Tutkimukselle oli Turun yliopiston ja Turun Yliopistollisen Keskussairaalan eettisen toimikunnan lupa. MENETELMÄT: Vuonna 1984 analysoitiin 79 terveen miehen tyyppi I ja II solujen suhteelliset osuudet, haastateltiin miesten liikuntatottumukset ja mitattiin pituus ja paino. Kreatiini on tärkeä lihaksen energialähde. Tutkimme lihassolujen COX aktiivisuutta GA potilailla. 2 H. Koska luumassa, geometria ja rakenne, ovat luunlujuuteen vaikuttavia tekijöitä, on tärkeä selvittää em. Magneetti kuvauksella (GE Medical System, 1.5T) tutkittiin koehenkilöiden molemmat sääriluut. 1 Paavo Nurmi -keskus, Fysiologian laitos, 2 Lastentadit; 3 Patologia 4 Valtakunnallinen PET keskus; TVKS ja TV, 5 Departments of Kinesiology and Medicine, McMaster University, Hamilton, Ontario, Kanada * HERNELAHTI M.1, TIKKANEN H.1, KARJALAINEN J. Mittaukset tehtiin tutkimuksen alussa ja 2-v seurannan jälkeen. Luun varressa seinämän vahvuus kasvaa voimakkaasti lisä24 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 ten luun lujuutta sekä vääntöettä kompressiokuormitukselle. 3 HITAIDEN LIHASSOLUJEN SUHTEELLINEN OSUUS VERENPAINEEN ENNUSTAJANA TAUSTA: Luurankolihakset koostuvat hitaista (tyyppi I) ja nopeista (tyyppi II) lihassoluista. Miehistä 74 oli elossa vuonna 2003 ja heistä 64 (ikä 51-77 vuotta) osallistui tuolloin uusiin tutkimuksiin, joissa mitattiin pituus, paino ja verenpaine sekä haastateltiin liikunta, muut elintavat ja terveydentila. Yksi potilaista oli nauttinut 6 vuoden ajan kreatiinia lg päivittäin, muut eivät olleet saaneet hoitoa. parametrien ominaisuudet kasvavassa luustossa. 1•2, KALIMO 3 2 .. 2, KUJALA U. Mielenkiintoisena uutena löydöksenä havaitsimme neljällä potilaalla COX-negatiivisia lihassyitä joita oli 0. 7 % 1 % kaikista lihassyistä, mikä on merkittävä määrä. , NANTO-SALONEN K. Kaikilta tutkittavilta otettiin lihasnäyte reisilihaksesta Bergströmin neulalla. Tyyppi I lihassolujen %osuuden merkitys verenpaineen ennustajana analysoitiin regressiomalleilla.. Näiden suhteelliset osuudet vaihtelevat 10-90 % välillä yksilöiden välillä ja määräytyvät pääasiallisesti perinnöllisesti, eivätkä muutu merkittävästi harjoittelun tai ikääntymisen myötä. CoA/ToA-suhde kasvoi merkitsevästi enemmän varren mittauspisteissä verrattuna sekä proksimaalipäähän että distaalipäähän. 5 KREATIIININ PUUTE LIHAKSISSA AIHEUTTAA MITOKONDRIOMUUTOKSIA. Tämä mekanismi voi osaltaan selittää GA-taudin elinmuutosten syntyä, ja saattaa toimia mallina kreatiinin puutteen vaikutuksia selvitettäessä. 325g!vuodessa. Hyperornitinemia ja gyrata atrofia ( GA) on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva aminohappoaineenvaihdunnan sairaus. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nämä magneetti kuvauksella mitatut muuttujat osoittavat luun kehityksen olevan epätasaista seinämän vahvuuden ja t poikkipinta-alan koon suhteen kasvavilla tytöillä. 2, SIEVÄNEN H. .. Seitsemästä sääriluun kohdasta analysoitiin 3 mm:n paksuinen leike. Distaalisesti luu kasvaa suhteessa enemmän kokoa, mutta korteksin paksuus kokonaispintaalaan nähden pienenee. Seurantatutkimuksia aiheesta ei myöskään ole. 2 SÄÄRILUUN GEOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN KEHITTYMINEN PUBERTEETIN ESIVAIHEESSA OLEVILLA TYTÖILLÄ TAUSTA: Puberteetin esivaiheessa tyttöjen luunmineraalimäärän lisääntyminen on huipussaan n. 2, KHAN K. 3, MACDONALD H. , NUUTILA P.4, TARNOPOLSKV M. Myös kreatiinihoitoa saaneella potilaalla oli matalahko pitoisuus (113 mmol/mg d.wt). Täällä hetkellä kirjallisuudesta löytyy melko vähän tietoa luun geometriasta kasvavilla tytöillä. Luun epätasainen kehittyminen lujuuden kannalta voi altistaa murtumille. Proksimaalipääsä ja distaalipäässä CoA/ToA pieneni 4 % ja 8%. Sytokromi oksidaasi ( COX) on mitokondrioissa energiaa tuottavan hengitysketjun osa. HEINONEN A.1, MCKAV H. Potilailla on lihaksissa ja keskushermostossa kreatiinin puute. Suuri tyyppi I solujen osuus on yhteydessä matalaan verenpaineeseen, mutta liikunnan ja kehon koostumuksen merkityksestä yhteyteen on hyvin vähän tietoa. TULOKSET: Potilailla oli odotetusti kreatiinin puute
Mittaustulokset on syötetty SPSS-ohjelmaan, ja tilastollisena menetelmänä on käytetty t-testiä. Leikki oli keskeisellä sijalla kerhotoiminnassa. TULOKSET: Tutkimukseen otettiin 559 potilasta (131 naista, 428 miestä) , joiden keski-ikä oli 35,3 vuotta (keskihajonta 14,5 v.) . Tyypillisten vammojen tunteminen olisi hyödyllistä vammojen ehkäisemiseksi. Kehonhallintakerho (n=19) sisälsi liikuntamuotoja (voimistelu, tanssi, kiipeily, vesiliikunta, hiihto, luistelu), jotka samalla pyrkivät tarjoamaan elämyksellisiä ja kokemuksellisia elementtejä. Alkumittauksissa syksyllä 2000 ja loppumittauksissa keväällä 2001 mitattiin pituus, paino, kehon koostumus (Inbody) , SOT-testi (Equitest) , lentopallon, koripallon ja kuntopallon heitto pään yli, jalkojen ojentajien isometrinen voima, tilanhahmottamistesti ja esikevennyshyppy. JOHTOPÄÄTÖKSET: Suuri tyyppi I -% on itsenäinen alhaisen verenpaineen ennustaja miehillä. Testituloksissa tai niiden muutoksissa ei ollut eroja ryhmien välillä. Yläraajoissa yleisimpiä olivat olkapäävammat (24%) , mutta myös solisluu(16%), ranne(18%) ja käsivammat (18%) olivat hyvin yleisiä. Suurin osa raajavammoista oli murtumia. Jokaisesta potilaasta täytettiin kyselylomake, johon kirjattiin tiedot potilaasta, kuljettajan ajokokemuksesta, onnettomuuden sattumistavasta, sääja keliolosuhteista jne. Tyyppi I -% oli myös suorassa yhteydessä liikunnan määrään sekä vuonna 1984 että vuonna 2003. Päävammoja oli 10%:ssa tapauksista, selkäranka(9%) ja rintakehävammoja (8%) hieman harvemmin. MENETELMÄT: Kaikki potilaat ajalta syksy -91 kevät -01 , joka oli lähetetty LKS:aan moottori-kelkkatapaturman vuoksi, joko suoraan tai terveyskeskuksen kautta, otettiin mukaan tutkimukseen. Moottorikelkkailijoiden tyyppivammoista on kuitenkin vain vähän tutkimusaineistoa. Rovaniemen Ammattikorkeakoulu, MOTO+ -projekti * HÖFLING 1., KOSKINEN K., HALME H. LUKUVUODEN MITTAISEN LIIKUNTAKERHON VAIKUTUS LIIKUNTAKVKYISVVTEEN Rovaniemen Ounasrinteen ala-asteen 2luokkalaisille oppilaille järjestettiin lukuvuonna 2000-2001 kaksi liikuntakerhoa, jotka kokoontuivat kumpikin kerran viikossa (1 1/2 h/ vko) yhteensä 32 kertaa. Kun muut ennustavat tekijät (liikunta ja painoindeksi vuonna 1984) lisättiin malliin, oli tyyppi I -% ainoa merkitsevä SBP:n ja DBP:n ennustaja. Tästä poikkeuksena olkapään yleisin vamma oli sijoiltaanmeno. Tulokset eivät muuttuneet merkittävästi kun mukaan otettiin· vain ne, joilla ei ollut verenpainelääkitystä (n=43). 1 Helsingin urheilulääkäriasema, 2 Keskussotilassairaala, 3 Terveystieteen laitos, Jyväskylän yliopisto * HÄMÄLÄINEN P., PAHTAJA V. Yleisimpiä olivat alaraajavammat (42%) , toiseksi yleisimpiä yläraaja-vammat (26%). Koulumenestystä arvioitiin lukemisen, oikeinkirjoituksen, käsialan sekä mekaanisten ja soveltavien matemaattisten tehtävien hallinnan osalta. Vanhempien antropometriset mitat ja harrastuneisuudet sekä lasten harrastuneisuudet selvitettiin kysely-lomakkeella. Kaula(3%) ja vatsavammat (2%) olivat melko harvinaisia. Koko otoksella SBP oli 0.65 mmHg (95% luottamusväli 0.25-1.06, p=0.002) alempi ja DBP 0.17 mmHg (95% luottamusväli 0.014-0.33 , p=0.034) alempi tyyppi I -%:ssa tapahtuvaa yhden prosenttiyksikön suurenemista kohti. Alaraajavammoista polvivammat olivat selkeästi yleisimpiä (34%), seuraavina sääri(20%), nilkka(17%) ja reisi-vammat (14%). TULOKSET: Suuri tyyppi I -% ennusti, ikävakioituna, matalaa systolista (SBP) ja matalaa diastolista verenpainetta (DBP). Arviot saatiin kevättodistuksista 2000 ja 2001. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli tutkia moottorikelkka tapaturmien uhrien vammojen tyyppiä ja sijaintia 10 vuoden aikana Lapin Keskussairaalassa. Koska tyyppi I -% on myös yhteydessä liikunnan määrään, eivätkä lihassolujen suhteelliset osuudet muutu merkittävästi harjoittelun tai ikääntymisen myötä, saattaa tyyppi I -% selittää osan tunnetusta liikunnan ja matalan verenpaineen yhteydestä. Välinehallintakerho (n=22) keskittyi liikuntaja toimintakykyisyyden kehittämiseen liikunnalla, johon sisältyy keskeisesti ulkoisen välineen hallintaa (pallopelit, välinevoimistelu, jonglööraus). Myös vakioituna iällä ja vuoden 2003 muuttujilla, siis liikunnalla, painoindeksillä ja alkoholinkäytöllä, oli tyyppi I -% merkitsevä SBP:n ja DBP:n ennustaja. Alaraajoista vasen vammautui lähes kaksi kertaa niin usein kuin oikea. Aiemmissa tutkimuksissa on tullut esille raajavammojen suuri osuus, mutta tarkempaa vammojen luokittelua ei ole tehty. Yläraajoissa ei vastaavaa eroa havaittu. Ainoat merkitsevät havainnot koskivat jalkojen isometristä voimaa, joka kehittyi eniten välinehallintaryhmällä, ja koulutodistus-arvioita, joiden keskiarvo parani eniten kehonhallintaryhmällä. Ilmeisestikin lasten liikunta-kykyisyyden kehittämiseksi tarvitaan enemmän kuin l_ tuntia kerholiikuntaa viikossa. Vertailuryhmän muodostivat kerhoihin osallistumattomat Ounasrinteen oppilaat ja Pöykkölän ala-asteen oppilaat (n=73). Kerhoja ohjasivat RAMK:n liikunnanohjaaja-opiskelijat ja tutkijat. Erityistä huomiota kiinnitettiin raajavammoihin. POHDINTA: Tutkimuksessamme pääUIKUNT A & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 2 5. Kerhojen toiminta suunniteltiin kuudessa jaksossa, ja jokaiselle kerhokerralle laadittiin tuntisuunnitelma. MOOTTORIKELKKATAPATUMIEN AIHEUTTAMAT VAMMAT 10 VUODEN TUTKIMUS LAPIN KESKUSSAIRAALASSA HOIDETUISTA POTILAISTA JOHDANTO: Moottorikelkkailu on hyvin suosittua Pohjois-Suomessa. Lääkäri lisäsi lomakkeeseen vamman laadun ja diagnoosin. Polvessa ligamenttija kierukka-vammat olivat lähes yhtä yleisiä kuin murtumat. Mielekästä olisikin tutkia intensiivisemmän liikuntakerhotoiminnan vaikutuksia liikuntakykyisyyteen
Elämänlaatua mitattiin Rand-36-kyselylomakkeella TULOKSET: Reipasta liikuntaa koehenkilöistä harrasti 34 %, 22 % harrasti jotain liikuntaa kerran viikossa,ja 44 % ei ilmoittanut harrastavansa liikuntaa. Ortopedian ja traumatologian osasto, Lapin Keskussairaala, Rovaniemi * JUNTTILA H. Tämän vuoksi on tärkeää tunnistaa tekijöitä, jotka ovat yhteydessä kaatumisiin. Yleisin vammatyyppi oli murtuma, joita oli noin puolet raajavammoista. Kaikille tutkittaville tehtiin kliininen tutkimus, 2 minuutin ja 30 metrin kävelytestit, alaraajojen isometrinen maksimaalinen voimamittaus, puristusvoimamittaus, MMSE-kysely sekä tasapainon mittaus huojunnanmittauslaitteistolla. 0.85 cm 2 (p-arvo=0.089) vastaavasti. 1•2, KORPELAINEN R. TUTKIMUSMENETELMÄT: Sataviisikymmentäkolme vapaaehtoista 70-78vuotiasta naista (keskimääräinen ikä: 72+2 v, pituus: 159+6 cm, paino 72+11kg) osallistui tutkimuksiin. Lisäksi dynaaminen tasapaino korreloi merkitsevästi (r =.31) elämänlaadun kanssa. 379.2 N (p-arvo=0.007) ja molempien alaraajojen yhtä aikaa tuottama voima 893.4 N vs. Tuloksia vertailtaessa täytyy ottaa huomioon, että tuloksissa on mukana ainoastaan sairaalapotilaita. Tämä saattaa selittyä kypärän käytön lisääntymisellä. 1.29 cm (p=0.073) ja huojutun alueen pinta-ala oli 0.68cm 2 vs. Tulokset, jotka ovat osittain ristiriidassa aikaisempien tutkimusten kanssa, saattavat selittyä aikaisemmalla kyselylomakkeella saadulla havainnolla siitä, että osteoporoottiset naiset harrastivat säännöllistä liikuntaa enemmän kuin verrokit. Yli 65vuotiaista joka kolmas kaatuu ainakin kerran vuodessa ja näistä noin puolet kaatuilee toistuvasti. Heille valittiin samasta väestöstä 25 ikä-, EMIja verenpainevakioitua verrokkia, joilla oli korkeintaan kohtalainen 26 UIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.·10.10.2003 osteopenia (reisiluun pään luuntiheys ;,,: -1.5 SD viitearvosta, keskiarvo -0.86 SD). JOHTOPÄÄTÖKSET: Tässä tutkimuksessa niillä naisilla, joiden luuntiheys oli vähintään 2 SD alle viitearvon, oli pienempi rasvaprosentti, parempi alaraajojen lihasvoima ja parempi sivuttaissuuntainen seisomatasapaino kuin naisilla, joiden luuntiheys oli parempi. Reaktioaika mitattiin sormen kuittauksella valo tai ääni ärsykkeeseen. Alaraajojen lihasvoima mitattiin lisäksi voimalevyanturilla porrasnousuja tuolilta ylösnousutestillä. solisluuja rannemurtumat, hoidettiin usein paikallisessa terveyskeskuksessa eikä niitä siten tullut mukaan tutkimukseen. Muissa tutkimuksissa murtumien osuus on ollut 2080%. Yläraajasta useimmin vammautui olkapää, ranteen ja käden ohella. 363.8 N (p-arvo=0.002), vasemman alaraajan maksimivoima 492.5 N vs. Lonkkamurtumista yli 90 % syntyy kaatumisen seurauksena. Ruhjeet, nyrjähdykset ja tavalliset murtumat, esim. Dynaaminen tasapaino mitattiin 8-juoksulla ja staattinen tasapaino kehonpainopisteen huojuntana. vammojen insidenssi oli selvästi vähäisempi kuin aiemmissa tutkimuksissa, joissa luvut vaihtelevat 20% ja 35% välillä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää tekijöitä, jotka ovat yhteydessä tasapainoon kotona asuvilla terveillä iäkkäillä naisilla. Heistä valittiin reisiluun pään DXA-luuntiheys-mittauksen perusteella 25 naista, joilla oli vaikea-asteinen osteopenia tai osteoporoosi (reisiluun pään BMD s -2.0 SD viitearvosta, keskiarvo 2.46 SD). Taaksepäin askeltavassa regressioanalyysissä dynaaminen tasapaino, sairaudet ja yli 3 km:n päivittäinen kävely selittivät 14 % Rand-elämänlaatumittarista saatujen pis,,_. Silmät auki suoritetussa huojuntamittauksessa sivuttaissuuntainen huojunta oli luukatoryhmässä 1.28 cm ja verrokkiryhmässä 1.65 cm (p-arvo=0.020), eteen-taakse -suunnan huojuma 1.53 cm vs. MENETELMÄT: Tutkimusväestön muodostivat kaikki kotona asuvat oululaiset vuosina 1924-1927 syntyneet naiset (n=l689). TULOKSET: Luukatoryhmässä rasvaprosentti oli keskimäärin 40,1 % ja verrokkiryhmässä 43,3% (p=0.026), oikean alaraajan maksimivoima oli keskimäärin 521.1 N vs. Puristusvoimassa, kävelytesteissä ja MMSE-kyselyn pistemäärissä ei havaittu ryhmien välillä tilastollisesti merktseviä eroja. Alaraajojen maksimivoima, tuolilta ylösnousuja portaalle nousuvoima olivat vahvimmin yhteydessä dynaamiseen tasapainoon (r =.32 -. Kyselylomakkeella selvitettiin koehenkilöiden fyysinen aktiivisuus, terveydentila, aikaisemmat sairaudet, murtumat, lääkitys ja kaatumiset. 716.9 N (p-arvo=0.023) vastaavasti. Alaraajojen maksimaalinen lihasvoima mitattiin isometrisellä dynamometrillä. 1·2, SIEVÄNEN H.1, UUSI-RASI K.1, KANNUS p_1,2 TASAPAINO JA ELÄMANLAATU KOTONA ASUVILLA NAISILLA TAUSTA: Osteoporoottisten luunmurtumien määrät ja ikävakioidut esiintymistaajuudet ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä niin Suomessa kuin muissakin länsimaissa. Alaraajavammoista polvivammat olivat selvästi yleisimpiä, seuraavina reisi-, säärija nilkkavammat, vammanpuoli oli vasen selkeästi useammin kuin oikea. Taaksepäin askel tavassa regressioanalyysissä portaalle nousuvoima, alaraajojen maksimivoima, reipas fyysinen aktiivisuus, sairaudet, tuolista ylösnousuvoima ja staattinen tasapaino selittivät 4 2 % dynaamisen tasapainon varianssista. 1 Oulun liikuntalääketieteellinen klinikka, 2 Oulun yliopisto, kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos * KARINKANTA S.1, HEINONEN A. Yläja alaraajavammojen suhde vastasi aiempia tutkimustuloksia. Tässä tutkimuksessa 2/3 vammoista oli raajavammoja, siis selkeästi useammin kuin aiemmissa tutkimuksissa. 1•2 OSTEOPOROOSIN YHTEYS LIHASVOIM.~AN, TASAPAINOON, KAVELYKYKYYN JA KOGNITIIVISIIN TOIMINTOIHIN TUTKIMUKSEN TARKOITUS: Selvittää yli 70-vuotiaiden naisten osteoporoosin yhteyttä tasapainoon, lihasvoimaan, kävelykykyyn ja kognitiivisiin toimintoihin. 4 3)
1 UKK-instituutti, Tampere, 2 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 3 Kirurgian klinikka, Tampereen yliopistollinen sairaala * KARPPINEN M., KAIKKONEN H., KAIKKONEN K. 1999). Molemmissa ryhmissä hiilihydraattien ja kuidun saannit olivat suositusta pienempiä, kun taas proteiinin, rasvan ja tyydyttyneen rasvan saannit olivat suositusta suurempia. Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka, Oulu * KIVELÄ R.1, HAVAS E.1, SILVENNOINEN M.1, KAINULAINEN H. JOHTOPÄÄTÖKSET: Uimareiden ja yleisurheilijoiden ravitsemuksessa oli eroja, eikä ruokavalio ollut suosituksen mukaista. Saatujen tulosten perusteella ravitsemusvalmennuksen tulisi kuulua oleellisena osan valmennusohjelmaan. Uimarit saivat rautaa ja yleisurheilijat A-vitamiinia alle suosituksen, molemmissa ryhmissä foolihapon saanti oli suositusta niukempaa. Ruokapäiväkirjat analysoitiin Nutrica 3.1 for Windows -ohjelmalla. RNA eristettiin pohjelihaksista (SOL+GA+PL) ja kunkin ryhmän näytteet yhdistettiin analyysejä varten. Uimareilla energiansaanti oli 1260 kcal laskennallista perusaineenvaihduntaa suurempi, yleisurheilijoilla 859 kcal (p=0,021). 1 KESTÄVYYS HARJOITTELU LISÄÄ VERISUONTEN KASVUTEKIJÖIDEN ILMENEMISTA LIHAKSESSA TYYPIN I DIABETEKSESSA TAUSTA: Diabetes altistaa sydänja verisuonisairauksille, ja perifeerisen verisuonisairauden riski kasvaa jopa viisinkertaiseksi diabeetikoilla verrattuna terveisiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Alaraajojen maksimaalinen lihasvoima ja toiminnallinen voima ovat tärkeitä tasapainon kannalta yli 70-uotiailla naisilla. Yleisurheilijoiden ja uimareiden energiavakioiduissa vitamiinien ja kivennäisaineiden saanneissa ei ollut merkittäviä eroja. Kestävyysharjoittelu puolestaan lisäsi näiden geenien ilmenemistä lähemmäs terveiden tasoa. Eläimet lopetettiin 24 h viimeisen kuormituksen jälkeen. Proteiinin saantia voisi nykyisestä hieman vähentää. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 24 uimaria ja 14 yleisurheilijaa Ouluseudun Urheiluakatemiasta (12-27 -vuotiaita, 13 miestä ja 25 naista). Tutkimus on osa laajempaa urheilijoiden ravinnonsaantia kauden eri vaiheissa selvittävää tutkimusta, joka valmistuu vuonna 2004. Dynaaminen tasapaino oli vahvin (9 %) itsenäinen elämänlaadun selittäjä. Uimarit saivat hiilihydraatteja painokiloa kohti yleisurheilijoita enemmän (5,8 vs. VEGF on tärkeimpiä angiogeneesiä aikaansaavia tekijöitä. Diabetes heikentää verisuonten uudismuodostusta eli angiogeneesiä iskeemisissä kudoksissa, minkä on todettu johtuvan VEGF (vascular endothelial growth factor) kasvutekijän alentuneesta määrästä lihaksissa (Rivard et al. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kestävyysharjoittelun vaikutuksia verisuonten kasvutekijägeenien ilmenemiseen terveillä ja diabeettisilla hiirillä. teiden varianssista. Viitteet: Rivard et al. Akuutti kuormitus lisää VEGF:n määrää lihaksessa terveillä ja säännöllinen kestävyysharjoittelu johtaa lisääntyneeseen verisuonikapillaarien määrään lihaksissa. TULOKSET: Energiansaanti oli yleisurheilijoilla 2491(559 kcal ja uimareilla 2803(637 kcal/ vrk. Tämän tutkimuksen perusteella yksi mekanismeista voi olla verisuonten parantunut uudismuodostus kasvutekijägeenien lisääntyneen ilmenemisen kautta. Interventiotutkimusta tarvitaan selvittämään monipuolisen harjoittelun vaikutusta ikääntyneiden tasapainoon. Uimareiden suurempi hiilihydraattien saanti on perusteltua, koska heillä hiilihydraattien tarve voi olla kestävyystyyppisestä harjoittelusta johtuen suurempaa. Terveillä hiirillä viiden viikon harjoittelun jälkeen ei tapahtunut merkitseviä muutoksia näissä kasvutekijöissä. Urheilijan tulisi harjoittelukauden aikana kiinnittää huomiota ravitsemukseen lajinsa mukaisesti. Raudan, A-vitamiinin ja foolihapon saantiin tulee kiinnittää huomiota. Urheilijoiden tulisi vähentää rasvan käyttöä sekä lisätä hiilihydraattien ja kuidun saantia. Energiansaannissa oleva ero johtunee erilaisesta harjoittelun määrästä ja laadusta. Geenien ilmenemistä tutkittiin Affymetrix GeneChip® microarraylla ja tuloksia käsiteltiin Microarray Suite ja GeneSpring ohjelmilla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kestävyystyyppisen harjoittelun on tiedetty olevan hyödyllistä diabeetikoille. (1999) AmJ Pathol 154: 355-363 1 LIKES-tutkimuskeskus ja Neuromuscular Research Center, Jyväskylän yliopisto 2 Lääketieteellisen teknologian instituutti, Tampereen yliopisto * LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntatääketieteen päivät 9.-10.10.2003 27. UIMAREIDEN JA YLEISURHEILJOIDEN RAVINNONSAANTI TAUSTA: Nuorten urheilijoiden ravinnonsaannin eroja eri lajiryhmien välillä on tutkittu viime vuosina vähän. Tutkittavat pitivät ruokapäiväkirjaa harjoittelukaudella viiden peräkkäisen vuorokauden ajan kirjallisten ohjeiden mukaisesti. TULOKSET: Diabetes heikensi verisuonten kasvutekijöistä VEGF:nja VEGFB:n ilmenemistä raajalihaksessa verrattuna terveisiin. 2, VIHKO V. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eroavatko nuorten nopeus-voimalajeja edustavien yleisurheilijoiden ja uimareiden harjoittelukauden aikaiset ravinnonsaannit toisistaan sekä saavatko he ravintoaineita suosituksen mukaisesti. 4,6 g/ pkg, p=0,006), mutta yleisurheilijoilla kuidun energiavakioitu saanti oli merkitsevästi suurempi kuin uimareilla. Aiemmin ei ole tutkittu liikunnan vaikutusta verisuonten kasvutekijöihin diabeteksessa. Harjoitteluryhmät juoksivat juoksumatolla tunnin päivässä, viitenä päivänä viikossa viiden viikon ajan. MENETELMÄT: Streptozotosiinilla aiheutetut tyypin I diabeettiset sekä terveet hiiret jaettiin kontrollija harjoitteluryhmiin (n=5). Tässä tutkimuksessa päivittäisiin toimiin liittyvä portaalle nousuvoima oli vahvin dynaamiseen tasapainoon yhteydessä oleva tekijä. Tämä voi puolestaan johtaa alentuneeseen riskiin sairastua perifeerisiin verisuonisairauksiin ja parantuneeseen raajojen verenkiertoon
Keskimääräinen sykeväli (R-R, ms) ja sydämen peräkkäisten lyöntien välinen vaihtelu spektrianalyysillä (HF 0.15-0.4 Hz, ms 2) laskettiin 5-min jaksoissa koko mittauksesta. TULOKSET: HF saturoitui 14 urheilijalla R-R intervallin kasvaessa (8 miestä, 6 naista). Isossa sarvennoisessa ja ranteessa (kuormittamaton kontrollipiste) eroa ryhmien välillä ei ollut intervention saati seurannan jälkeen. 1983). HY, HUIKURI H. METODIT: 3,5-vuoden seuranta satunnaistettuun ja kontrolloituun step-aerobick-inteventioon osallistuneiden naisten (N=34) ja heidän verrokkiensa (N=31) kesken. P. Jos polynomifunktion arvo muuttui aidosti kasvavasta aidosti laskevaksi R-R intervallin pidentyessä sykevaihtelun (HF) todettiin saturoituneen. Toistaiseksi ei tiedetä, miten elimistön laktaattivaste maksimikuormitukseen muuttuu iän mukana. Harjoittelun antama luustohyöty oli kuitenkin säilynyt (Kuva). Sykevaihtelu lisääntyy suorassa suhteessa vagaalisen aktiivisuuden kasvaessa. Tieto luustolisän pysyvyydestä on olennaista, jos liikuntaa suositellaan luuston kunnon parantamiseen. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimus tehtiin veteraanien EM-kisoissa 100 m:n, 200 m:n ja 400 m:n juoksuun osallistuneille urheilijoille (naiset 35-87 v, n = 105; miehet 40-89 v, n= 128). Hypoteesina oli, että urheilijoilla sydämen peräkkäisten lyöntien välinen vaihtelu saturoituu matalilla sykkeillä. Seurantatutkimuksia hyödyn pysyvyydestä on vain muutama ja kestoltaan aiemmat seurannat ovat olleet lyhyitä, pisimmillään vuoden mittaisia. HF-arvojen ja vastaavien R-R intervallien välille muodostettiin regressioanalyysin avulla toisen asteen polynomifunktio. Lineaarinen yhteys HF:n ja R-R intervallin välillä havaittiin 6 urheilijalla. 1·2 SYDÄMEN SYKKEEN JA SYKEVAIHTELUN VALINEN YHTEYS URHEILIJOILLA TUTKIMUKSEN TARKOITUS: Sydämen peräkkäisten lyöntien välinen vaihtelu on yleisesti käytetty sydämen vagaalisen säätelyn mittausmenetelmä. PÄÄTULOKSET: Veren maksimaaliset laktaattipitoisuudet alenivat iän myötä se. Ryhmien välinen aBMD-ero reisiluun kaulassa, lannerangassa, reisiluunluun alaosassa, polvilumpiossa, sääriluun yläosassa ja kantaluussa, oli edelleen sama 2-3 % (jumppaajien hyväksi) kuin intervention jälkeenkin. testit sekä luun mineraalitiheys (aBMD, g!cm 2) mitattiin luuntiheysmittauslaitteella (DXA) tutkimuksen alussa, 18-kk:n kohdalla (heti intervention jälkeen) sekä 5-v. JOHTOPÄÄTÖS: Intensiivisen hyppelyharjoittelun tuoma luustohyöty näyttää säilyvän jopa 3,5 vuotta harjoittelun päättymisestä, kun taas nopeus-voima-ominaisuuksien ylläpito ei naisten jatkamalla kevyemmällä arkija terveysliikunnalla näytä onnistuvan. TULOKSET: Kaikki harjoittelun tuomat parannukset jumppaajien suorituskyvyssä verrokkeihin nähden olivat hävinneet seuranta-aikana. Sukupuolierot saattavat osittain liittyä elimistön glykolyyttiseen kapasiteettiin, koska laktaatin kertyminen lihaksiin ja vereen maksimaalisen nopeussuorituksen jälkeen on suurempaa miehillä kuin naisilla Qacobs ym. Saturoituminen tapahtui R-R intervallilla 1288±205 ms (48±7 lyöntiä/min, 90±7 % maksimaalisesta R-R intervallista). M.1, HAUTALAA. Tässä tutkimuksessa selvitettiin maksimaalisen juoksukuormituksen vaikutusta veren laktaattipitoisuuteen eri ikäisillä miesja naispikajuoksijoilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sykkeen ja sykevaihtelun välistä yhteyttä urheilijoilla. V. Farmakologisissa autonomisen hermoston tutkimuksissa sykevaihtelun on kuitenkin havaittu vähenevän sykkeen laskiessa alle 50 lyöntiä/min. 1 Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 2 Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulu * KONTULAINEN S., HEINONEN A., KANNUS P., PASANEN M., SIEVÄNEN H., VUORII. MENETELMÄT: Sydämen sykevälit mitattiin 24 tunnin ajalta 20 urheilijalta lepopäivänä (22±4 vuotta, 11 miestä, 9 naista). kuluttua. Sekä luuston että hermolihasjärjestelmän kunto kaatumisten ja niistä seuranneiden murtumien ehkäisyssä on olennaista. Fyysistä suorituskykyä testattiin isometrisellä polvien ojennuksella sekä kevennyshypyllä lisäpainoilla (10% kehon painosta) ja ilman. 2, TULPPO M. J.1.2, SEPPÄNEN T. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sydämen peräkkäisten lyöntien välinen vaihtelu saturoituu matalilla sykkeillä suurimmalla osalla urheilijoista. Tämän selvittämiseen tarvitaan kattavampia ja pidempiä seurantoja. Samoin niitä tarvitaan varmistamaan luustohyötyjen pysyvyys sekä se minimikuormituksen määrä, jolla hyöty saadaan säilymään. KIVINIEMI A. Lisäksi analysoitiin keskisyke ja sykevaihtelun spektrimuuttujat koko 24 tunnin mittauksesta. RIPEÄSTÄ LIIKUNNASTA PITKÄAIKAISTA LUUSTOHYOTYA TAVOITE JA TAUSTA: Arvioida 18kuukauden hyppelyintervention tuottaman luustohyödyn, sekä interventiossa parantuneiden fyysisten suorituskykytestitulosten pysyvyyttä premenopausaalisilla naisilla kolme ja puoli vuotta intervention päättymisestä. UKK-instituutti, Tampere * KORHONEN M.1, SUOMINEN H.1, MERO A.2 IKÄJA SUKUPUOLIEROT ELIMISTÖN LAKTAATTIVASTEESSA MAKSIMAALISEEN NOPEUSSUORITUKSEEN TAUSTA: Tutkimukset nuorilla urheilijoilla ovat osoittaneet, että miesten anaerobinen suorituskyky on parempi kuin naisten. Tämä tulee ottaa huo28 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 mioon käytettäessä sykevaihtelumenetelmää urheilijoilla sydämeen kohdistuvan autonomisen säätelyn mittaamisessa. Ryhmät eivät poikenneet toisistaan 24 tunnin sykevaihtelun, maksimaalisen R-R intervallin tai maksimaalisen HF-arvon suhteen. Maksimaalinen laktaattipitoisuus määritettiin 2-8 minuuttia juoksusuorituksen jälkeen otetuista verinäytteistä (Lactate Pro, ArkrayCo, Kyoto, Japan). Tätä poikkeuksellista sykevaihtelun käyttäytymistä ei ole osoitettu normaalin autonomisen hermoston toiminnan aikana. Em. 2, MÄKIKALLIO T
AINEISTO JA MENETELMÄT: Tutkimusväestön muodostivat kaikki oululaiset 7074 -vuotiaat naiset (n=l689). Mekanismit, joihin tyypin 2 diabeteksen suojaava vaikutus perustuu, ovat todennäköisesti moUIKUNTA& TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 29. 100 m 200 m 21 21 E'18 18 Å ~ .--.. Tilastolliset menetelmät olivat Studentin ttesti, osuuksien vertailutesti, lineaarinen monimuuttuja-analyysi ja logistinen regressioanalyysi. Kirjallisuus: Jacobs I, Tesch PA, Bar-Or 0, Karlsson J, Datan R. JOHTOPÄÄTÖKSET: Elinaikainen vapaa-ajan liikunta ja tyypin 2 diabetes nayttävät suojaavan ikääntyneitä laihoja naisia osteoporoosilta ja murtumilta. E 15 15 E..12 . Elinaikainen fyysinen kuormitus työssä ja vapaa-ajan liikunta eri ikävaiheissa, fyysinen ja psyykkinen toimintakyky, kalsiumin saanti eri ikävaiheissa, tupakointi ja alkoholin käyttö eri ikävaiheissa, kuukautisten ja vaihdevuosien alkamisiät, terveydentila ja lääkitys selvitettiin postikyselyllä ja haastattelulla. 5•6 FYYSISEN AKTIIVISUUDEN JA TYYPIN 2 DIABETEKSEN YHTEYS YLI 70-VUOTIAIDEN LAIHOJEN NAISTEN LUUNTIHEYTEEN, KAATUMISIIN JA MURTUMISIIN VÄESTÖPOHJAINEN KOHORTTITUKIMUS TUTKIMUKSEN TARKOITUS: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää elinaikaisten elintapojen, erityisesti fyysisen aktiivisuuden vaikutus yli 70 -vuotiaiden naisten luuntiheyteen, kaatumisiin ja murtumiin. 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto * KORPELAINEN R. 3, VÄÄNÄNEN K. Sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. ~l 12 = c-----___ Å 9 9 ,l;, 6 • Å • "' 6 ....1 e Miehet R 2 =0.31 R 2 =0.19 3 e Miehet "'Naiset R 2 =0.28 3 "'Naiset R 2 =0.36 30 40 50 60 70 80 lkä(v) 30 40 50 60 70 80 Ikä (v) kä miehillä että naisilla (kuvio). 1·5·6, KORPELAINEN J. Päävastemuuttujat olivat kantaluun lujuutta kuvaava BUA (broadband ultrasound attenuation, Sahara), 400m 21 • • 18 15 • • 12 • • 9 Å • 6 R 2 = 0.49 3 e Miehet &Naiset R 2 = 0.23 30 40 50 60 70 80 lkä(v) ranteen luuntiheys (bone mineral density, BMD, DXA) , kaatumiset tutkimushetkeä edeltävänä kolmena kuukautena ja 40 ikävuoden jälkeen saadut luunmurtumat. TULOKSET: Tyypin 2 diabetes, yli 20 vuotta fyysisesti kevyessä työssä ja nykyinen hormonikorvaushoito suojasivat kantaluun osteoporoosilta, kun taas nykyinen vähäinen fyysinen aktiivisuus ja nivelreuma olivat negatiivisesti yhteydessä BUAarvoon. Raskas fyysinen kuormitus oli tässä tutkimuksessa osteoporoosilta suojaava tekijä, mikä saattaa selittyä sillä, että kevyen työn tekijät liikkuivat nykyään enemmän, ja toisaalta raskas työ ei ehkä ollut luonteeltaan luun kannalta riittävän dynaamista ja vaihtelevaa. J Appi Physiol 1983;55:365367. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että pikajuoksijoiden nopeussuorituskyvyn heikkeneminen iän myötä johtuu osittain elimistön kyvystä tuottaa energiaa glykolyysin kautta. 4, KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI S. Ne naiset, jotka suostuivat tutkimukseen (n=l222), jaettiin BMI:n perusteella kolmeen ryhmään, ja tutkimukseen valittiin alin kolmannes (BM1<25.1) (n=407). Tyypin 2 diabetes suojasi naisia murtumilta, kun taas vähäinen elinaikainen vapaa-ajan liikunta, matala BUA-arvo ja viime aikaiset kaatumiset altistivat murtumille. Sekä fyysinen että psyykkinen toimintakyky ovat yhteydessä kaatumisiin ja sitä kautta murtumiin. Laktaattipitoisuus korreloi negatiivisesti kaikkien pikajuoksumatkojen loppuaikaan naisilla (r = -.37-.49, p<.05) ja 200 m:n ja 400 m:n juoksuaikaan miehillä (r= -.39-.62, p<.01). Elimistön laktaattivaste maksimikuormitukseen ei kuitenkaan näyttäisi selittävän nopeussuori tus kykyyn liittyviä sukupuolieroja veteraani-ikäisillä pikajuoksijoilla. Heikko itse arvioitu liikkumiskyky, Timed Up and Go -testin tulos >llp, depressiiviset oireet, runsas kahvin juonti ja heikentynyt näkökyky altistivat kaatumisille. Tyypin 2 diabetes suojasi laihoja naisia myös ranteen osteoporoosilta. 2, HEIKKINEN J
TULOKSET: Vähän liikkuvien ryhmässä 10 ja 5 minuutin protokollat määrittivät OwnZone low -sykerajat (keskiarvo(SD) 117±9 ja 117±11 lnt/minja paljon liikkuvien ryhmässä 118±13 ja 120±13 lnt/min. quadriceps femoris(MQF) -lihaksen proksimaalinen osa, 2 ja 4 vrk kuormituksen jälkeen. Vanhojen mutanttikoiraiden lihakset vaurioituivat kaikista ryhmistä voimakkaimmin. sidekudossolujen kollageenireseptori, joka toimii kollageenisynteesin negatiivisena takaisinkytkentäsäätelij änä. Integriini reseptorit tunnistavat soluväliaineen proteiineja ja aktivoivat solunsisäisen viestinsiirtojärjestelmän vaikuttaen geenien ilmentymiseen ja edelleen esim. 2001 Am J Physiol Rl292-Rl300; 3 Ekholm et al. nimutkaiset, ja saattavat liittyä diabeteksen puhkeamista edeltävään hyperinsulinemiaan, painon muutoksiin eri ikä vaiheissa, lääkitykseen tai D vitamiinin reseptorigeenin polymorfismiin. MT. solujen proliferaatioon, migraatioon ja erilaistumiseen. J. Tässä tutkimuksessa selvitettiin a 1 -integriinin merkitystä raajalihaksen akuutissa fyysisessä kuormituksessa ja lihaksen kollageenin metaboliassa. Polar-sykemittareissa on toiminto, joka määrittää edellä mainittuun perustuen yksilölliset liikuntasykerajat. Seurantatutkimus tämän tutkimuksen tulosten varmistamiseksi on menossa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sydämen sykevaihteluun perustuen on mahdollista määrittää yksilölliset terveysja kuntoliikunnan sykerajat erikuntoisilla aikuisilla. Havainto on uusi ja edellyttää jatkotutkimuksia. alasykerajamääritys tehdä luotettavasti 5 minuutin protokollalla, jossa liikunnan intensiteettiä nostetaan 1 min välein. 3 KOLLAGEENIRESEPTORIN PUUTE ALTISTAA HIIRET LIHASVAURIOLLE JA KOLLAGEENIN KERTYMISELLE TAUSTA: Raajalihaksen fyysiseen kuormitukseen tiedetään liittyvän kollageenien synteesin ja hajotuksen aktivoituminen 1'2 oleellisena osana lihassolujen uusiutumista ja soluväliaineen sopeutumista muuttuneissa kuormitusolosuhteissa. 2002 Am J Pathol 160: 1779-85; 4 Fougerolles et al. Prosentuaalisesti rajat vastasivat 65-67 % maksimisykkeestä. 10ja 5 minuutin testiprotokollat (Polar M52 ja M61 sykemittareilla) suoritettiin randomoidusti siten, että niiden välissä oli 20 min lepotauko. Lihasssoluvaurioon liittyvä lisääntynyt soluväliainetta hajottavan metalloproteaasin, proMMP-2:n aktiivisuus 3 indusoitui voimakkaimmin vanhojen mutanttiurosten lihaksissa. Kirjallisuus: 1 Han et al. 2000] Clin Invest 105:721-729 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä, 3 Bioja ympäristötieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto. Tutkittavaksi otettiin m. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko ao. 2·3, KIVINIEMI A. Absoluuttiset tai prosentuaaliset sykearvot eri menetelmillä määritettynä tai ryhmien välillä eivät eronneet tilastollisesti toisistaan. 1 Polar Electro Oy, Kempele, 2 Merikosken kuntoutusja tutkimuskeskus, Oulu, 3 Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulu *. 2, TULPPO M.P. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen valittiin lehti-ilmoituksen perusteella 31 tervettä normaalipainoista aikuista kahdessa eri ryhmässä: vähän liikkuvien ryhmä (n=l6, 42±5 vuotta, VO 2 max 32±7 ml/kg/min, HRmax 1 79± 11 lnt/min) ja säännöllisesti liikkuvien ryhmä (n=l5, 37±4 vuotta, VO 2 max 50±9 ml/kg/min, HRmax 180±9 lnt/min). 2, HEINO J. Liikunnan alasykerajamääritys (OwnZone low) tapahtuu nousujohteisen 10 minuutin alkulämmittelyjakson aikana, jolloin liikunnan intensiteettiä lisätään 2 minuutin välein. TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET: 1) Kollageenin konsentraatio oli suurempi sukupuolesta ja iästä riippumatta a 1 -integriinin suhteen poistogeenisten kuin villityypin hiirten lihaksissa. 1 Oulun liikuntalääketieteellinen klinikka, 2 Neurologian klinikka, Oulun yliopisto, 3 Osteoporoosiklinikka, Oulun Diakonissalaitos, 4 Biolääketieteen laitos, Turun yliopisto 5 Yleislääketieteen ja kansanterveystieteen laitos, Oulun yliopisto, 6 Oulun yliopistollinen sairaala * KOVANEN V.1, VÄLIAHO J. Kollageenin kertyminen on kuitenkin todettu normaaliksi monissa a 1 -poistogeenisten hiirten kudoksissa. a 1~ 1 -integriini on mm. 2·3 SYDÄMEN SYKEVAIHTELUUN PERUSTUVA LIIKU NTAINTENSITEETIN MÄÄRITYS TAUSTA: Vagaalisesti säädellyn sydämen sykevaihtelun (R-R intervallin vaihtelun) on havaittu häviävän terveillä aikuisilla, kun liikunnan intensiteetti saavuttaa 60-70 % maksimisyketasosta. MENETELMÄT: Koe-eläiminä oli sekä a 1 -integriinin suhteen poistogeenisia että villityypin (SV129) koirasja naarashiiriä (nuoret 8-20 vk; vanhat 1 v). Sen sijaan luun murtumanparanemisen yhteydessä uudisluun muodostuminen on heikentenyt ko. hiirillä 3, ja eräissä tulehduksellisissa tiloissa valkosolujen infiltraatio tulehdusalueelle on vähentynyt 4. Kuormitus 30 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-1 0.10.2003 suoritettiin juoksumatolla (ylämäki 11 °, 8-10 m/min, kokonaisjuoksuaika 4,5 tuntia). 2) Käytetty harjoittelu aiheutti sekä villityypin että mutanttihiirten lihassoluissa vaurion (rutiinimikroskopia ja ~ 1 -glukuronidaasiaktiivisuus) , mutta nuorten naaraiden ja vanhojen urosten lihakset vauriotuivat voimakkaammin mutanttikuin villikannan hiirillä. 1·3, KIVELÄ J.1, JUVANI E.-L.1, HAUTALAA. * LAUKKANEN R. Tämän tutkimuksen perusteella sykerajamääritys onnistuu nopeammalla viiden minuutin mittaisella protokollalla samalla lailla kuin pidemmällä 10 minuutin protokollalla. Selvitettävänä on, vaikuttaako a 1 integriinin puuttuminen vaurioalueelle infiltroituvien valkosolujen määrään/laatuun ja sen kautta kollageenisynteesiä sääteleviin tekijöihin. 1999 Pflugers Arch 437:857864; 2 Koskinen et al. Tutkittavat osallistuivat ensin maksimaaliseen rasituskokeeseen laboratoriossa ja suorittivat 2-3 päivää tämän jälkeen kaksi Ownzone-kenttämittausta sisähallissa kävellen-hölkäten
MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui neljäkymmentä vapaaehtoista tutkittavaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia maksimaalisten isometristen voimamittausten ja yhden jalan pituushyppytestin toistettavuutta terveillä ja eturistisideleikatuilla henkilöillä. Toistettavuutta arvioitiin ICC-kertoimen (intraclass correlation coefficient), variaatiokertoimen ( CV, coefficient of variation) ja parittaisen t-testin avulla. Riskiero säilyi aikuisiän paino indeksillä vakioinnin jälkeen (VS 2,9; 95% LV 1,08,3; p=0.05). Alaraajojen maksimaaliset isometriset voima testit ja yhden jalan pituushyppytesti ovat toistettavia, helppoja toteuttaa ja antavat tärkeää tietoa terveiden ja eturistisideleikattujen liikunnallisen harjoittelun suunnittelulle. MIKKELSSON L.1, KAPRIO J. Mittaukset tehtiin uudestaan kolmen vuorokauden kuluttua. Polven maksimaaliset isometriset ojennusja koukistusvoimat mitattiin molemmista alaraajoista 60° ja 30° polvikulmilla Good Strength™ voimadynamometrillä (Metitur Ltd, Jyväskylä). Voimamittauksissa mitattavien sisäinen vaihtelu mittauskerrasta toiseen oli pientä molemmissa ryhmissä (CV=3.3-7.5 %). LIKES-tutkimuskeskus, Jyväskylä UIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.· 10.10.2003 31. TULOKSET: Kouluajan nopeisiin juoksijoihin verrattuna kouluajan hitaiden juoksijoiden riski sairastua verenpainetautiin aikuisena oli lähes kolminkertainen (vaarasuhde [VS] 2,7; 95% luottamusväli [LV] 0,9 7,5; p=0.07). 1 Valtakunnallinen valmennusja liikuntakeskus Oy, Pajulahti, 2 Helsingin yliopisto, 3 Reumasäätiön sairaala; Heinola, 4 Jyväskylän yliopisto * MUSTALAMPI S., KIVIRANTA 1., ERA P., SELÄNNE H. Toistettavuuden parantamiseksi tulisi kuitenkin varmistua, että tutkittavat uskaltavat tehdä suorituksen maksimaalisesti, esim. J. ICC-kertoimien perusteella voimamittausten toistettavuus (ICC=0.89 0.97) oli samalla tasolla molemmissa ryhmissä, ojennusja koukistusvoimatesteissä, molemmilla polvikulmilla ja molemmilla raajoilla tehtynä. Eturistisiteen korjausleikkauksen jälkeen on todettu lihasvoiman heikentymistä quadricepsja hamstring-lihaksissa sekä alentunutta suorituskykyä toiminnallisissa testeissä vielä vuosi lekkauksen jälkeen, joten voimamittauksista ja toiminnallisista testeistä saadaan tärkeää tietoa harjoitusohjelmaa laadittaessa. Ryhmien välisen eron tilastollinen merkitsevyys voimistui painoindeksillä vakioinnin jälkeen (p=0.002). MENETELMÄT. 2, KUJALA U. Leikattujen ryhmässä oli kaksikymmentä tutkittavaa ( viisi naista ja viisitoista miestä, ikä 26.1 ± 8.1 v) , joille oli tehty eturistisiteen korjausleikkaus kolmesta kahteentoista kuukautta ennen mittauksia. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämän tutkimuksen perusteella terveiden nuorten aikuisten ja eturistisideleikattujen potilaiden polven maksimaalinen isometrinen ojennusja koukistusvoima voidaan mitata toistettavasti Good Strength™ voimadynamometrillä. Isometristen voimamittausten jälkeen koehenkilöt hyppäsivät molemmilla jaloilla yhden jalan pituushyppytestin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Kouluiän hyvä kestävyysjuoksukunto verrattuna huonoon kestävyysjuoksukuntoon on yhteydessä alhaisempaan aikuisiän diastoliseen verenpaineeseen ja vähäisempään riskiin sairastua verenpainetautiin. Terveiden ryhmässä oli kaksikymmentä koehenkilöä (kymmenen naista ja kymmenen miestä, ikä 31.6 ± 12.9 v), joilla ei ollut alaraajojen vammoja tai sairauksia. TULOKSET: Ensimmäisen ja toisen mittauskerran tulokset korreloivat erittäin merkitsevästi molemmissa ryhmissä (ICC=0.89 0.98, p< 0.001). 4 KOULUAJAN KESTÄVYYSJUOKSUKUNTO MIESTEN VERENPAINEEN JA VERENPAINETAUDIN ENNUSTAJANA: 25-VUODEN SEURANTATUTKIMUS TAUSTA: Hyvä kunto ennustaa miehillä matalaa verenpainetta ja pienempää riskiä sairastua verenpainetautiin. Yhden jalan pituushyppytestissä vaihtelu oli suurempaa hypättäessä leikatulla jalalla (CV=5 %) verrattuna hyppyyn terveellä jalalla (CV=l.6-2.1 %). Tutkittavina olivat 413 miestä, jotka olivat osallistuneet 2000 metrin juoksu testiin vuonna 1976 (keskimäärin 14,6 vuoden iässä) ja vastanneet kyselylomakkeeseen vuonna 2001 (keskimäärin 39,6 vuoden iässä). Lisäksi 15 erittäin hidasta ja 14 erittäin nopeaa juoksijaa osallistui verenpainemittauksiin vuonna 2001. Myös yhden jalan pituushyppytesti osoittautui toistettavaksi. Aikuisena verenpainelääkitystä käyttävien koehenkilöiden (n=18) kouluajan ikävakioidut kestävyysjuoksutulokset (keskiarvo 641 sek; 95% LV 585 697) olivat heikompia kuin niiden henkilöiden (n=395) , joilla ei ollut lääkitystä (keskiarvo 563 sek; 95% LV 551 572; p=0.007). Tutkimuksessa käytettiin parasta tulosta kolmesta peräkkäisestä suorituksesta. Tulevaisuudessa tulisi tutkia tarkemmin, voidaanko aikuisiän verenpainetautia ehkäistä tehokkaasti lisäämällä kestävyysliikuntaa kouluiässä. 3, NUPPONEN H.4, TIKKANEN M. Leikattujen ryhmässä tulokset parantuivat merkitsevästi toisella mittauskerralla (t-testi, p< 0.05) polven koukistusvoiman mittauksissa molemmilla raajoilla 60° polvikulmalla ja 30° polvikulmalla terveellä raajalla sekä terveen jalan pituushyppytestissä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kouluajan kestävyysjuoksukunnon yhteyksiä miesten verenpaineeseen ja verenpainetautiin. 2, KAUTIAINEN H. tekemällä useampia perustason mittauksia. Selvitettäessä verenpainetaudin ilmaantumista verrattiin kouluiässä keskimääräistä hitaampia juoksijoita keskimääräistä nopeampiin juoksijoihin. Erittäin hitaiden juoksijoiden ikävakioitu diastolisen verenpaineen keskiarvo 90 mmHg (95% LV 87 93) oli korkeampi kuin erittäin nopeiden juoksijoiden keskiarvo 84 mmHg (95% LV 81 to 87; p=0.013). ALARAAJAN ISOMETRISTEN VOIMAMITTAUSTEN JA YHDEN JALAN PITUUSHYPPVTESTIN TOISTETTAVUUS TERVEILLÄ JA ETURISTISIDELEIKATUILLA HENKILÖILLÄ Polven eturistisiteen vamma on yleisimpiä operoitavia liikuntavammoja. Perimä ja liikunnan harrastaminen voivat vaikuttaa kunnon ja verenpaineen väliseen yhteyteen. Yhden jalan pituushyppytestin ICC-kerroin oli terveiden ryhmässä molemmilla jaloilla ja leikattujen ryhmässä terveellä jalalla 0.98, mutta leikatulla jalalla 0.89
KESKI-IKAISILLA NAISILLA JOHDANTO: Sauvakävelyn suosio keski-ikäisillä on selvästi lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana ja sen on yleisesti todettu olevan normaalia kävelyä tehokkaampaa kuntoliikuntaa. Koehenkilöiden hengityskaasut kerättiin Metamax 3B:llä kaikista kävelyistä. 1 Jyväskylän yliopisto, terveystieteellinen tiedekunta, 2 UKK-instituutti, Tampere, 3 Opiskelijoiden liikuntaliitto, Helsinki, 4 Keski-Suomen keskussairaala, Fysiatrian osasto, Jyväskylä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli verrata sauvakävelyn ja tavallisen kävelyn aiheuttamia fysiologisia vasteita hengitysja verenkiertoelimistössä keski-ikäisillä naisilla kenttäolosuhteissa. MENETELMÄT: Ensimmäisellä tutkimuskäynnillä koehenkilöille tehtiin terveystarkastus ja totuttelukävely sauvoilla juoksumatolla. Sauvakävelynja kävelyn kävelyaika, ergospirometrillä mitattu hapenkulutus, RPE ja veren maitohappopitoisuus eri nopeuksilla eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. MENETELMÄT: Tutkimukseen valikoitui 34 7 toimistotyötä tekevää naispotilasta vajaakuntoisuuden perusteella (Blausunto), joista tutkimukseen hyväksyttiin 180. Oppilailta on mitattu pituus, paino, kehon koostumus (lnbody) syksyllä 2000, keväällä 2001 ja keväällä 2003. Toisella käynnillä he tekivät maksimaalisen sauvakävelytestin juoksumatolla. .. Sauvakävely nosti tavalliseen kävelyyn verrattuna naisten sykkeiden keskiarvoa kolmella eri nopeudella seuraavasti; 1. Omatoiminen liikunta-aktiivisuus ja kokonaisliikunta-aktiivisuus eivät lisääntyneet merkitsevästi harjoitusryhmillä kontrolliryhmään verrattuna. Hengityskaasut mitattiin kannettavalla ergospirometrillä ( Cortex, Metamax 3 B, Leipzig, Saksa). Heikko positiivinen korrelaatio (r=.18) havaittiin myös omatoimisen liikunta-aktiivisuuden energiankulutuksen (METh) ja koetun kivun (VAS) välillä (p=0.024). Harjoitelleita oli 86% niskaja 93% hartiasekä 65% kontrolliryhmässä. 4 OHJATUN HARJOITTELUN ENERGIANKULUTUS ON YHTEYDESSÄ NISKAKIVUN VÄHENTYMISEEN TAUSTA: Niskaja hartiaseudun ongelmat ovat yleisiä (70 %:llä yli 30-vuotiaista) ja ne aiheuttavat suurta toimintakyvyn haittaa 4.8 %:lie aikuisista. Ohjatun harjoittelun energiankulutus (METh) korreloi negatiivisesti (r=-.29) koetun kivun (VAS) kanssa (p<0.001). Kenttäolosuhteissa näiden liikuntamuotojen fysiologisista vasteista on kuitenkin hyvin niukasti tutkimustietoa. Toisen kävelyvauhdin sanallinen ohje kuului: "Tämän kävelyn pitää tuntua hieman rasittavalta, kävele tasaisesti ja reippaasti" ja kolmannen vastaavasti: "Tämän kävelyn pitää tuntua rasittavalta, kävele tasaisesti ja kovaa". Ohjatun harjoittelun harjoitusintensiteetti oli 3.7, 3.5 ja 2.6 MET. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sauvakävelyn ja normaalin kävelyn aiheuttamat vasteet hengitysja verenkiertoelimistössä keskiikäisillä naisilla eroavat hyvin vähän toisistaan, kun liikunta-intensiteetti valitaan oman subjektiivisen rasituksen tuntemuksen mukaan. Kävelyradan pituus oli 605 m, jonka koehenkilöt kävelivät yhteensä 3 kertaa kolmella eri nopeudella satunnaisessa järjestyksessä sekä sauvoilla että ilman sauvoja. nopeus (kevyt): 3.8 kertaa minuutissa ( +3%, p=0.020), 2. Kolmannella käynnillä koehenkilöt tekivät kenttäkävelyt kolmella eri sauvakävelyja kävelynopeudella. 1·3, MÄLKIÄ E.1, YLINEN J. * MÄNTTÄRI A., LAUKKANEN R., HIILLOSKORPI H., PARKKARI J. Koehenkilöt satunnaistettiin niskaryhmään, hartiaryhmään ja kontrolliryhmään. nopeus (kova): 3.5 krt/min ( +2%, p=0.022). 1·2, STARCK H. Ensimmäisen kävelyvauhdin rasitustaso ohjattiin sanallisesti: "Tämän kävelyn pitää tuntua kevyeltä, kävele tasaisesti ja rauhallisesti". Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fyysisen aktiivisuuden määrä ja intensiteetti sekä niiden yhteys krooniseen (yli 6 kk) niskakipuun. Samalla on. Tampereen Urheilulääkäriasema, Tampere * NIKANDER R. Jokaisen vauhdin lopussa koehenkilöiltä kysyttiin rasituksen tuntemus RPE-steikolla 6-20 ja otettiin kapillaarinäyte sormenpäästä maitohappomäärityksiä varten. TULOKSET: Koehenkilöiden (n=19) 32 UIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 keskimääräinen (±SD) ikä, pituus, kehon painoindeksi ja maksimaalinen aerobinen teho (VO 2 maJ olivat: 53 (±3) vuotta, 165 (±7) cm, 24.8 (±2,7) kg x m2 ja 34 (±6,6) ml x kt 1 x min1. TULOKSET: Ohjatun harjoittelun on osoitettu lisäävän merkittävästi lihasvoimaa, parantavan toimintakykyä ja vähentävän niskan kipua. Ohjatun harjoittelun energiankulutus oli 21.7, 26.7 ja 8.7 METh. Omatoimisen liikunta-aktiivisuuden intensiteetti oli 4.1 , 4.4 ja 4.6 MET. JOHTOPÄÄTÖKSET: Ohjatun harjoittelun energiankulutus on yhteydessä koetun niskakivun vähentymiseen, mutta omatoimisella liikunta-aktiivisuudella ei näyttäisi olevan tällaista yhteyttä. ALA-ASTE IKÄISTEN LASTEN LIIKUNTAKYKYISYYDEN MITTAAMINEN: SEURANTATUTKIMUS Lukuvuonna 1999 koulutiensä Rovaniemen Ounasrinteen ala-asteen koulussa aloittaneet lapset (n=ll 4) ovat mukana liikuntakykyisyyden muutoksia selvittävässä pitkittäistu tkimuksessa. Raportti kuvaa lasten antropometrisissä muuttujissa tapahtuneita muutoksia, niitä selittäviä tekijöitä sekä liikuntakykyisyyttä mittaavien testien käyttökelpoisuutta kokonaismotoriikan arvioimisessa. Fyysinen aktiivisuus analysoitiin MetPro-ohjelmalla (2.01, Sci Reha, Jyväskylä) . * PAHTAJA V., HÄMÄLÄINEN P. nopeus (reipas): 4.1 krt/min (+3%, p=0.045) ja 3. SAUVAKÄVELYN JA KAVELYN AIHEUTTAMAT FYSIOLOGISET VASTEET HENGITYSJA VERENKIERTOLIMISTÖSSÄ .. Kipu mitattiin alussa ja 12 kk kuluttua VAS-janalla (Visual analoque scale) ja fyysinen aktiivisuus takautuvan kyselyn avulla
4, TOLVANEN A. Keväällä 2003 testeinä olivat lisäksi 5-loikka, yhden jalan seisonta, käden puristusvoima, motoriikkarata (Lappset), kurotus-hyppy, reaktio testi ja 10 m:n juoksu. 1·2 KASVUIKÄISEN JA AIKUISEN LUUSTON VASTE LIIKUNTAKUORMITUKSELLE JA KUORMITUKSEN LOPETTAMISELLE. 1•2, JÄRVINEN TLN. Faktorianalyysin pohjalta lapsen liikuntakykyisyyttä parhaiten mittaavia testejä näyttäisivät olevan 5-loikka, motoriikkarata ja 10 m:n juoksu. 1•2•3, SIEVÄNEN H. JOHTOPÄÄTÖKSET: Nuorten kasvavien ja aikuisten luiden kyvyssä reagoida ulkoisen kuormituksen muutoksiin ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti arLIIKUNTA & TIEDE 2003 • XH Liikuntalääketieteen päivät 9.· 10.10.2003 33. Mittaustulokset on syötetty SPSS-ohjelmaan, ja tilastollisina menetelminä on käytetty Pearsonin korrelaatiokerrointa, ttestiä ja faktorianalyysiä. * PAJAMÄKI 1. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten ikä vaikuttaa luuston vasteeseen liikuntakuormitukselle. Lisäanalyysinä tarkastelimme vielä, onko luilla iän suhteen eroa niiden kyvyssä säilyttää liikunnan avulla aikaansaatuja muutoksia. TAUSTA: Liikunta ja liikkumisen luihin kohdistamat voimat on tärkein luiden kokoa, muotoa ja sisäistä rakennetta säätelevä tekijä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 102 monotsygoottista (MZ) ja 115 ditsygoottista (DZ) naiskaksosparia, iältään 63-76 -vuotiaita. Merkittävä havainto on, että vielä iäkkäänä perimä selittää kolmanneksen tasapainokyvyn vaihtelusta. Nuorten ja aikuisten luiden kyvyssä reagoida liikuntakuormitukselle ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Tutkimuksessa selvitettiin myös osallistujien terveydentilaa, liikuntatottumuksia ja elintapoihin liittyviä tekijöitä, joita tässä raportissa on tarkastelu valikoidusti taustatekijöinä. mitattu SOT-testi (Equitest), lentopallon, koripallon ja kuntopallon heitto pään yli, jalkojen ojentajien isometrinen voima ja esikevennyshyppy. 5, HEIKKINEN E.1, TIAINEN K.1, RANTANEN T. 1•2, KANNUS P. TULOKSET: 14-viikon juoksuharjoittelun seurauksena sekä nuortenettä aikuisten juoksijoiden reisiluunkaulan CSA oli +25% (p<0.001) ja +10% (ei merkitsevä), BMC +28% (p<0.001) ja +18% (p<0.001), BMD +11 % (p<0.05) ja +23% (p<0.001), ja Fmax +30% (p<0.01) ja +28% (p<0.01) korkeampi verrattuna vastaaviin kontrolliryhmiin mainitussa järjestyksessä. Mittaus tehtiin kolmessa seisoma-asennossa: jalat vierekkäin, silmät auki ja kiinni sekä semitandem asennossa, silmät auki. Huojuntamuuttujista analyyseissa käytettiin sivu(ML) ja eteen-taakse (AP) suuntaisen huojunnan nopeutta (mm/s) sekä vauhtimomenttia (VEL, mm 2 /s). 1 Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos, Suomen Gerontologian tutkimuskeskus, 2 LIKES -tutkimuskeskus, Jyväskylä, Suomen aivotutkimus ja kuntoutuskeskus NEURON, Kuopio, 3 Turun yliopisto, Kansanterveystieteen laitos, 4 Helsingin yliopisto, Kansanterveystieteen laitos, Kansanterveyslaitos, Helsinki. Tasapainokykyä mitattiin kehon huojuntana henkilöiden seisoessa voimalevyllä. 3, KAPRIO J. Sekä nuorilla että aikuisilla liikunnan avulla aikaansaadut luustomuutokset säilyivät osittain 14 viikkoa juoksuharjoittelun lopettamisen jälkeen. 1 11 •• PERIMAN JA YMPARIS•• TOTEKIJOIDEN OSUUS TASAPAINOKYVYN VAIHTELUN SELITTÄJINA 63-76-VUOTIAILLA NAISILLA TAUSTA: Hyvä tasapainokyky on keskeinen toimintakyvyn ja turvallisen liikkumisen perustekijä iäkkäillä. Perimän osuutta tasapainokyvyn vaihtelun selittäjänä iäkkäillä on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän. Rovaniemen Ammattikorkeakoulu, MOTO+ -projekti * PAJALA S.1, ERA P. Lapsen harrastuneisuudella ei ole ollut yhteyttä kehon rasvamäärään. elintai työolot ja sairaudet). 14 viikon juoksuharjoittelun ja sitä seuranneen 14 viikon vapaan mobilisaation jälkeen määritimme reisiluunkaulan poikkileikkaus pinta-alan (CSA) , mineraalimäärän (BMC) ja mineraalitiheyden (BMD) perifeerisellä kvantitatiivisella tietokonetomografialla (pQCT) . PÄÄTULOKSET: Tasapainokyvyn (BALANCE faktori) vaihtelusta 34 % selittyi additiivisilla geneettisillä tekijöillä, 24 % selittyi kaksosten yhteisillä ympäristötekijöillä (lapsuuden aikaiset olosuhteet ja ympäristötekijät) ja 4 2 % selittyi sisaruksille yksilöllisillä tekijöillä (esim. Terveen ihmisen motorinen käyttäytyminen on kokonaisvaltaista toimintaa, jota saattaa olla turha pilkkoa osiin. 2, KOSKENVUO M. 3, VUOHELAINEN T.1.2, TUUKKANEN J.4, JÄRVINEN M. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa on määritetty perimän ja ympäristötekijöiden osuutta kehon huojuntana mitatun tasapainokyvyn selittäjänä iäkkäillä naisilla. TUTKIMUSMENETELMÄT: 50 nuorta (5-19 viikon ikäisiä) ja 50 aikuista (33-47 viikon ikäisiä) urosrottaa satunnaistettiin kontrolli (n=lO jokaisessa ryhmässä) ja juoksutus/ juoksutus+ vapaa mobilisaatio (n=l5 jokaisessa ryhmässä) ryhmiin. Kokonaismotoriikkaa mittaavat testit antavat laajemman kuvan lapsen liikuntakykyisyydestä kuin eriytetyt, kapea-alaiset testit, jotka saattavat enemmänkin mitata tarkkaavaisuutta , keskittymiskykyä tai motivaatiota. Oppilaat testataan seuraavan kerran keväällä 2004. Additiivisten geneettisten tekijöiden ja ympäristötekijöiden osuutta tasapainokyvyn vaihtelun selittäjinä selvitettiin rakenneyhtälömallien avulla. Lisäksi määritimme reisiluunkaulan lujuuden (Fmax) mekaanisen aineenkoestuslaitteen avulla. Huojuntamuuttujista saatu informaatio yhdistettiin ensin neljään ensimmäisen asteen faktoriin ja edelleen yhteen toisen asteen faktoriin (BALAN CE), joille estimoitiin geneettisten ja ympäristötekijöiden selitysosuudet. Myös luustomuutosten säilymisessä nuorten ja aikuisten rottien välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Vanhempien antropometriset mitat ja harrastuneisuudet sekä lasten harrastuneisuudet on selvitetty kyselylomakkeella kahteen otteeseen. Kehon mitoissa ei ole havaittu merkitseviä eroja tyttöjen ja poikien välillä; tosin pojat ovat keski-määräisesti lihoneet enemmän kuin tytöt kyseisellä aikavälillä samalla kun tyttöjen harrastuneisuus on hieman lisääntynyt poikiin verrattuna. 5 Jyväskylän yliopisto, Psykologian laitos
Lihaksen glukoosinkäytön säätelymekanismien tunteminen on ensiarvoiden tärkeää, jotta voidaan kehittää uusia tehokkaita hoitokeinoja .. 3, KEMPPAINEN J.3, TARNOPOLSKV M.4, HEINONEN 0. Liikuntatunteihin suhteutettuna miesten riski nilkkavammalle oli kuntoja kilpaurheilussa (altistumisaika miehillä 265 290 tuntia ja naisilla 279 810 tuntia) hieman naisia suurempi miehille sattui 0.4 vammaa 1000 harrastettua tuntia kohden ja naisille 0.3/l000h. Vaikka vammariski harrastustunteihin suhteutettuna on kävellessä ja juostessa varsin pieni, suuren harrastajamäärän takia kolmannes kaikista nilkkavammoista sattuu näiden kahden liikuntamuodon aikana. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 5 GA-miespotilasta (19, 33, 41, 47, 49 .,. Tutkimushenkilöiden tuli vuoden ajan pitää kirjaa harrastamistaan liikuntalajeista, sekä niiden aikana tapahtuneista vammoista. Erityinen riskiryhmä on alle 25-vuotiaat kuntoliikkujat ja -urheilijat. NILKKAVAMMAT 15-74VUOTIAILLA SUOMALAISILLA LIIKUNNANHARRASTAJILLA TAUSTA: Tämän prospektiivisen kohorttitutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nilkkavammojen esiintyvyyttä ja luonnetta 15-74-vuotiailla suomalaisilla. Tutkimme lihaksen glukoosinkäyttöä levossa ja rasituksessa PCr-puutteisilla GA-potilailla. Vammoista tiedusteltiin niiden anatominen sijainti, tyyppi, vakavuus, tapahtuma-aika ja -paikka, sekä mahdolliset vammaan johtaneet syyt. vioiden. 2 Silmän suonija verkkokalvon pyöröappeumatauti (GA) on perinnöllinen suomalainen tauti ja olemme todenneet GA-potilaiden lihaksissa PCr puutteen. Nilkkavammoista 86% oli traumavammoja, loput 14% olivat rasitusperäisiä. , JARVINEN M. 1 KREATIININ PUUTE TEHOSTAA LIHAKSEN GLUKOOSINKÄYTTÖÄ VINKISTÄ VIHIÄ DIABETEKSEN HOIDON KOHDENTAMISEEN. , NATRI A. Menetelmä erotteli ne vammat, jotka aiheuttivat liikunnan harrastamisen tai työssäkäynnin keskeytymisen. Kreatiini ( Cr) ja siitä muodostuva fosfokreatiini (PCr) ovat lihaksen energialähteitä, mutta ne myös osallistuvat lihaksen glukoosiaineenvaihdunnan säätelyyn. 3, LAPINLEIMU 1. PÄÄTULOKSET: Vuoden aikana seurattavassa kohortissa raportoitiin 231 nilkkavammaa, joiden osuus oli 12% kaikista vammoista. 92% (n=3363) alkuperäisotoksesta lupautui mukaan tutkimukseen. Miesten riski on hieman naisia suurempi. 3, NUUTILA P.3, SIMELL 0. Tästä huolimatta oli havaittavissa selkeä suuntaus nuoren luuston reagoidessa lisääntyneelle kuormitukselle muuttamalla pääasiassa luun geometrisia ominaisuuksia (kasvu luun koossa), aikuisen luuston puolestaan lisätessä luun tiheyttä. Asiointija hyötyliikuntamuodoissa ei todettu merkitsevää eroa miesten ja naisten nilkkavammariskissä. 1 Tampereen Urheilulääkäriasema, 2 UKK-instituutti, 3 TaV, TAVS Kirurgian klinikka, Tampere * PELTOLA K. Määrällisesti eniten nilkkavammoja tapahtui kuntokävelyn (16% kaikista nilkkavammoista), juoksun ( 14%) ja salibandyn pelaamisen ( 11 % ) aikana. Valtaosa (n=l98, 86%) nilkkavammoista tapahtui kuntoliikunnan tai urheilun aikana. Vammaksi määriteltiin joko uusi, akuutti tapahtuma tai rasitusperäinen kiputila, josta aiheutui henkilölle merkittävää subjektiivista haittaa. 1 Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta ja lääketieteellisen teknologian instituutti, Tampere, 2 Tampereen yliopiston kirurgian klinikka, TAVS, Tampere, 3 Luututkimusryhmä, UKKInstituutti, Tampere ja 4 0ulun yliopiston anatomian laitos, Oulu * PARKKARI J.1, KANNUS P. 1 Cr ja PCr merkitystä aineenvaihdunnassa on tähän asti voitu tutkia ainoastaan eläinmalleilla, joissa PCr puutteen on raportoitu lisäävän insuliiiniherkkyyttä ja sokerinkäyttöä. Yli puolet (57%) nilkkavammoista aiheutti liikunnan harrastamisen keskeytymisen, mutta työstä poissaolot olivat harvinaisia (9%) nilkkavammanjälkeen. Tutkimushenkilöt haastateltiin puhelimitse kolme kertaa, neljän kuukauden välein. 1). Nilkkavammojen esiintyvyyttä ikäja sukupuoliryhmittäin tarkasteltaessa havaittiin, että riskiryhmän muodostivat 15-24 -vuotiaat kuntoliikkujat ja -urheilijat. Tässä ikäryhmässä vammariski oli korkein sekä miehillä (0. 3 4 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9,-10.10.2003 Nilkkavammojen ilmaantuvuus laskettiin 1000 harrastettua tuntia kohden erikseen miehille ja naisille kuudessa ikäryhmässä (15-24v, 25-34v, 35-44v, 45-54v , 55-64v, 65-74v). 2, HAAPASALO H.1, PALVANEN 2 1 .. Riski nilkkavammalle 1000 harrastettua tuntia kohden oli kuntoliikunnassa ja -urheilussa 0.36, hyöty liikunnassa 0.04 ja työmatkaja asiointiliikunnassa 0.03. Metabolinen oireyhtymä ja tyypin II diabetes ovat länsimaiden keskeisimipä ja nopeimmin yleistyviä terveysongelmia. 2, PELTONIEMI P. Hypoteesimme oli, että PCr puute johtaa lisääntyneeseen insuliiiniherkkyyteen ja lihaksen glukoosinkäyttöön sekä levon että rasituksen aikana. Kymmenen nilkkavammoille altteinta liikuntalajia olivat: suunnistus (8.2 vammaa/ 1000 tuntia), squash (4.3) , koripallo (2.4) , salibandy (2.0),jalkapallo (1.7), pesäpallo (1.7), lentopallo (1.3), juoksu (1.3), tennis (1.2) ja sulkapallo (1. Tutkimuksella on uutuusarvoa, koska aikaisemmin ei ole tietoa nilkkavammojen riskeistä eri liikuntamuodoissa altistumisaikaan suhteutettuna. Riski nilkkavammoille harrastustunteihin suhteutettuna väheni iän myötä, siten että 65-74 -vuotiaiden keskuudessa vammariski kuntoja kilpaurheilussa oli miehillä enää 0.2/lO00h ja naisilla 0.1/l000h. JOHTOPÄÄTÖKSET: Työmatka-, asiointi-, ja hyötyliikunnan aikana nilkkavammariski on lähes kymmenen kertaa pienempi kuin kuntoliikunnan tai -urheilun aikana. 3 M. Luurankolihas on elimistön merkittävin glukoosinkäyttäjä ja keskeinen tärkeä kohde ehkäistäessä ja hoidettaessa tyyppi II diabetesta. Nilkkavammojen ehkäisy tulisi maassamme kohdistaa runsaasti harrastettuihin sekä korkean riskin lajeihin. Liikuntaharrastuksista tiedusteltiin kaikki harrastetut lajit, mukaan lukien työmatka, asiointija hyötyliikunta, sekä liikuntaan käytetty aika. Vanhan vamman uusiutumisia oli 34% kaikista nilkkavammoista. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen valittiin väestörekisteristä satunnaisotos 15-74 -vuotiaita suomalaisia. 1·2, KALLIOKOSKI K. 7 /lO00h) että naisilla (0.6/lO00h)
TULOKSET: Dynaamisessa testissä kosketukset lattiaan paljain jaloin: NGTvsIGT, p=0.0297, NGTvsDM, p=0.0018. Diabetes 2000; 49:1084-91. Kirjallisuus: 1. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata yläraajan funktion alenemaa arvioimalla kyynärnivelen toimintaa suhteessa ranteeseen ja kyynärvarteen käyttäen pääasiallisesti isokineettistä voimamittaustekniikkaa. Diabeetikoilla on todettu monissa tutkimuksissa heikentynyttä tasapainoa ja taudin etenemisen myötä lisääntynyttä kaatumisriskiä, mutta heikentyneen sokerinsiedon yhteydessä tutkimustuloksia ei ole. Alenemat olivat suurimmat 90 ja pienimmät 180 asteen kulmanopeudella. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lihaksen aineenvaihduntaa Cr-puutteessa ei ole ennen kuvattu ihmisellä. Lopulliseen analyysiin hyväksyttiin DM 29, IGT 29 ja NGT 26 koehenkilöä. 1 Paavo Nurmi -keskus, 2 Lastentaudit, 3 PET-keskus, Turun yliopisto, 4 McMaster University, Canada * PIENIMÄKI T.1.2, SIIRA P.3, VANHARANTA H.4 YLARAAJAN TOIMINTAKYKY KROONISESSA LATERAALIEPIKONDYLIITISSA TAUSTA: Yläraajan toimintakyvyn alenemaa on epikondyliitissa arvioitu manuaalisin testein, kipuarvioin ja puristusvoimamittauksin. vuotta). AmJ Physiol 1993; 264:Cl 46-50. Lihaksen glukoosinkäyttö (soluunotto) mitattiin reisilihaksessa käyttäen positroniemissiotomografiaa ja 18 F-fluorodeoksiglukoosia.3 Vasen alaraaja lepäsi ja oikea teki isometrista reiden ojennustyötä (10% maksimivoimasta) 90 minuutin ajan. , PEKKARINEN H. Potilailla ei ollut muita sairauksia ja he eivät harrastaneet liikuntaa. IGT ei eronnut DM:sta. MENETELMÄT: Tutkimusjoukko on satunnaisotannalla poimittu oululaisesta kohorttitutkimuksesta, jossa on ollut mukana 1008 vuonna 1935 syntynyttä ja vuonna 1990 Oulussa asunutta ihmistä. Tasapainon merkitys kasvaa ikääntymisen myötä. Isokineettisen suorituskyvyn lasku ei korreloinut rasitustai lepokipuun eikä kipupiirokseen. Osoitimme todeksi hypoteesimme; sekä insuliinin että rasituksen stimuloima glukoosinkulutus ovat lisääntyneet lihaksen Cr puutteessa. Tämän mekanismin selvittäminen avaa uusia mahdollisuuksia kohdentaa tyyppi II diabeteksen hoitoa ja ennaltaehkäisyä. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 36 kroonista toisen käden lateraalista epikondyliittia sairastavaa potilasta, 16 miestä ja 20 naista, joiden keski-ikä oli 41. 1·2·3, LAAKSO 1 2 .. 1 HEIKENTYNYT DYNAAMINEN JA STAATTINEN TASAPAINO EPÄNORMAALIN SOKERINSIEDON YHTEYDESSÄ TUTKIMUKSEN TAUSTA: Tasapaino on välttämätön ja monimutkainen elimistön systeemi, joka estää kaatumasta ja täten eliminoi kaatumisten kauaskantoisia seurauksia. 1 0ulun aluetyöterveyslaitos, 2 0ulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka, Oulun Diakonissalaitos, 3 0ulun yliopistollinen sairaala, fysiatrian klinikka, 4 Musculoskeletal Service, Leeds Community and Mental Health Organization, Leeds, Iso-Britannia * PIETARILA-HEIKKINEN T. , KEINÄNEN-KIUKAANNIEMI S. Tulokset osoittavat laaja-alaista yläraajan toimintakyvyn laskua kroonistuneessa lateraaliepikondyliitissa ja niiden perusteella voidaan myös täsmällisemmin ja tarkemmin suunnata kuntouttavia toimenpiteitä vaivan hoitoon. 9 vuotta ja joilla keskimääräinen oirekesto oli 44.5 viikkoa. Eri mittausten keskinäisiä korrelaatioita tarkasteltiin ja vertailtiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vaikkakaan kyynärpäätä liikuttavat lihakset eivät suoranaisesti liity lateraaliepikondyliitissa tyypillisesti vaurioituneisiin rakenteisiin, myös kyynärpään funktio on merkittävästi alentunut, mikä vaikuttaa yläraajan toimintaan. Staattinen tasapaino mitattiin seisoen 60 s ajan paljain jaloin ja kengät jalassa oikealla ja vasemmalla jalalla toisen jalan jalkapohja tukijalan polven sisäsyrjällä (kädet vapaina). Myös kyynärpään rajoittunutta liikkuvuutta on todettu vaikkakin olkaluun sivunastaan kiinnittyvät lihakset ovat ranteen ojentajia. , HANNINEN 0. Samoin rasitukseen (Newton, N) suhteutettu glukoosinkäyttö työtä tekevässä lihaksessa oli GA-potilailla korkeampi (ka 2.0 ± 0.4 µmol/kg/min/N) kuin verrokeilla [keskiarvo 1.0 ± 0.8 µmol/kg/min/N (95% CI 0.6-1.5)]. Dynaamista tasapainoa tutkittiin kävelemällä avojaloin ja kengät jalassa 2,5m pitkää, 9cm leveää ja 5cm korkeaa puulankkua pitkin eteenpäin puoleen väliin ja takaperin lankun toiseen päähän lattialle ja heti takaisin samalla tavalla takaisin lähtöpaikkaan. Tasapai-non muuttujina olivat tukijalan liikahdukset tai ylhäällä olleen jalan kosketukset lattiaan 30 ja 60 s aikana. Kyynärpään isokineettisen toimintakyvyn lasku korreloi hyvin puristusvoiman alenemaan (r=0 .56, p<0.01), työhaittaan (r=0.38, p<0.05), oirekestoon (r= 0.45, p<0.01) ja kipukynnyksen alenemaan (r=0.42, p<0.05). Jalkojen UIKUNT A & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketietee1 päivät 9.-10.10.2003 3 5. Tutkimusjoukkoon valittiin 30 (15 miestä) koehenkilöä kuhunkin ryhmään: diabeetikot(DM), heikentynyt sokerinsieto(IGT) ja normaali sokerinsieto(NGT). 3· Nuutila Pat al. Kruskal-Wallisia, Mann-Whitneyn U-testiä ja ristiintaulukointia. TULOKSET: Lepolihaksen glukoosinkäyttö oli GA-potilailla selvästi korkeampi (24.2, 32.3, 34.9, 33.8 ja 36.4 µmol/kg/min) kuin verrokeilla [ka 18.8±10 µmol/kg/min (95% CI 13.024.6)]. 2· RenJM et al. Potilaat arvioitiin käyttäen VAS-pohjaista kipuja haittakyselyä, kipupiirrosta, painekipukynnyksiä, isometristä puristusvoimamittausta ja konsentrista isokineettistä ranteen, kyynärvarren ja kyynärnivelen voimamittausta käyttäen kulmanopeuksina 45, 90 and 180 astetta/s. 2 M. Verrokkeina oli 12 vakioitua (ikäja fyysinen aktiivisuus) miestä. EMBO J 1998; 17:1688-99. Tasapainon muuttujana oli jommankumman jalan kosketuk-set lattiaan kävelyn aikana. Ponticos M et al. Kyynärnivelen ojennusvoiman vahva alenema korreloi hyvin myös puristusvoiman laskuun. PÄÄTULOKSET: Verrattuna terveeseen majaan käden isometrinen puristusvoima oli alentunut 18 % (p=0.003), ja isokineettiset huippuväännöt ja tuotettu työ osoittivat suurimmat alenemat ranteen fleksiossa (-20 ja -26 %, p<0.001), pronaatiossa (-17 ja -18 %, p<0.001), kyynärpään fleksiossa (-13 ja -16 %, p<0.001) ja kyynärpään ekstensiossa (-16 ja -20 %, p<0.001 ja 0.0001). Tilastollisina menetelminä käytettiin mm
Lisää tutkimusta tarvitaan selvittämään, millaisia tasapainotestejä on hyödyllistä käyttää erottelemaan eri sokerinsiedon ryhmiä toisistaan tasapainon osalta ja millä kriteereillä. kosketukset lattiaan kengät jalassa olivat: NGTvsIGT, p=0,0158, NGTvsDM, p=0,0043. TULOKSET: Tutkituista SM-tason kilpauimareista 32:lla (16 %:lla) oli lääkärin toteama astma ja heillä kaikilla oli myös lähisukulaisella todettu astma. Lähisukulaisella todettu astma oli yhteydessä sekä uimarilla todettuun astmaan että uimarin ilmoittamiin hengitysoireisiin harjoittelussa. Tutkimukseen vapaaehtoisesti osallistuneilta kuntoutujilta edellytettiin, että he olivat 20-50-vuotiaita ja vammautumisesta oli kulunut aikaa vähintään vuosi. Sen sijaan lähisukulaisella todetulla allergialla ei ollut vastaavaa yhteyttä. Tässä tutkimuksessa uimahalliolosuhteilla ei ollut selkeää yhteyttä uimareiden raportoimiin hengitysoireisiin. Eniten uimarit ilmoittivat oireita korkeaintensiteettisessä harjoittelussa, maitohappo -ja maksimaalisenhapenoton harjoitteissa. Tasapainoja ketteryystestien tulosten ikävakioitu vertailu tehtiin kovarianssianalyysilla (ANCOVA) ja rytmikoordinaatiotestin logistisella regressioanalyysilla.. Uimareita, jonka lähisukulaisella oli todettu astma oli 38 (19 %:ia) ja jonka lähisukulaisella oli todettu allergia oli 75 (38 %:ia). 2, PASANEN M.1, ALARANTA H. Liikuntakyvyn osa-alueista mitattiin dynaamista tasapainoa 6 metrin etuja takaperin tandem-kävelyllä, ketteryyttä 8juoksulla ja liikekoordinaatiota alaraajojen ja käsien yhdistetyllä rytmikykytestillä. MENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui traumaattisen aivovaurion vuoksi peräkkäisille kuntoutusjaksoille tulleita miehiä (n=34) sekä heidän verrokkeinaan terveitä miehiä (n=36). Lisäksi heidän tuli pystyä seisomaan yhdellä jalalla, kävelemään 10 metriä varpailla ja kanta päillä sekä jaksaa kävellä vähintään kaksi kilometriä yhtäjaksoisesti. 1•2, KESKINEN K. Heidän tuli läpäistä kognitiivinen Mini mental state -tutkimus hyväksytysti. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuinka paljon suomalaisilla SM-kilpailutason uimareilla ilmenee astmaa sekä tarkastella syitä, jotka vaikuttavat astman kaltaisten hengitysoireiden yleisyyteen ja ilmenemiseen. Harjoitteluolosuhteilla ei vaikuttanut olevan osuutta oireiden ilmenemiseen. 1 ASTMAN JA ALLERGIAN SEKÄ HENGITYSOIREIDEN YLEISYYS JA ILMENEMINEN SM-KILPAILUTASON UIMAREILLA JOHDANTO: Astman ja allergioiden lisääntyminen on havaittu tutkimuksin sekä normaaliväestössä että huippu-urheilussa. Tiedetään myös, että astman yleisyys on suurempi kestävyyslajien urheilijoilla. Staattisen testin tulokset oikealla jalalla paljain jaloin seisten: tukijalan liikahdukset tai vasemman jalan kosketukset lattiaan 30 s aikana NGTvsDM (p=0,0126) ja 60 s aikana NGTvsDM, p=0,0072. Sen sijaan pitkäkestoisessa peruskestävyysharjoittelussa oireita ilmoitettiin vähemmän. Kysely tehtiin Suomen hallimestaruuskilpailuiden aikana. 1 Oulun yliopisto, Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, 2 Kuopion yliopisto, Fysiologian laitos, 3 Oulun liikuntalääketieteellinen klinikka, Oulu * PÄIVINEN M. Kuntoutujatja verrokit eivät eronneet toisistaan iän, pituuden, painon eikä koulutustaustan suhteen. Harjoittelussa oireita raportoitiin eniten niillä harjoitteluintensiteeteillä, joilla tiedetään myös ventilaation olevan suurin. Sen sijaan lähisukulaisella todetulla allergialla ei ollut merkitystä oireiden ilmenemiseen. METODIT: Tutkimukseen osallistui 200 SM-kilpailuun osallistunutta uimaria, 36 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 107 naista ja 93 miestä. 1 Helsingin urheilulääkäriasema, liikuntalääketieteen yksikkö, Helsingin yliopisto 2 Jyväskylän yliopisto, liikuntabiologian laitos * RINNE M.1,VARTIAINEN M. Erityinen mielenkiinto tutkimuksessa kiinnitettiin niihin seikkoihin, joiden tiedetään vaikuttavan astman esiintymiseen ja oireisiin; lähisukulaisten allergia ja astma, harjoittelun intensiteetti ja määrään sekä (harjoittelu)olosuhteet. IGT ei eronnut DM:sta. Vaikeammin vammautuneiden liikuntakyky ja fyysiset kuntoutustarpeet ovat selvitettävissä nykyisillä menetelmillä, mutta ne eivät ole riittävän herkkiä erottelemaan sellaisia liikuntakyvyn ongelmia, joita traumaattisen aivovaurion jälkeen hyvin toipuneilla aikuisilla liikuntakyvyssä esiintyy. Uimareista 81:lla ( 40 %:lla) oli todettu allergia ja heistä noin puolella oli lähisukulaisella todettu allergia. Kyselylomakkeella selvitettiin nykyinen liikunta-aktiivisuus sekä kuntoutujilta se, miten vammautuminen oli vaikuttanut liikunnan harrastamiseen. 2 TASAPAINO, KETTERYYS JA RYTMIKOORDINAATIO TRAUMAATTISESTA AIVOVAURIOSTA FYYSISESTI HYVIN TOIPUNEILLA MIEHILLA TAUSTA: Traumaattisen aivovaurion (TAV) aiheuttamien ongelmien selvittäminen vaatii useiden erikoisalojen tutkimuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää ja yhdenmukaistaa traumaattisesta aivovauriosta kärsivien kuntoutujien liikuntakyvyn osa-alueita mittaavia testejä sekä selvittää, eroavatko heidän testituloksensa terveiden verrokkien vastaavista. 2, SARAJUURI J. Tulokset oikealla jalalla kengät jalassa seisten 30 s aikana jalkojen kosketukset NGTvsDM, (p=0,0185), 60 s aikana NGT 6,5, DM 12 (p=0.0501).Vasemmalla jalalla paljain jaloin ja kengät jalassa seisoen tulokset erosivat ryhmien välillä vähemmän kuin oikealla. JOHTOPÄÄTÖKSET: Heikentyneellä sokerinsiedolla on yhteys heikentyneeseen dynaamiseen tasapainoon selkeästi ja vähemmän selkeästi heikentyneeseen staattiseen tasapainoon. 2, LEHTO T. 2, TIKKANEN H. JOHTOPÄÄTÖKSET: Suomalaisilla kilpauimareilla ei tässä tutkimuksessa näyttäisi esiintyvän astmaa enempää kuin mitä aiemmissa kestävyyslajeihin kohdistetuissa tutkimuksissa on ilmennyt. Hengitysoireita ilmoittivat enemmän ne uimarit, joiden lähisukulaisella oli todettu astma. Hengitysoireita (yskä, hengityksen vinkuminen, hengenahdistus, limaneritys) ilmoitti harjoittelussa 84 uimaria ( 42%:ia). Uimareiden keskiikä oli 18,5 vuotta ja he olivat harrastaneet kilpauintia keskimäärin 9 vuotta ja harjoittelivat keskimäärin 9 kertaa viikossa. Lisäksi on epäilty, että erityisesti uimareilla astmaa esiintyisi enemmän
Tämä tutkimus on vertaileva tekninen raportti sotilaslentäjien ja liikunnanohjaajaopiskelijoiden tasapaino-ominaisuuksien mittaamisesta. Liikunnanohjaajien keskimääräinen huojunta puolestaan lisääntyi hieman. Kaikki koehenkilöt olivat mukana vapaaehtoisesti ja edustivat fyysisesti aktiivista elämäntapaa ja keskimääräistä selkeästi parempaa fyysistä kuntoluokkaa. Fyysinen aktiivisuus perustui itse ilmoitettuun aktiivisuuteen. SOT-mittaus saattaisi antaa viitteitä lentäjäkoulutuksessa ja psykofysiologisessa valintajärjestelmässä lentäjän riskistä omata taipumuksia asentotajun hahmottamisen vaikeuksista tai jopa menettämisestä. Liikunnanohjaajien kaikkien mittausten keskimääräinen huojunta lisääntyi n 2 % kuormituksen jälkeen. Reisiluun alueen murtumia kaikista kaatumisvammoista oli 11.8 %, kyynärvarren murtumia 7.4 %. JOHTOPÄÄTÖKSET: Vaikka tulokset kertovat lentäjien kuormituksessa "terästyneestä" vestibulaariaistista ja paremmasta, mahdollisesti harjaantuneemmasta asentotajun hallinnasta, on mittauslaitteiston käyttö ja tulosten tulkinta silti erittäin vaativaa. JOHTOPÄÄTÖKSET: Tutkimuksessa käytetyt testit näyttivät paljastavan kuntoutujien motorisia ongelmia. 7 sekuntia (95%:n luottamusväli 2.3-6.9; p<.001) ja takaperin 3.2 sekuntia (95%:n lv 0.2-6.2; p=.037) hitaampaa kuin verrokeilla. Keskimääräinen huojunta kuormitukseen jälkeen oli n 11 % vähäisempi kuin ennen pyöritystä. Tulosten mukaan traumaattisesta aivovauriosta hyvin toipuneilla henkilöillä on vaikeuksia kehon tasapainon hallinnassa ja raajojen yhtäaikaisessa koordinoinnissa, vaikka ulkoisesti motoriikka näyttää olevan palautunut ennalleen. Naisilla riski kaatua oli 2.1 -kertainen (95 % luottamusväli 1.48-2.93) verrattuna miehiin. 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 lnvalidiliiton Käpylän Kuntoutuskeskus, Helsinki * RINTALA H. 1 llmavoimakoulutuskeskus/Tutkimusja kehittämisosasto, Tikkakoski, 2 Rovaniemen Ammattikorkeakoulu/Liikunta ja vapaa-aika/Lihashallintastudio, Rovaniemi * SAARI P.1, RANTANEN T. Lentäjillä merkittävimmät muutokset tapahtuivat sisäkorvan tasapainoelimen toimintaa mittaavissa testeissä. Tapaturman taustasta selvitettiin sattumisajankohta ja -paikka, tapaturmamekanismija diagnoosi. TULOKSET: Kymmenen vuoden seuruuaikana kohdeväestössä sattui kaikkiaan 718 sairaalahoitoa vaatinutta tapaturmaa, joista. 2 , TUOKKO V. Asentotajun menettäminen operatiivisessa lentotoiminnassa voi olla kohtalokasta kokeneellekin lentäjälle. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 617 75ja 80-vuotiasta miestä ja naista. Toistaiseksi on ollut hyvin vaikeaa mitata ja ennustaa lentäjän tasapainoaistien toimintaa erityisoloissa ja sitä kautta arvioida henkilön riskiä altistua asentotajun menetykselle. 2, HEIKKINEN E.1 IKÄÄNTYNEIDEN HENKILÖIDEN TAPATURMAT TARKOITUS: Tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa jyväskyläläisen 1910 ja 1914 syntyneen väestön kymmenen vuoden seuranta-aikana lääkärin hoitoa vaatineiden tapaturmien, erityisesti kaatumistapaturmien, aiheuttamat vammatyypit sekä selvittää fyysisen aktiivisuuden yhteyttä kaatumisiin. hoitolaitoksiin tai rekisteröimällä tiedot kirjallisesta hoitoselosteesta. Tavallisin kaatumisen seurauksena syntynyt vamma oli pään vamma (32.3 %), toiseksi yleisin oli lonkkatai reisivamma (18.1 %) ja kolmantena kyynärnivelen tai kyynärvarren vamma (9.9 %). Tutkittavan itsensä ilmoittamat vieraalla paikkakunnalla hoidetut tapaturmat tai yksityislääkärillä käynnit on selvitetty soittamalla ko. Tässä mielessä tutkimuslaitteiston käyttöön, testaajien koulutukseen, havainnoitaviin seikkoihin ja vertaisaineistoihin tulee paneutua erityisen huolellisesti. Ketteryystestistä kuntoutujat suoriutuivat 2.2 sekuntia (95%:n lv 1.4-3.0; p<.001) hitaammin kuin verrokit. 1 , HANNOLA H. Kaikkiaan 21 miestä ja 122 naista kaatui useammin kuin kerran. Kaatumisten toistumisen riski naisilla oli 3.63 kertainen (95 % luottamusväli 2.0-6.37) verrattuna miehiin. MENETELMÄ: 23 sotilaslentäjäja 8 liikunnanohjaajaopiskelijamiestä osallistuivat vuonna 2001 Rovaniemen Ammattikorkeakoulun Lihashallintastudiolla Smart EquitestR Sensory Organization Test (SOT)-tasapainotestiin, jossa mitattiin tasapainoa ylläpitävien järjestelmien tasoa seisten tehtävässä huojuntamittauksessa normaalitilassa ja välittömästi 1,5 minuuttia kestävän fyysisesti kuormittavan AerotrimR -pyörityksen jälkeen. Tutkimuksen alkaessa fyysisesti aktiivisiksi luokiteltiin 121 miestä ja 257 UIKUNT A & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 3 7. Tiedostoon tallennettiin tapaturmat, joista lääkäri oli vastaanotolla havainnut ulkoisia merkkejä. Tapaturmatietoja on kerätty vuoteen 2000 asti tarkastelemalla KeskiSuomen keskussairaalan ja Jyväskylän kaupungin terveysasemien arkistojen potilasasiakirjoja. 88 % oli kaatumisia. Tapaturmaksi määriteltiin vahingossa tai huomaamatta tapahtunut, lääkärinhoitoa vaatinut onnettomuus kuten esimerkiksi kaatuminen, putoaminen, liikenneonnettomuus, lääkemyrkytys tai palovamma. TULOKSET: Koeasetelma erotteli muutoksia tasapainoa ylläpitävien järjestelmien tasossa aistinelimiä stimuloivan fyysisen kuormituksen jälkeen. TULOKSET: Kuntoutujien tandem-kävely etu perin oli keskimäärin 4. Nopeassa rytmitehtävässä vastaavasti 65% TAV-ryhmästä oli vaikeuksia, mutta verrokeista vain 25%:lla (OR 8.4; 95%:n lv 2.6-27.7; p<.001). Hitaassa rytmitehtävässä 65%:lla TAV-ryhmästä ja 31%:lla verrokeista oli rytmiikassa koordinaatiovaikeuksia (odds ratio, OR 3.9; 95%:n lv 1.4-10.6; p=.009). 2 SOTILASLENTÄJIEN TASAPAINON JA ASENTOTAJUN HALLINNAN MUUTOKSEN MITTAAMINEN AEROTRIMLIIKUNTASUORITUKSEN JALKEEN TAUSTA: Tasapainon ja asennon havainnointiin sekä ylläpitämiseen ihminen käyttää kehon vestibulaarisia, visuaalisia ja proprioseptisia aistimia. MENETELMÄT: Tutkimus on osa Ikivihreät -projektia, jonka alkumittaukset tehtiin talvella 1989-1990. Lentäjien kaikkien mittausten yhteenlaskettu keskimääräinen huojunta väheni n 20 % (ennen 16,65 %, jälkeen 13,35 % painopistealueesta) kuormituksen jälkeen. Pyöritystesti tehtiin silmät avoinna
Tämän tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että kotona asuvien henkilöiden fyysinen aktiivisuus ei lisää eikä vähennä lääkärin hoitoa vaativia kaatumistapaturmia. Analysointi suoritettiin toistettujen mittausten MANOVA:lla ja Wilcoxonin testillä (VPL) V kasvatti lRM:aa Rl:llä 27.4±9.6% (p<0.001) ja R2:lla 27.2±9.2% (p<0.001). 2, RAURAMAA T.1, RAURAMAA R. 1·2, SALONEN J.T. Tässä tutkimuksessa oli mukana 13 78 miestä, joilla ei ollut tiedossa sepelvaltimotautia tutkimuksen alkaessa, eivätkä he käyttäneet beetasalpaajalääkitystä. .. R% laski Rl:llä. Sen sijaan CVD-peräisesti kuolleilla syke nousi lepotilasta maksimiin loivemmin kuin verrokeilla (yhdysvaikutus: F=l2.76, df=l,757, p<0.001). * SAVONEN K.1, LAKKA T.A. naista. Toistettujen mittausten kontrastilla eron havaittiin syntyvän lineaarisesti 40 %:n ja maksimaalisen työkuorman välillä. Tulosten perusteella V terveelliseen ruokavalioon yhdistettynä näyttää alentavan VPL:sta ikääntyvillä naisilla ja siten soveltuvan oikein toteutettuna osaksi korkean VP:een ehkäisyä ja hoitoa. RN muutti rasvanja kuidun saannin suositelluksi (Nordisk Ministerråd 1996). 3, VOLEK J.S. (2003) mukaisesti 4 luokkaan (VPL): 1) normaali (systolinen 38 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 VP (SVP) <120 ja diastolinen VP (DVP) <80 mm Hg) , 2) tyydyttävä (SVP 120-139 tai DVP 80-89 mm Hg), 3) tason 1 kohonnut VP (SVP 140-159 tai DVP 90-99 mm Hg) ja 4) tason 2 kohonnut VP (SVfäl60 tai DVP.d00 mm Hg). , ALEN M.5, HAKKINEN K. Ensimmäisen vaiheen tulosten perusteella muodostettiin uusi muuttuja: maksimiHR HR 40 %:n kuormalla, jonka tunnetuilla CVD:n vaaratekijöillä vakioinninjälkeen havaittiin olevan Coxin regres. VPL laski RN saaneilla naisilla, mutta ei RN saaneilla ei tapahtunut merkitsevää muutosta. Verenpaine luokiteltiin Chobanianin ym. PÄÄTULOKSET: Toistettujen mittausten varianssianalyysissä keskimääräinen syke ei ikävakioinnin jälkeen eronnut CVD-peräisesti kuolleiden ja verrokkien välillä. Systolinen verenpaine (SVP) laski Rl:llä 131±15:stä 124±15:een mm Hg (p<0.05) RN voimistaessa muutosta (SVP*RN, p<0.05). 2, PAKARINEN A. Kirjallisuus: Chobanian ym. Ravinnonsaanti määritettiin ruokapäiväkirjoilla, R% bioimpedanssilla ja lihasvoima lRM:lla. Ikäryhmittäin SVP ja VPL laskivat vain Rl:llä RN:n voimistaessa muutosta. VPL laski koko ryhmällä (2.4±0.9:stä 2. 1 Neuromuscular Research Center & Liikuntabiologian laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 UKK -instituutti, Tampere, 3 Kliinisen kemian laitos, Oulun yliopisto, 4 The Human Performance Laboratory, Department of Kinesiology, University of Connecticut, Storrs, CT, USA, 5 Kuntoutumisja liikuntakeskus Peurunka, Laukaa. Naiset satunnaistettiin kahteen ryhmään: 1) V+RN ja 2) V (ei RN) ja he suorittivat intensiivistä koko kehon V:a 21 viikon ajan kahdesti viikossa. Kaatumisten ilmaantuvuus oli fyysisesti aktiivisilla 144 ja inaktiivisilla 145 kaatumista tuhatta henkilövuotta kohden. TOON KESKI-IKAISILLA NAISILLA Tutkimus selvitti voimaharjoittelun (V) ja ravitsemusneuvonnan (RN) vaikutusta verenpaineeseen (VP) kahdella eri ikääntymisvaiheessa olevalla ikääntyvien naisten ryhmällä: Ryhmä 1 (Rl: n=27, 52.9±2.3 v, EMI 24.8±3.2 kg!m 2, rasvaprosentti (R%) 28.2±5.4, lRM jalkaprässi (lRM) 107.7±19.7 kg) ja ryhmä 2 (R2: n=24, 64.6±4.5 v, EMI 26.1±3.2 kg!m 2, R% 30.4±5.9, lRM 96.5±23.2 kg). Esitettäessä syke suhteellisina arvoina ryhmien välillä ei ollut eroja. 1·2·3, LAUKKANEN J.A. Keskimääräisen seuranta-ajan (11.4 vuotta) kuluessa todettiin 56 CVD-peräistä kuolemaa, joista 3 7 tapausta oli aiheutunut sepelvaltimotaudin (CHD) vuoksi. 1 Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos, 2 Suomen Gerontologian tutkimuskeskus * SALLINEN J.1, FOGELHOLM M. Syke (HR) mitattiin oirerajoitteisessa maksimaalisessa kuormituskokeessa levossa, sekä 40 %:n, 60 %:n, 80 %:n ja 100 %:n kuormituksessa maksimaalisesta kuormasta. EMI laski ei RN saaneilla naisilla. Tässä tutkimuksessa selvitimme ensin takautuvalla tutkimusasetelmalla ei-vakioidusti, eroaako sykevaste lähtötilanteen maksimaalisessa rasituskokeessa seurantaikana CVDperäisesti kuolleiden ja verrokkien välillä. 1 SYKEVASTE RASITUKSESSA JA KARDIOVASKULAARIKUOLLEISUUS TUTKIMUKSEN TAUSTA: Erilaisilla levossa ja rasituksessa mitatuilla sykemuuttujilla on havaittu olevan yhteys ennenaikaisen kardiovaskulaaritauti( CVD )kuoleman riskiin. RN annettiin viikoilla ja 10.5 pyrkien suositeltuun rasvan ja kuidun saantiin. 4, KRAEMER 4 1 W.J. Kuitenkaan aikaisemmissa tutkimuksissa ei ole systemaattisesti tutkittu rasituskokeenaikaista sykevastetta kokonaisuudessaan, ja sen perusteella pyritty löytämään CVD-kuolleisuuuteen yhteydessä olevia sykemuuttujia. 1±1.0:aan, p<0.05). VPL laski kuitenkin vain RN saaneilla naisilla. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen valittiin edustava väestöotos keski-ikäisiä (42-61 vuotta) miehiä. Seuraavaksi tutkimme etenevällä tutkimusasetelmalla mahdollisten erojen itsenäistä ennustearvoa myöhempään CVDkuolleisuuteen. Nordiska näringsrekommendationer, Nord 1996: 28. 21 viikon V laski VPL:sta ikääntyvillä naisilla. Kaatumisten toistumisen ilmaantuminen oli vastaavasti aktiivisilla 80 ja inaktiivisilla 58 kaatumista tuhatta henkilövuotta kohti. JAMA 21; 289(19): 2560-72, 2003. Toimintakyvyn säilymisen kannalta fyysisen aktiivisuuden säilyminen on tärkeää ja siksi ikääntyviä henkilöitä tulisikin rohkaista mahdollisimman aktiiviseen elämään. Ikäryhmittäin VPL laski vain Rl:llä muutoksen ilmetessä vain RN saaneilla. Nordisk Ministerråd. VOIMAHARJOITTELU TERVEELLISEEN RUOKAVALIOON YHDISTETTYNÄ SOVELTUU KORKEAN VERENAPAINEEN EHKÄISYYN JA HOI.
1 Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, 2 Kansanterveyden tutkimuslaitos, Kuopion yliopisto, 3 Pennington Biomedical Research Center, Baton Rouge, USA. Lannerangan, reisiluun kaulan, kantaluun ja ranteen mineraalimäärä arvioitiin luuntiheysmittauksella (DXA) ja fyysinen suorituskyky lihasvoimaja hapenkulutusmittauksilla alussa, intervention jälkeen ja seurannan lopussa. Sen sijaan estrogeenikorvaushoidolla oli erittäin vahva (suojaava) yhteys luun mineraalimäärän muutoksiin (R 2 3652 %) . 5 30 %. Henkilöt kuuluivat laajempaan työpaikan interventiotutkimukseen (n=90), joka toteutettiin cross-over koeasetelmalla. MITTAUKSET: Harjoituskerran kesto on harjoitusliikkeisiin ja palautuksiin käytetty aika. Tämän tutkimuksen tulokset mahdollisesti tarkentavat aiemmin havaittua käänteistä yhteyttä sykereservin (maksimiHR lepoHR) ja CVDkuolleisuuden välillä. Yhden toiston liikenopeus on harjoitusliikkeeseen käytetyn ajan (s) ja 20 toiston suhde, sekunti /liike (s/1). Mitä ilmeisimmin liikunnan tulisi olla jatkuvaa näiden hyötyjen säilyttämiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää niitä tekijöitä, jotka parhaiten selittävät luuston ja suorituskyvyn muutoksia. Tutkittu harjoitusohjelma sisälsi kuusi liikettä: polven ojennus ja koukistus, vartalon kierto oikealle ja vasemmalle sekä yläraajojen punnerrus ja alasveto paineilmaharjoituslaitteilla (HUR OY). Lihasvoima arvioitiin viiden toistomaksimin testillä (5RM). 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 The Johns Hopkins University Medical School * SJÖGREN T., MÄLKIÄ E. Myös liikuntaintervention välittömät vaikutukset olivat hävinneet eikä kuuluminen liikuntaryhmään ollut yhteydessä seuranta-aikana tapahtuneisiin muutoksiin. 1 LUUSTON MINERAALIMÄÄRÄN JA FYYSISEN SUORITUSKYVYN MUUTOKSET VAIHDEVUOSIEN JÄLKEEN TAUSTA: Luustossa ja fyysisessä suorituskyvyssä tapahtuu huomattavia muutoksia sen jälkeen, kun naisen oma estrogeenituotanto vähenee. 2, VUORI 1. Yhdeksän vuoden seurantamittaukseen osallistui 80 naista. Estrogeenihoidolla, huolimatta mahdollista haittavaikutuksistaan, on selvä luun lujuutta ylläpitävä vaikutus. Harjoittelukerran annoksen määrittämiseksi tulee tietä harjoituksen intensiteetti, toistot, sarjat, liikenopeus ja kesto. TULOKSET: Yhden harjoituskerran keston oli 6.2 (SD 0. Harjoitusnopeus polven ojennuksessa oli 1.7 (SD 0.4) s/1, polven koukistuksessa 1.6 (SD 0.3) s/1, vartalon kierroissa 2.0 (SD 0.4) s/1 ja alasvedossa 1.7 (SD 0.4) s/1. JOHTOPÄÄTÖKSET: Koko rasituksenaikaisen sykevasteen huomioimisen ansiosta pystyttiin osoittamaan tietty vaihe kuormituskokeessa ( 40-100 %) , missä sykkeen nousu on käänteisessä yhteydessä CVD-kuolleisuuteen. Kaikkien harjoitusliikkeiden keskiarvo oli 1.8 (SD 0.4) s/1. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 14 toimistotyöntekijää [keski-ikä 45.5 (SD 9.3) vuotta], 11 naista ja 3 miestä. sioanalyysissä käänteisessä yhteydessä sekä CVD(p=0.03 jatkuvana muuttujana) että CHD-kuolleisuuteen (p=0.002). HARJOITUSLIIKKEIDEN KESTO JA LIIKENOPEUS PAINEILMALAITTEILLA TAUSTA: Harjoittelun sisältö tulee määritellä tarkasti. JOHTOPÄÄTÖKSET: Yksittäisellä liikuntainterventiolla, huolimatta välittömistä vaikutuksistaan, ei näytä olevan pitkäaikaista vaikutusta luustoon tai fyysiseen suorituskykyyn. 5 -10 % ja fyysinen suorituskyky heikkeni n. 7) minuuttia. * SIEVÄNEN H.1, UUSI-RASI K.1, HEINONEN A.1, BECK T. Harjoituksen annoksen selvittäminen parantaa interventiotutkimusten harjoitusvaste analyysia. Tässä tutkimuksessa selvitimme toimistotyöntekijöiden yhden harjoituskerran keston ja paineilmaharjoitusliikkeiden liikenopeudet sukupuolen mukaan. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sukupuolen välillä ei ole liikenopeuksissa käytännössä suurta eroa. -10.10.2003 3 9. Tutkittavien valinta: laajemman tutkimuksen koeryhmästä (naisia 46, miehiä 9), kutsuttiin systemaattisesti joka kolmas henkilö harjoituksen kesto ja liikenopeus mittauksiin. TULOKSET: Seurannan aikana luuston mineraalimäärä väheni odotetusti n. Luuston ja suorituskyvyn muutoksiin yhteydessä olevat riippumattomat tekijät määritettiin askeltavalla monimuuttujaregressionalyysillä. Tilastolliset analyysit suoritettiin riippumattomien otosten T-testillä (SPSS 9.0 ohjelmalla), tunnuslukuina keskiarvot ja hajonnat. Tarkka harjoituksen annostus parantaa harjoitusvasteen arviointia interventiotutkimuksissa. Liikenopeus ohjattiin sanallisesti reippaaksi ja koettu kuormitus kevyeksi (Borg RPE 1012) . Harjoituksen annostuksen määrittely oli seuraava: intensiteetti 30% lRM, 1 sarja, 20 toistoa, 30 sekunnin (s) tauko harjoitusliikkeiden välillä. Sukupuolten välillä liikenopeuksissa oli eroa (p=0.009) vain yläraajojen nosto ylös liikkeessä, yhden harjoitusliikkeen liikenopeus oli naisilla 2.1 (SD 0.3) s/lja miehillä 1.4 (SD 0.4) s/1. MENETELMÄT: Alun perin 101 tupakoimatonta, tervettä, vähän liikkuvaa 53vuotiasta (SD 0.9) naista osallistui satunnaistettuun, kontrolloituun 18 kuukautta kestäneeseen liikunta-interventioon, joka koostui joko kestävyysliikunnasta tai jumppaharjoittelusta. Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä * UIKUNT A & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9. Suorituskyvyn muutokset olivat yhteydessä ainoastaan kehon painon muutokseen ja yhteys oli selvästi heikompi (R 2 9-0 %). Vartalon kiertoliikkeiden lihasvoimaa ei testattu, harjoitusvastus määriteltiin alasveto vastuksen mukaan
Liikunta-aktiivisuus mitattiin 14ja 31-vuotiaina postikyselyin ja tämän perusteella muodostettiin muuttuja, joka kuvasi liikunta-aktiivisuuden muutosta näiden ikävuosien välillä (aktiivinen vs. Suurempi osa KT-miehistä kuin VT-miehistä kokee selkänsä toimintakyvyn huonoksi (16% vs. 17.7 sd 5.2, reiden takaosanlihasten venyvyys (astetta) 62 sd 12.0 vs. Kaikilta kerätään myös 24 kk:n ajalta (8 viikon jaksot) tiedot viikoittaisesta fyysisestä aktiivisuudesta. Lihavuus määriteltiin painoindeksiksi 2: 30.0 kg!m 2 ja keskivartalolihavuus vyötärön ympärykseksi miehillä 2: 102.0 cm ja naisilla 2: 88.0 cm. VRY:n työterveyshuollon tekemän oirekyselyn perusteella miehillä oli keskimääräinen tai huono selän toimintakyky, mutta selkävaiva ei vielä aiheuttanut vaikeita toiminnanhaittoja tai päivittäistä, polven alapuolelle säteilevää iskiasoiretta. Tasapainossa ja lihaskestävyydessä ei havaittu eroja. 46%) ja kokee terveytensä hyväksi (28% vs. Tutkimuksessa selvitettiin, miten liikunta-aktiivisuuden muutos nuoruudesta aikuisikään on yhteydessä lihavuuteen ja keskivartalolihavuuteen 31-vuotiaana. 33%) , heistä pienempi osa harrastaa ripeää liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa (31 % vs. OR-luvut ja niiden 95% luottamusvälit (LV) vakioitiin äidin painoindeksillä ennen raskautta, omalla painoindeksillä 14-vuotiaana, alkoholin kulutuksella, työn fyysisellä kuormituksella, koulutustasolla, tupakoinnilla ja naisilla synnytysten lukumäärällä. Muutos aktiivisesta inaktiiviseksi oli yhteydessä myös keskivartalolihavuuteen sekä miehillä (OR 1.85; LV 1.31-2.63) että naisilla (OR 1.64, LV 1.21-2.22), mutta kun tulos vakioitiin painoindeksillä, miehillä yhteys ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä ( OR 1.4 3 LV 0.83-2.44), mutta naisilla yhteys säilyi (OR 1.80, LV 1.13-2.86). Koeryhmän interventio sisältää a) kaksi kertaa viikossa toteutettavan tasapainoa, notkeutta ja vartalon lihasten tukitoimintaa kehittävän lihaskuntoharjoitus-ohjelman ja b) oppimista tukevan neuvontamallin, jonka tavoitteena on, että vuoden intervention jälkeen tutkittavat hallitsevat selän ns. 1 Oulun aluetyöterveyslaitos, 2 Kansanterveystieteen ja yleislääketieteen laitos, Oulun yliopisto *. Vuoden jälkeen vertailuryhmä aloittaa saman 12 kk:n intervention ja koeryhmä jatkaa interventiota toiset 12 kk. 9%) ja selän jäykkyyttä (36% vs. 25.9 sd 3.7) ja heidän notkeutensa alentunut ( voimakas liikerajoitus hartianseudussa 64% vs. inaktiivinen). Kaikilta tutkittavilta kartoitetaan tutkimuksen alussa ja 6 kk:n välein fyysinen toimintakyky ja selkäkipujen intensiteetti sekä mitataan selän kuntovaje UKK-terveyskuntotesteillä. MENETELMÄT: Tutkimusaineiston muodostivat 2834 miestä ja 2872 naista, joiden paino, pituus ja vyötärön ympärys mitattiin 31-vuotiaana Pohjois-Suomen kohortti 1966:n seuran tatu tkimuksessa. 11%). Tarkastelimme miten liikunta-aktiivisuuden muutos 14 ja 31 ikävuoden välillä oli yhteydessä 31vuotiaan lihavuuteen ja keskivartalolihavuuteen käyttäen monimuuttujaista logistista regressioanalyysiä. 2 LIIKUNTA-AKTIIVISUUS NUORUUDESTA AIKUISIKAAN JA LIHAVUUS 31-VUOTIAANA TUTKIMUKSEN TAUSTA: Lihavuus on merkittävä ja kasvava kansanterveydellinen ongelma. 61 %). 2 KUNTOVETURI -LIIKUNTAPAINOTTEINEN SELKÄVAIVOJEN VARHAISKUNTOUTUSINTERVENTIO: TAVQITT~ET, SISÄLTÖ JA LAHTOTILANNE TAUSTA: Selkävaivat ovat merkittävä työkyvyttömyyden syy VR-Yhtymä Oy:ssä (VRY) ja yli 75%:lla henkilöstöstä esiintyy vaivoja työuransa aikana. JOHTOPÄÄTÖKSET: Lähtötilanteessa KT-miehillä havaittiin useita selän terveyttä vaarantavia tekijöitä, jotka aikaisemmissa tutkimuksissa ovat selittäneet selkäkipuja tai alentunutta toimintakykyä. 7%), kokee toistuvia selkäkipuja (36% vs. Kahden vuoden intervention jälkeen voimme arvioida, miten fyysinen harjoitusohjelma ja selän neutraaliasennon hallinnan oppimista tukeva neuvontamalli vaikuttavat miesten fyysisiin toiminnanrajoituksiin, selkäkivun intensiteettiin ja fyysiseen kuntovajeeseen. Useat lihavuuden terveysriskit liittyvät erityisesti keskivartalolihavuuteen. neutraaliasennon harjoitusliikkeissä, päivittäisissä toiminnoissa ja työtehtävissään. SUNI J.1, RINNE M.1, PARKKARI J.1, NATRI A. JOHTOPÄÄTÖKSET: Muutos aktiivisesta inaktiiviseksi 14 ja 31 ikävuoden välillä oli yhteydessä sekä miehillä että naisilla lihavuuteen 31-vuotiaana ja naisilla keskivartalolihavuuten 31-vuotiaana. 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 VR-Yhtymä Oy * TAMMELIN T.1, LAITINEN J.1, NÄYHÄ S. Terveyskunnon osalta KT-miesten keskimääräinen kehon painoindeksi verrattuna VTmiehiin on suurempi (27.2 sd 3.7 vs. 73 sd 9.9). Tulokset korostavat elinikäisen liikunnan merkitystä ja liikkumattomuuden välttämisen merkitystä aikuisiän lihavuuden ennaltaehkäisyssä. Vuoden 2002 syksyllä käynnistyi UKK-instituutin ja VRY:n yhteishankkeena Työsuojelurahaston tukema Kuntoveturi-tutkimus (KT), joka on kaksi vuotta kestävä satunnaistettu, kontrolloitu selkävaivojen varhaiskuntoutusinterventio . TULOKSET: Muutos aktiivisesta inaktiiviseksi 14 ja 31 ikävuoden välillä oli yhteydessä lihavuuteen miehillä (OR 1.53, LV 0.99-2.37) ja naisilla (OR 1.51; LV 0.94-2.44). TUTKIMUSMENETELMÄT: Intervention tavoitteena on vähentää ja ehkäistä selkävaivojen aiheuttamia fyysisiä toiminnanrajoituksia, selkäkivun intensiteettiä ja fyysistä kuntovajetta tutkimukseen valituilla miestyöntekijöillä Tampereella (n=75) , Seinäjoella (n=21) ja Porissa (n=lO). TULOKSET, LÄHTÖTILANNE: KTmiesten alkumittausten (n=l06, keski-ikä 47.3 sd 5.5) keskiarvotuloksista tehtiin seuraavat havainnot, kun niitä verrattiin 40 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 samoilla tutkimusmenetelmillä vv. 199596 UKK-terveyskuntotestien kehittämistutkimuksessa kerättyihin, vastaavan ikäisten (n=162, keski-ikä 47.7 sd 5.7), tamperelaisia miehiä edustavan väestötutkimuksen (VT) keskiarvotuloksiin: KTmiesten työ on fyysisesti keskiraskasta tai raskasta useammin kuin VT-miesten (59% vs. 31 % , selän sivu taivutus (cm) 16.5 sd 4.4 vs
Hx+-ryhmässä reisiluun kaulan ja varren kuormitusvasteet olivat 2,5 % (0,8%; 4,1%) ja 1,8% (0,3%; 4,1%) matalampia kuin Hx--ryhmässä. Reisiluun kaulana arvioitu lujuus väheni 0,8 % (0,4 %; 1,2 %) ja varren 0,8 % (0,4%;1,l %) nopeammin Hip-Fx ryhmässä kuin Fx-Free -ryhmässä. Vastaavat erot reisiluun varressa olivat 5,1 % (3,1%; 7,1 %) ja 3,6% (2,3%; 4,9%). 1•2, BECK T.J. Matala kuormitusvaste johtaa ohueen luun kuorikerrokseen, kun taas korkea kuormitusvaste lisää kuorikerroksen paksuutta ja suojaa murtumalta. * UUSI-RASI K. MZ ja DZ kaksoset eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan iän, painon, pituuden, fyysisen aktiivisuuden, itsearvioidun terveydentilan ja lihasvoiman suhteen. 5, SEMANICK L. 2, CUMMINGS S.R.5 PERINNÖLLISET EROT LIIKUNNAN LUUSTOVASTEESSA OVAT YHTEYDESSÄ OSTEOPOROOTTISIIN MURTUMIIN TAUSTA: Lähisukulaisten luunmurtumat ovat osteoporoottisten murtumien vaaratekijä, mutta mekanismi on epäselvä. PÄÄ TULOKSET: Mallinnuksen tulokset osoittivat, että käden puristusvoimalla ja polven ojennusvoimalla oli yhteinen geneettinen tekijä, joka selitti 14% (95% CI 4-28%) yksilöiden välisestä vaihtelusta käden puristusvoimassa ja 31 % (95% CI 18-45%) polven ojennusvoimassa. Kuormitusvastetta arvioitiin laskemalla luun arvioidun lujuuden (Z) ja lihasmassan suhde (Z/M). 1·3 ISOMETRISEN LIHASVOIMAN PERIYTYVYYS IÄKKÄILLÄ NAISKAKSOSILLA TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miten geneettiset tekijät ja ympäristötekijät selittävät iäkkäiden naisten isometrisessä lihasvoimassa havaittua yksilöiden välistä vaihtelua. Reisiluun kaula ja varsi mitattiin DXA:lla, ja kuvat analysoitiin HSA-menetelmällä (Hip Strength Analysis). 1•2·3, KORPELAINEN R. 5, STONE K.L. Lisäksi havaittiin jokaiselle lihasvoimalle spesifit ympäristötekijät, joiden selitysosuus oli 18-52%. JOHTOPÄÄTÖKSET: Naisilla, joilla oli osteoporoottinen murtuma oli huonompi kuormitusvaste ja luu heikkeni nopeammin kuin niillä, joilla ei ollut luunmurtumia. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin geneettistä monimuuttujamallinnusta (Mx-ohjelma). 1 UKK-instituutti, Tampere, 2 Johns Hopkins University, 3 University of Pittsburgh, 4 Kaiser Permanente Center for Health Research, 5 University of California * VAINIONPÄÄ A. 2, HEIKKINEN E. Perhehistoria-ryhmien välillä muutoksessa ei ollut eroa. 5, TOLVANEN A. 6, PAJALA S. Geneettisten tekijöiden vaikutus nilkan ojennusvoimaan ei ollut tilastollisesti merkitsevä. 1·3, KAPRIO J. JOHTOPÄÄTÖKSET: Havaittu yhteinen geneettinen tekijä osoittaa, että samat geenit vaikuttavat eri lihasryhmien tuottamaan voimaan. 4, KOSKENVUO M. Kuormitusvaste oli myös yhteydessä perhehistoriaan, joka viittaa siihen, että kuormitusvaste on periytyvä ominaisuus. TIAINEN K.1, SIPILÄ S.1, ALEN M. 3, JÄMSÄ T. 2, ZMUDA J.M. 2, LEPPÄLUOTO J. Tutkimuksessa tarkasteltiin, onko naisilla joille sattui lonkkamurtuma (Hip-Fx; n=281) tai jokin muu osteoporoottinen murtuma (Other-Fx; n=l324) huonompi vaste kuormitukseen kuin naisilla, joilla ei ole luunmurtumia (Fx-Free; n=l231). TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimukseen osallistui 2836 postmenopausaalista naista, joita seurattiin keskimäärin 3, 7 vuotta. Kehon lihasmassa (M) arvioitiin bioimpedanssilla. M. Merkittävä osa yksilöiden välisestä vaihtelusta isometrisessä lihasvoimassa selittyy perheitäisillä tekijöillä eli perimällä ja yhteisillä ympäristötekijöillä, mutta myös yksilöllisten ympäristötekijöiden merkitys on huomattava. Luu tarvitsee kuormitusta, mutta erot kuormitusvasteessa voivat vaikuttaa mm. AINEISTO JA MENETELMÄT: Väestörekisteritietojen perusteella tutkimukseen poimittiin 400 naisen (35-40 v) satunLIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.· 10.10.2003 41. Osa ihmisistä saattaa, geneettisestä perimästään johtuen, olla muita alttiimpia heikolle lihasvoimalle ja siitä aiheutuville fyysisen toimintakyvyn ongelmille. TUTKIMUSMENETELMÄT: Maksimaalinen isometrinen käden puristus-, polven ojennusja nilkan ojennusvoima mitattiin dynamo metrillä ( Good Strength, Metitur LTD, Palokka, Suomi) 97 monotsygoottiselta (MZ) ja 102 ditsygoottiselta (DZ) 6376-vuotiaalta naiskaksosparilta. Sukurasitusta tarkasteltiin vertaamalla naisia, joiden vanhemmilla tai sisaruksilla oli lonkkamurtuma (Hx+ , n=650) naisiin, joiden perheenjäsenillä ei ollut lonkkamurtumia (Hx·; n=2186). siihen, miten luu reagoi liikunnan aiheuttamaan kuormitukseen. 1 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 2 Kuntoutumisja liikuntakeskus Peurunka, Laukaa, 3 Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto, 4 Kansanterveystieteen-laitos, Helsingin yliopisto, 5 Kansanterveystieteenlaitos, Turun yliopisto, 6 Psykologian laitos, Jyväskylän yliopisto. 3, HILLIER T.A.4, LUI L-Y. 1 HYPPYHARJOITTELUN VAIKUTUS PREMENOPAUSAALISTEN NAISTEN FYYSISEEN SUORISTUSKYKYYN: 12 KUUKAUDEN SATUNNAISTETTU KONTROLLOITU INTERVENTIOTUTKIMUS TUTKIMUKSEN TARKOITUS: Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ohjatun hyppyharjoittelun vaikutukset terveiden premenopausaalisten naisten fyysiseen suorituskykyyn ja antropometriaan. 1·3, RANTANEN T. Ryhmien välisiä eroja tarkasteltiin kovarianssianalyysilla, jossa kovariaatteina olivat ikä, polvipituus ja paino. PÄÄTULOKSET: Hip-Fx -ryhmän reisiluun kaulan kuormitusvaste oli keskimäärin 8,8% (95% CI 6,7%; 11,0%) ja OtherFx -ryhmän 5.4 % (3,9%; 6,8%) matalampi kuin Fx-Free-ryhmän. Yhteiset ympäristötekijät selittivät 10-48% ja yksilölliset ympäristötekijät 6-23% yksilöiden välisestä vaihtelusta tutkituissa lihasvoimissa. Lisäksi selvitettiin onko käden puristus-, polven ojennusja nilkan ojennusvoiman yksilöiden välisen vaihtelun taustalla kaikille lihasryhmille yhteiset vai kullekin lihasryhmälle spesifit geneettiset ja/tai ympäristötekijät
1 Liikuntalääketieteen instituutti, Suomen Urheiluopisto, 2 Paavo Nurmi -keskus, 3 Koulutusosasto, Pääesikunta, Puolustusvoimat * 2665 2582 2480 2456 1990 1995 2000 2002. Vuosittain testattujen varusmiesten määrä vaihteli 5.799-27.142. Suurin lasku aerobisessa kunnossa tapahtui vuosina 1993-2002. Jos kardiorespiratorisen kunnon lasku jää pysyväksi tai jatkuu, se aiheuttanee jatkossa monien sairauksien (kuten sepelvaltimotauti) ilmaantuvuuden yleistymistä. JOHTOPÄÄTÖKSET: Yleisen asevelvollisuuden vuoksi tulokset kuvaavat varsin luotettavasti ikäryhmän kuntomuutoksia: palveluksen aloitti ko. naisotoksesta 120 (keski-ikä 38,3 v) sisäänottoja poissulkukriteerit täyttävää tervettä naista, jotka suostuivat tutkimukseen. Mutta edelleen on niukasti epidemiologista tietoa fyysisen kunnon muutoksista väestötasolla. Toisaalta taas vapaa-ajan liikuntaharrastuksen on raportoitu väestöotoksissa lisääntyneen viime vuosikymmeninä. Liikuntaryhmä harjoitteli 12 kk:n ajan ohjatusti asteittain tehostuvan, hyppyjä ja askelsarjoja sisältävän ohjelman mukaisesti 2-3 kertaa viikossa (60 min/krt) , sekä itsenäisesti päivittäisen kotiohjelman mukaisesti (10 min/krt). Taulukossa tulokset joka viidenneltä vuodelta esitettynä keskiarvoina ja prosentteina eri kuntoluokissa. Kaikki mittaukset suoritettiin intervention alussa ja lopussa. 3, PALVALIN K. Harjoitusohjelma osoittautui turvalliseksi eikä rasitusvammoja esiintynyt. Suorituskykytesteissä mitattiin kevennyshypyn ja staattisen hypyn hyppykorkeus (Powertimer 1.0, Newtest Oy, Oulu, Suomi), alaraajojen isometrinen maksimaalinen ojennusvoima ja käsien puristusvoima (Isometric, Newtest Oy, Oulu, Suomi), tasapaino/huojunta (Body Sway Measurement System, Crea Research, Oulu, Suomi), sekä suora maksimaalinen hapenottokyky juoksumatolla (Medikro Oy, Kuopio, Suomi). Alaraajojen isometrinen maksimaalinen ojennusvoima lisääntyi liikuntaryhmässä 27,4% ja kontrolliryhmässä 19,7%, mutta ryhmien välinen muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Sen taustalla uskotaan olevan lisääntynyt energian saanti ja niukempi fyysinen rasitus. Hyppyharjoittelulla saattaa olla myös edullinen vaikutus hapenottokykyyn ja kehon koostumukseen. Näiden vuosien aikana varusmiesten keskimääräinen paino lisääntyi 3,15 kg, mutta keskipituus vain 0,4 cm ja -ikä 6 kk. Lasten ja nuorten elintavoissa tapahtuneet muutokset ovat aiheuttaneet painon nousun lisäksi myös aerobisen kunnon laskua, mutta painon nousu ei yksin selitä kunnon huonontumista. vuosina 88-93 % ikäluokasta. 3, TIAINEN S. Keskeyttäneet eivät eronneet loppuun saakka jatkaneista lähtötasonsa tai demografisten muuttujien suhteen. TUTKIMUSMENETELMÄT: Tutkimuspopulaation muodostaa varusmiespalveluksen alkaessa kuntotestit suorittaneet varusmiehet (yhteensä 336.297 miestä). Bioimpedanssija tasapainomittauksissa ei ilmennyt ryhmien välisissä merkitseviä muutoksia. Tässä tutkimuksessa selvitimme miten varusmiesten aerobinen kunto on muuttunut vuodesta 1975. Aerobisen kunnon Keskiarvo (m} 2650 2734 2672 100% 80% El <2200 m 11 2590-2200 m 60% 1 2990M2600 m 40% >3000 m 20% 0% Vuosi 1975 1980 1985 42 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Liikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 testinä käytettiin 12 minuutin juoksu testiä (ns. Kehon rasvaton prosentti, rasvaja vesiprosentti mitattiin bioimpedanssiin perustuvalla menetelmällä (Bodystat 1500, Bodystat Ltd., Douglas, UK). TULOKSET: Vuodesta 1975 vuoteen 1980 Cooperin keskitulos parani 3 % (p<0.0001), mutta laski asteittain seuraavien 22 vuoden aikana 10 % (p<0.0001). TULOKSET: Tutkimuksessa jatkoi loppuun saakka 80 naista (66,7%, LR 39, KR 41). Paino sekä vyötärön ja lantion ympärysmitat laskivat liikuntaryhmässä ja nousivat kontrolliryhmässä (paino: -1,09% vs 1,26%, p = 0,085; BMI: -0,89% vs 1,43%, p = 0,201; vyötärö: -1,29% vs 1.11%, p=0,037; lantio: -0,91% vs 1,06%, p=0,203). 3 KARDIORESPIRATORISEN KUNNON MUUTOKSET SUOMALAISILLA VARUSMIEHILLÄ VUOSINA 1975-2002 TAUSTA: Suomaisten paino on noussut viime vuosikymmeninä tasaisesti. Cooperin testiä), joka suoritettiin kahden ensimmäisen palvelusviikon aikana. Pituus, paino, BMI, vyötärön ja lantion ympärysmitat mitattiin standardimenetelmillä. Vastaavina vuosina alle 2200 mjuosseiden osuus aluksi väheni 8,3 %:sta 3,6 %:iin, mutta kasvoi sen jälkeen 17,6 %:iin, ja yli 3000 m juosseiden osuus ensin kasvoi 12,2 %:sta 21,3 %:iin ja väheni tämän jälkeen 7,0 %:iin (kaikissa p<0.0001). Hyppykorkeus lisääntyi liikuntaryhmässä ja laski kontrolliryhmässä (kevennyshyppy: 12,0% vs -1,5%, p=0.004; staattinen hyppy 7,4% vs -1,9%, p=0.02). 1 Oulun yliopisto, Fysiologian laitos, 2 Oulun yliopisto, Lääketieteen tekniikan laitos, 3 Oulun Diakonissalaitos, Liikuntalääketieteellinen klinikka * VASANKARI T.1.2, SANTTILA M. JOHTOPÄÄTÖKSET: Hyppyharjoittelu on turvallinen liikuntamuoto premenopausaalisille naisille ja parantaa erityisesti lihasten elastisia ominaisuuksia. Maksimaalinen hapenottokyky lisääntyi liikuntaryhmässä 2,5% ja laski kontrolliryhmässä -2,1% (p=0,110). Tutkittavat satunnaistettiin liikuntaryhmään (LR; n=60) ja kontrolliryhmään (KR; n=60)
Kansaneläkelaitoksen Eteläja Itä-Suomen vakuutusalueilta tuli tutkimukseen työterveyslääkärien lähete 347 henkilöstä. ASETELMA: Satunnaistettu prospektiivinen tutkimus. Lihaskudosnäytteet otettiin vasemman alaraajan ulommasta reisilihaksesta konkotomilla (n=22). 6, KAUTIAINEN H.7, AIRAKSINEN 8. VENOJÄRVI M. Lisäksi interventio lisäsi ulommassa reisilihaksessa proteiinikinaasi-B:n (p< 0,10) ja vähensi glykogeenisyntaasikinaasi-3-(:n (p< 0,10) sekä -3-((:n (p< 0,05) määriä IGTfast-ryhmässä. -10.10.2003 43. 1·2, PUHKE R. 2-vuotinen interventio paransi luustolihaksen glukoosiaineenvaihduntaa keskiikäisillä IGT-henki-löillä. Reumasäätiön sairaala * YLINEN J. JOHTOPÄÄTÖKSET: Huippukylmä alentaa iholämpötiloja merkittävästi, mutta ei aiheuta paleltumavaaraa. Keskimääräinen iholämpötila laskettiin pinta-alapainotetusti. Luustolihaksen glykolyyttinen kapasiteetti (laktaattidehydrogenaasi ja sen isoentsyymi-1 -aktiivisuudet) parani ainoastaan IGTslow-ryhmässä, kun taas oksidatiivinen kapasiteetti (sitraattisyntaasi-aktiivisuus) parani molemmissa ryhmissä (p< 0,05) ja verisuonten endoteelin kasvutekijän (VEGF) määrä lisääntyi IGTslow-ryhmässä (p< 0,10). 1 Fysiologian laitos, Kuopion yliopisto, 2 Turun Biotekniikan keskus, Turun yliopisto ja Åbo Akademi, 3 Tarton yliopisto, 4 Kansaneläkelaitos, Tutkimusosasto, Turku, 5 KIHU, Jyväskylän yliopisto * WESTERLUND T., OKSA J., SMOLANDER J., MIKKELSSON M. Glykolyyttinen kapasiteetti parani enemmän henkilöillä, joiden luustolihas koostui pääasiallisesti hitaista lihassoluista, kun taas oksidatiivinen kapasiteetti parani molemmissa ryhmissä. Tutkimuksella selvitettiin, paraneeko luustolihaksen glukoosiaineenvaihdunta 2-vuotisen intervention aikana sellaisilla keski-ikäisillä henkilöillä , joilla glukoosinsieto oli heikentynyt (IGT). Tutkimuksen interventio toteutettiin helmikuusta 2000 maaliskuuhun 2002 välisenä aikana. , MALKIA E. Luustolihas varastoi tai polttaa energiaksi 75-80 % insuliinilla stimuloidusta glukoosista ja vastaa suurelta osalta glukoositasapainon ylläpidosta. MENETELMÄT: 10 tervettä koehenkilöä (9 naista ja 1 mies) altistettiin huippukylmään 2 min ajaksi uima-asussa, kädet, jalkaterät ja korvat suojattuna sekä käyttäen hengityssuojainta. Sokerirasituksen 2-tunnin glukoosin ja glykoituneen hemoglobiinin (HbAlc) pitoisuudet laskivat merkitsevästi molemmissa ryhmissä. 1, TAKALA E.-P. HUIPPUKYLMÄALTISTUKSEN (-110°C} VAIKUTUS IHOJA SYVÄLÄMPÖTILOIHIN TERVEILLÄ HENKILÖILLÄ TAUSTAA: Huippukylmähoito on Suomessa uusi niveltulehduksen ja kivun hoitomuoto, jolla voidaan tehostaa reumasairauksien kuntoutusta. Muutos oli suurempi henkilöillä, joiden luustolihas koostui pääasiallisesti nopeista lihassoluista. Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään riippuen luustolihaksen solujakaumasta (myosiinin raskasketjut): IGTslow ja IGTfast. Keskimääräinen iholämpötila laski 12,4 ± 1,8 °C. Tutkimus luo pohjaa huippukylmähoitolaitteen käytölle, varmistaa sen turvallisuutta ja antaa perustietoa, kun hoitoa sovelletaan eri sairauksista kärsiviin. Huippukylmän jälkeen kaikki iholämpötilat palautuivat nopeasti, joten huippukylmän analgeettiset vaikutukset pysyvät vain noin 5 min ajan. Tutkimustietoa huippukylmäaltistuksen vaikutuksista on niukasti. 3, HÄMÄLÄINEN H.4, MARNIEMI J.4, RASTAS M.4, RUSKO H. Rektaalija ihon (otsa, rinta, olkavarsi, kyynärvarsi, alaselkä, kämmenselkä, etureisi, pohje, jalkapöytä) lämpötilat mitattiin 5 s välein ennen altistusta (5 min) , altistuksen aikana ja altistuksen jälkeen (30 min). TARKOITUS: Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää huippukylmän (-110°C) vaikutus ihoja syvälämpöön ja selvittää kuinka kauan hoidon analgeettiset vaikutukset kestävät terveillä henkilöillä. AKTIIVINEN NISKALIHASTEN HARJOITTELU KROONISEN NISKAKIVUN HOITONA TAVOITE: Tutkimuksessa selvitettiin niskalihasten voimaharjoittelun ja kestävyysharjoittelun vaikutusta krooniseen niskakipuun ja sen aiheuttamaan toimintakyvyn alenemiseen. 5 , HÄNNINEN 0.1, AUNOLA s.4 LIHASKUNTOA JA VOIMANTUOTON NOPEUTTA KASVATTAVAN LIIKUNTAHARJOITTELUN SEKÄ RUOKAVALIOMUUTOSTEN VAIKUTUS LUUSTOLIHAKSEN GLUKOOSIAINEENVAIHDUNTAAN 2-VUOTISEN INTERVENTION AIKANA Vähäinen liikunta ja liikapaino ovat pääasialliset ei-geneettiset riskitekijät tyypin 2 diabeteksessa. 5, KARPPI S.-L. Huippukylmän jälkeen kaikki iho lämpötilat nousivat nopeasti, mutta eivät saavuttaneet referenssiarvoa (5 min ennen huippukylmäaltistusta) palautumisen aikana. Interventio koostui tehostetusta ruokavalioneuvonnasta ja nopeusvoimatyyppisestä kuntosaliharjoittelusta yhdistettynä aerobiseen harjoitteluun. 2-vuotisen intervention aikana seerumin glukoosija insuliinipitoisuudet laskivat sekä insuliiniresistenssi (HOMA-IR) väheni merkitsevästi IGTfast-ryhmässä. Sen sijaan iholämpötilat laskivat nopeasti huippukylmän aikana. TUTKIMUSJOUKKO: Tutkimukseen valittiin 180 toimistotyössä olevaa 25-53 vuoden ikäistä naista, joilla oli todettu krooninen epäspesifi niskakipuoireisto ja LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII LiikuntaJääketieteen päivät 9. TULOKSET: Huippukylmällä ei ollut merkittävää vaikutusta rektaalilämpötilaan altistuksen aikana, mutta altistuksen jälkeen pientä jatkuvaa laskua havaittiin. Liikuntainterventio paransi luustolihaksen glykolyyttista ja oksidatiivista kapasiteettia ulommassa reisilihaksessa. , POHJOLAINEN T. Glukoosiaineenvaihdunnan tasapaino on riippuvainen useista eri tekijöistä, kuten glukoosin kuljettamisesta solun sisään, luustolihaksen solujakaumasta ja glykogeenin varastoitumiskyvystä. 2, NYKÄNEN 3 " 1 " " 4 M. , HAKKINEN A. Matalimmat iholämpötilat taltioitiin kyynärvarresta, 5,2 ± 2,8°C, ja pohkeesta, 5,3 ± 3,0°C
FYYSISEN AKTIIVISUUDEN JA SYDÄNSAIRAUKSIEN YHTEYS KOKONAISKUOLLEISU UTEEN 75JA 80-VUO.. INTERVENTIO: Potilaat satunnaistettiin kahteen harjoitusryhmään ja kontrolliryhmään niin, että kuhunkin ryhmään tuli 60 oireistoltaan samantasoista potilasta. Suorituskykymittareina käytettiin maksimaalista niskalihasvoimaa ja niskan passiivista liikkuvuutta. Kaikkia harjoitteita ohjattiin tekemään säännöllisesti kolme kertaa viikossa. jotka täyttivät asetetut valinta ja poissulkukriteerit. Sydänsairauksia sairastavia henkilöitä oli tutkimuksen alussa 48% (n = 232) tutkituista ja heistä 56% oli yksi sydänsairaus. Maksimaalinen isometrinen niskavoima kasvoi voimaryhmällä eteentaivutukseen 110 %, kiertoon 76 % ja taakse taivutukseen 69 %. Tutkimuksessa muodostettiin neljä tutkimusryhmää: fys(fyysisesti)aktiiviset terveet (vertailuryhmä), fysaktiiviset sydänsairaat, fysinaktiiviset terveet ja fysinaktiiviset sydänsairaat. TULOSMITTARIT: Niskakipua ja toimintakykyä mitattiin kipujanalla ja Vernonin niskan toimintakykyindeksillä ja niska-hartiakipuja toimintakykyindeksillä. Suomen Gerontologian Tutkimuskeskus, Jyväskylän yliopisto *. Vertailuryhmän kokonaiskuolleisuus oli tilastollisesti merkitsevästi pien em pää kuin fysinaktiivisten terveiden (Log Rank=12.49, df=l, p=<0.001) , fysaktiivisten sydänsairaiden (Log Rank=l5.42, df=l, p=<0.001) ja fysinaktiivisten sydänsairaiden ryhmissä (Log Rank=57.08, df=l, p=<0.001) Kaplan Meier analyysissä. Venyttelyä ja aerobista liikuntaa suositellaan usein näille potilaille, mutta niiden vaikuttavuus osoittautui tutkimuksessa heikoksi. Tyypillisin sydänsairaus oli sepelvaltimotauti (172:lla henkilöllä). TULOKSET: Vuoden seurannassa sekä niskakipu että toiminnallinen haitta laskivat erittäin merkitsevästi molemmissa harjoitusryhmissä verrattuna kontrolliryhmään (p<.001). Voimaryhmä teki isometrisiä niskan stabilointija voimanhankintaharjoittelua vetämällä päällään vastuskumia ja käsipainoharjoitteita progressiivisella kuormituksella. Sydänsairaudet arvioitiin lääkärin tekemässä terveystarkastuksessa. Kuolleisuutta tarkasteltiin kokonaiskuolleisuutena. Vastaavasti muutokset kestävyysryhmällä olivat 28 %, 29 % ja 16 % ja kontrolliryhmällä 10 %, 10 % ja 7 %. Vakioitaessa mallia kroonisilla sairauksilla ja terveyskäyttäytymistekij öillä kokonaiskuolleisuuden riskit ryhmien kohdalla laskivat vain hiukan. Niskan liikkuvuus lisääntyi merkitsevästi kiertoon molemmissa harjoitusryhmissä verrattuna kontrolliryhmään, mutta ainoastaan voimaryhmässä se lisääntyi merkitsevästi myös sivutaivutukseen sekä eteen ja taakse taivutukseen. Molemmat ryhmät tekivät dynaamisia vatsaja selkäharjoitteita. Kestävyysryhmä teki dynaamisia niskaharjoitteita nostamalla makuuasennosta päätä ylös ja kevyitä käsipainoharjoitteita. .. Fyysisesti aktiivisiksi luokiteltiin ne henkilöt, jotka raportoivat kohtalaista fyysistä aktiivisuutta vähintään kolme tuntia viikossa ja fyysisesti inaktiiviseksi ne henkilöt, jotka raportoivat vähemmän fyysistä aktiivisuutta. JOHTOPÄÄTÖKSET: Sekä voimaharjoittelu että kestävyysharjoittelu vähensivät vuoden seurannassa tehokkaasti kipua ja toiminnallista haittaa kroonista niskakipuoireistoa sairastavilla naisilla. Tutkimuksen analyysimalleissa vakioitiin ikä, sukupuoli, alkoholin käyttö, tupakointi ja muut krooniset sairaudet. 73) riski kuolla seurantajakson aikana kuin vertailuryhmäläisillä. 1 Keski-Suomen Keskussairaala, fysiatria, 2 Työterveyslaitos, Helsinki, 3 Punkaharjun Kuntoutumiskeskus, 4 Terveystieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto, 5 Kansaneläkela itos, Helsinki, 6 Kansaneläkelaitos, Turku, 7 Reumasäätiön sairaala, 8 Kuopion yliopistollinen sairaala 44 LIIKUNTA & TIEDE 2003 • XII Uikuntalääketieteen päivät 9.-10.10.2003 * ÄIJÖ, M., RANTANEN, T. Coxin regressiomallissa havaittiin fysaktiivisilla sydänsairailla kaksinkertainen (HRl.85, 95%CI 1.35-2.54), fysinaktiivisilla terveillä kaksinkertainen (2.0, 1.332.95) ja fysinaktiivisilla sydänsairailla yli kolminkertainen (3.34, 2.36-4. Sydänsairauksien vakavuusaste saattaa vaikuttaa inaktiivisten henkilöiden fyysiseen aktiivisuuteen vähentävästi. Sydänsairaitten ryhmään määriteltiin kaikki ne henkilöt, joilla oli yksi tai useampia sydänsairauksia (sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja rytmihäiriöt). TIAILLA HENKILOILLA KYMMENEN SEURANTAVUODEN AIKANA Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin fyysisen aktiivisuuden ja sydänsairauksien yhteisvaikutusta kokonaiskuolleisuu teen (n=481) 75ja 80-vuotialla henkilöillä kymmenen seurantavuoden aikana. Fyysisesti aktiivinen elämäntapa ennusti pidempää elinaikaa sydänsairautta sairastaville 75ja 80-vuotiaille henkilöille kymmenen seurantavuoden aikana. 7, fysinaktiivisilla terveillä 8.4 ja fysinaktiivisilla sydänsairailla 13.5. Kokonaiskuolleisuus sataa henkilövuotta kohden oli fysaktiivisilla terveillä 4.3, fysaktiivisilla sydänsairailla 7. Alkumittauksessa 70% tutkituista luokiteltiin aktiivisten ryhmään. Kaikki ryhmät tekivät venytysharjoitteita ja aerobista kestävyysharjoittelua
Kirjan laajuus n. Muut testaamisen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat 2.4. 350 sivua, hinta n. Kirjoittajina on yli 30 suomalaista kuntotestauksen huippuammattilaista. Hermo-lihas-järjestelmän toiminnan mittaaminen 4. Teoksen päätoimittajat ovat LitT Kari L. Lisätietoja: Liikuntatieteellinen Seura Stadion, etelä kaarre, 00250 Helsinki 03 puhelin (09) 4542 720, faksi (09) 4542 7222 sähköposti lts@stadion.fi internet www.stadion.fi/LTS Sisältö Esipuhe 1. Testin keskeyttämisen kriteerit ja toiminta ongelmatilanteissa 2.3. Keijo Häkkinen ja erikoislääkäri Mauri Kallinen. Puolustusvoimien testistöt 4.4. Testausprosessin kulku ja asiakaspalveluketju 1.3. Työkyvyn ja työkunnon testaaminen 4.6. Liikuntatieteellisen Seuran julkaisusarjassa ilmestyy joulukuussa 2003 Kuntotestauksen käsikirja. Ikääntyneiden testaaminen 4.8. 1.2. Kirjaan on koottu kuntotestaukseen liittyvä viimeisin tieto ja se tarjoaa ohjeistuksen kuntotestien tekemiseen.Samalla se yhdenmukaistaa suomalaista kuntotestaustoimintaa. Kuntotestauksen turvallisuus ja vastuukysymykset 2.1. Riskien arviointi ja poissu I kukriteerit 2.2. Keskinen, prof. Teos on jokaisen testausammattilaisen suomalainen käsikirja. Antropometria 3.2. Testaustulokseen vaikuttavat lääkeaineet 3. Suomessa käytettyjä testikokonaisuuksia 4.1. Kuntotestauksen etiikka 1.5. Tehokas ja laadukas testaaminen 1.4. Kuntotestauksen käsikirja ••••••••••••••••• Päivitä kuntotestaustietosi käytä hyväksesi ennakkotilaajan etu, säästät 25 %. Kestävyysominaisuuksien mittaaminen 3.3. Postilähetyksiin lisätään toimituskulut. Kuntoremonttitestit 4.9. Kun tilaat Kuntotestauksen käsikirjan (ilmestyy joulukuussa 2003) etukäteen 30.10.2003 mennessä, saat kirjan hinnasta 25 % alennusta (norm. Lasten ja koululaisten testaaminen 4.3. Tilauksen voit tehdä sähköpostitse lts@stadion.fi; puhelimitse (09) 4542 720;faksilla (09) 4542 7222 tai postitse: Liikuntatieteellinen Seura, Stadion, eteläkaarre, 00250 Helsinki. 70 euroa). Kirja soveltuu myös oppikirjaksi. Eurofit-testistöt lapsille ja aikuisille 4.2. Testaaminen urheilussa 4.7. hinta n. Psyykkisen kunnon ja ominaisuuksien testaaminen Lähteet, Asiasanat, Hakusanat, Liitteet (muutokset mahdollisia) -. Kuntotestauksen juridiikka 2. Testaaminen eri potilasryhmillä 4.10. Ammattimainen kuntotestaustoiminta 1.1. Testimenetelmien kuvaukset 3.1. Terveyskunnon testaaminen 4.5. Mitä, miten ja miksi testataan. 70 euroa ( + toimituskulut)
Heinonen, Poovo Nurmi -keskus 14: 15 LUKUVUODEN MITTAISEN LIIKUNTAKERHON VAIKUTUS LIIKUNTAKYKY/SYYTEEN Pekka Hämäläinen, Rovaniemen ommattikorkeakoulu 14:20 MOOTTORIKELKKATAPATUMIEN AIHEUTTAMAT VAMMAT ID VUODEN TUTKIMUS IAPIN KESKUSSAIRAAIASSA HOIDETUISTA POTI/AISTA lmke Höfling, lapin keskussairaala 14:25 OSTEOPOROOSIN YHTEYS LIHASVOIMAAN, TASAPAINOON, KÄVElYKYKKYYN JA KOGNITIIVISIIN TOIMINTOIHIN Hanna Junttila, Oulun liikuntalööketieteellinen klinikka, 14:30 UIMAREIDEN JA YLEISURHEIUOIDEN RAVINNONSAANTI Maria Karppinen, Oulun Uikuntalöäketieteellinen Klinikka, esiffäiänä Kaisu Kaikkonen 105 SYDÄMEN SYKKEEN JA SYKEVA/HTELUN VÄLINEN YHTEYS URHEIL/JO/l/A Antti M. . Urho Kujala ja Jarmo Karpakka Miten biomekaniikka auttaa ymmärtämään vammojen syntyä ja paranemisprosessia. • .. .... Ari Heinonen, Jyväskylän yliopisto 14.10 KREATIININ PUUTE LIHAKSISSA AIHEUTTAA MITOKONDRIOMUUTOKSIA. . ; ; . • ... TAVOITTEET, SISÄLTÖ JA lÄ.HTÖTIIANNE Jaana Suni, UKK-instituutti 16.25 LIIKUNTA-AKTIIIVISUUS NUORUUDESTA AIKUISIKÄÄN JA LIHAVUUS 3 l·VUOTIAANA Tuiia Tammelin, Oulun a/uetyäterveys/aitas 16 30 HUIPPUKYlMÄALTISTUKSEN /·/ llPC) VAIKUTUS IHO-JA SYVÄIÄMPÖnLOIHIN TERVE/llÄ HENKILÖILIÄ Ta1ia Westedund, Reumasäätiön sairaala. . Paasitorni STERI ESITYKSET Muutokset mahdollisia Torstai 9.10.2003 PiMauri Kallinen ia Kafia Peltola 14:00 LIIKUNNAN JA IÄÄKEHOIDON VAIKUTUSTEN YHTEYS LUUN MASSAN JA TIHEYDEN lÄHTÖTASOON Sulin Cheng, Jyväskylän yliopisto, esiffäiänä Harri Suominen 14 05 SÄÄRILUUN GEOMETRISTEN OMINAISUUKSIEN KEHITTYMINEN PUBERTEETIN ESIVAIHEESSA OLEV/l/A TYTÖ/llÄ. •.· .. J . Urho Kujala, JY LIIKUNTAVAMMOJEN PATOFYSIOLOGIAA Pj. Kafia Peltola, Paavo Nu1mi -keskus 15:40 YIÄRAAJAN TOIMINTAKYKY KROONISESSA IATERAALIE PIKONDYLIIT/SSA Tuoma Pienimäki, Oulun aluetyöterveys/oitos 15. Markku Järvinen ja Jari Parkkari 14:00 Polven eturistisidevamman tutkimus ja hoito Dosentti Jussi Rantanen, Sairaala ja Urheiluklinikka Mehiläinen 14:30 Olkapään akuutti vamma, sen tutkimus ja hoito Ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Harri Heliö, Diacor 15:00 Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen 15:30 Akuutin selkävamman tutkiminen ja hoito LT Joro Karppinen, Työterveyslaitos 16:00 Nivusalueen vammat haasteellinen tautiryhmä kliinikolle Professori Sakari Orava, Sairaala ja Urheiluklinikka Mehiläinen 16:30-16:45 Keskustelu 20:00 Illanvietto ja palkintojen jako. POSTERIESITYKSET Pj. Ka1hanen, Jyväskylän yliopisto 1445 SYDÄMEN SYKEVAIHTELUUN PERUSTUVA LIIKUNTAINTENSITEETIN MMRITYS Raiia laukkanen, Paloi Electra Oy 14:50 AIARAAJAN ISOMETRISTEN VOIMAMITTAUSTEN JA YHDEN JA/AN PITUUSHYPPYTESTIN TOISTITTAVUUS TERVE/llÄ JA ETURISTISIDElEIKATUll/A HENKllÖ/llÄ Si1pa Musta/ompi, LIKES·tutkimuskeskus 14 55 SAUVAKÄVELYN JA KÄVElYN AIHEUTTAMAT FYSIOLOGISET VASTEET HENGITYS· JA VERENKIERTOLIMISTÖSSÄ KESKl·IKÄIS/llÄ NAISll/A Ali Mänffäli, Tompe1een U1heilulääköriosemo 15:00 Kahvi ia näyffelyyn tutustuminen 15 30 AIA·ASTEIKÄISTEN lASTEN LIIKUNTAKYKY/SYYDEN MITTAAMINEN.· SEURANTATUTKIMUS Visa Pahtaia, Rovaniemen ammoffika1keokoulu 15.·35 KREATIININ PUUTE TEHOSTAA LIHAKSEN GLUKOOSINKÄYTTÖÄ VINKISTÄ VIHIÄ DIABETEKSEN HOIDON KOHDENTAMISEEN. . Mauri Kallinen ja Katja Peltola Pj. . Kiviniemi, Merikosken kuntoutus· ia tutkimuskeskus 14:40 IKÄ· JA SUKUPUOLIEROT ELIMISTÖN IAKTAATTIVASTEESSA MAKSIMAALISEEN NOPEUSSUORITUKSEEN Marko T. 4 5 HEIKENTYNYT DYNAAMINEN JA STAATTINEN TASAPAINO EPÄNORMAALIN SOKERINSIEDON YHTEYDESSÄ Ta1ia Pieta1ilo-Heikkinen, Oulun Yliopisto 15.·50 ASTMAN JA AllERGIAN SEKÄ HENGITYSOIREIDEN YLEISYYS JA llMENEMINEN SM·KllPAILUTASON U/MARE/l/A Mo1io Pöivinen, Helsingin u1heilulääkö1iasemo 15.55 TASAPAINO, KETTERYYS JA RyrM/KOORDINAAT/0 TRAUMAATTISESTA AIVOVAURIOSTA FYYSISESTI HYVIN TO/PUNE/llA MIEH/l/A Ma1io Rinne, UKK-instituutti 16:00 SOTIIASLENTÄJIEN TASAPAINON JA ASENTOTAJUN HAll/NNAN MUUTOKSEN MITTAAMINEN AEROTRIM· LIIKUNTASUORITUKSEN lAlKEEN Harri Rintala, 1/mavoimakou/utuskeskus l 6:D5 IKÄÄNTYNEIDEN HENKILÖIDEN TAPATURMAT Päivi Soo1i, Jyväskylän yliopisto 16.10 VOIMAHARJOITTELU TERVfflLISEEN RUOKAVALIOON YHDISTETTYNÄ ALENTAA VERENPAINETTA IKÄÄNTYV/llÄ NAIS/l/A Jonne Sallinen, Jyväskylän yliopisto 16.15 HARJOITUSLIIKKEIDEN KESTO JA LIIKENOPEUS PAINE/lMAIAITTfll/A Tuulikki Siög1en, Jyväskylän yliopisto 16.20 KUNTOVETURI LIIKUNTAPAINOTTEINEN SElKÄVAIVOJEN VARHAISKUNTOUTUSINTERVENT/0. . · 1 -; . ··.•r; .• , , , rll • -.. LKT Harri Selänne, LIKES-tutkimuskeskus Jänteen vauriot ja paranemisprosessi Professori Pekka Kannus, UKK-instituutti Lihaksen vauriot ja paranemisprosessi LT Minna Kääriäinen, Tampereen Yliopisto Luun ja ruston vauriot ja paranemisprosessi Dosentti likka Kiviranta, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Keskustelu Lounas ja näyttelyyn tutustuminen RINNAKKAISSESSIOT 14.00-16.45 1. Olli 1. ,· 9.-10.1 OHJELMA . PÄIVITETTY TIETO TAVALLISIMMISTA LIIKUNTAVAMMOISTA 2. TORSTAI 9.10.2003 09:00 10:00 10.15 10:30 11 :00 11 :30 12:00 12:30 12:45 Ilmoittautuminen, kahvi ja näyttelyyn tutustuminen Avaus Liikuntatieteellinen Seura ry Liikuntalääketieteen keskukset Tiedeuutiset uusimmat liikuntalääketieteen tärkeät havainnot Prof
2003 Pj. VAIKUTUS RAAJALIHASSOLUN ULKOISIINVOIMAAVÄLITTÄVIINPROTEIINEIHIN Maarit Heikkilä, l/KES·tutkimuskeskus 14.05 TASAPAINO JA ELÄMÄNLAATU KOTONA ASUVILLA NAISILLA Saija Karinkanta, UKK-instituutti 14: 15 PERIMÄN JA YMPA.RISTÖTEKIJÖIDEN OSUUS TASAPAINOKYVYN VAIHTELUN SELITTA"ilNA 63·16-VUOTIAILLA NAISILLA Satu Pajala, Jyväskylän Yliopisto 14:25 NILKKAVAMMAT 15-74-VUOTIAILLA SUOMALAISILLA lf/KUNNANHARRASTAJ/LLA Jari Parkkari, Tampereen Urheilulääkäriasema 14:35 ISOMETRISEN LIHASVOIMAN PERIYTYVYYS IÄKKÄILLÄ NAISKAKSOSILLA Kristina Tiainen, Jyväskylän yliopisto 14.·45 KARD/ORESPIRATORISEN KUNNON MUUTOKSET SUOMALAISILLA VARUSMIEHILLÄ VUOSINA 19 75-2002 Tammi Vasankari, liikuntalääketieteen instituutti 14:55 l/HASKUNTOA JA VOIMANTUOTON NOPEUTTA KASVATTAVAN lf/KUNTAHARJOITTELUN SEKA' RUOKAVALIOMUUTOSTEN VAIKUTUS LUUSTOL/HAKSEN GLUKOOSIAINEEN· VAIHDUNTAAN 2-VUOTISEN INTERVENTION AIKANA Mika Venajärvi, Kuopion yliopisto 15:05 FYYSISEN AKTIIVISUUDEN JA SYDÄNSAIRAUKSIEN YHTEYS KOKONAISKUOLLEISUUTEEN 15· JA 80-VUOTIAILLA HENKILÖILLA KYMMENEN SEURANTAVUODEN AIKANA Marja Äijä, Jyväskylän yliopisto. LIIKUNTA ERITYISOLOSUHTEISSA 2. Olli Heinonen ja Rainer Rauramaa Sydämen sykevaihtelu ennustaa yksilöllistä kuntomuutosta THM, FT Arto J Hautala, Merikosken kuntoutusjatutkimuskeskus,Oulu Hitaiden lihassolujen suhteellinen osuus verenpaineen ennustajana LL Miika Hernelahti, Helsingin urheilulääkäriasema Kestävyysharjoittelu lisää verisuonten kasvutekijöiden ilmenemistä lihaksessa tyypin I diabeteksessa LitM Riikka Kivelä, LIKES-tutkimuskeskus Kouluajan kestävyyskunto miesten verenpaineen ja verenpainetaudin ennustajana: 25-vuoden seurantatutkimus LitL Lasse Mikkelsson, Valtakunnallinen valmennusja liikuntakeskus Oy, Pajulahti Sykevaste rasituksessa ja kardiovaskulaarikuolleisuus LitM, LK Kai Savonen, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Aktiivinen niskalihasten harjoittelu kroonisen niskakivun hoitona Ylilääkäri, LL Jari Ylinen, Keski-Suomen sairaanhoitopiiri Lounas ja näyttelyyn tutustuminen RINNAKKAISSESSIOT 13.45-1600 1. Antti Alaranta, Helsingin yliopisto 13.55 DIABETES JA FYYSINEN HARJOITTELU. SUULLISET ESITYKSET Pj. Heikki Tikkanen 13"45 OLYMPIAVALMENNETTAVIEN ASTMALAA°KKEIDEN KA°YTTÖ-ll/KAKÄYTTÖÄ VAI ALIHOITOA. 10. Heikki Tikkanen 13:45 Liikunta ja suorituskyky kylmässä Dosentti Juha Oksa, Oulun aluetyöterveyslaitos 14: 15 14:40 15:05 15:30 Liikunta lämpimässä ja hellesäällä pelkkää nesteytystäkö. PERJANTAI 10.10.2003 9:00 Opetusministeriön puheenvuoro Kulttuuriministeri Tanja Korpela RINNAKKAISSESSIOT 9.20-10.45 1. Tuomo Pienimäki ja Antero Natri Pj. Harri Selänne ja Markku Alen Pj. Kliinisen fysiologian erikoislääkäri Harri Lindholm, Työterveyslaitos Liikunta vesielementissä Dosentti Seppo Sipinen, Keskussotilassairaala Tilkka Kokemuksia ääriolosuhteista seikkailuurheilussa Liikunnanohjaaja Petri Forsman, Nokia AdventureTeam Keskustelu ja loppuyhteenveto SUULLISET ESITYKSET Muutokset mohdollisio Perjantai 10. 40 KOlf.AGEENIRESEPTORIN PUUTE AlTISTM HIIRET LIHASVAURIOILLE JA KOLIAGEENIN KERTYMISELLE Vuokko Kavanen, Jyväskylän yliopisto 09:50 OHJATUN HARJOITTELUN ENERGIANKULUTUS ON YHTEYDESSÄ NISKAKIVUN VAHENTYMISEEN Riku Nikander, UKK-instituutti 10:00 KASVUIKÄISEN JA AIKUISEN LUUSTON VASTE LIIKUNTAKUORMITUKSELLE JA KUORMITUKSEN LOPETTAMISELLE Ilari Pajamäki, Tampereen yliopisto 10.10 LUUSTON MINERAALIM.ÄÄRÄN JA FYYSISEN SUORITUSKYVYN MUUTOKSET VAIHDEVUOSIEN ]AIKEEN Harri Sievänen, UKK-instituutti 10.·20 PERINNÖll/SET EROT LIIKUNNAN LUUSTOVASTEESSA OVAT YHTEDESSA OSTEOPOROOTTISIIN MURTUMIIN Kirsti Uus~Rasi, UKK-Instituutti 10:30 HYPPYHARJOITTELUN VAIKUTUS PREMENOPAUSMLISTEN NAISTEN FYYSISEEN SUORITUSKYKYYN: 12 KUUKAUDEN SATUNNAISTETTU KONTROLLOITU INTERVENTIOTUTKIMUS Aki Vainionpää, Oulun yliopisto ja Oulun liikuntalääketieteellinen klinikka Pj. Pekka Kannus 09:20 RIIPEA°STÄ LIIKUNNASTA PITKÄAIKAISTA LUUSTOHYÖTYÄ Saija Kontulainen, UKK-Instituutti, esittää Ari Heinonen 09,30 FYYSISEN AKTIIVISUUDEN JA TYYPIN 2 DIABETEKSEN YHTEYS YLI 70-VUOTIAIDEN IAIHOJEN NAISTEN LUUNTIHEYTEEN,KAATUMISIIN JA MURTUMISIINVÄESTÖPOHJAINEN KOHORTTITUKIMUS Raija Karpelainen, Oulun liikuntalääketieteel/inen klinikka 09. Pekka Kannus 9:20 9:45 10: 10 10:35 10:45 11: 15 11 :30 11 :45 12:00 12: 15 12:30 12:45 Sukupuolten väliset erot terveysliikunnassa Professori Rainer Rauramaa, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos lnfektiot ja liikunta LT Olli Heinonen, Paavo Nurmi -keskus Sudenkuopat sairaiden liikuttamisessa Liikuntalääketieteen erikoislääkäri Hannu Litmanen, Kuopion yliopisto Keskustelu Kahvi ja näyttelyyn tutustuminen VUODEN PARHAAT TUTKIMUSRAPORTIT Pj. SUULLISET ESITYKSET Pj. LIIKUNTA, ERITYISKYSYMYKSIÄ 2
Se on lähes miljoona euroa vuoden jokaisena päivänä. ·(tieteen te,.· ijä. SUOMALAINEN VOITTAA AINA. Suomi kiittää.. ,/'--...,__ ! \ Opetusministeriö jakaa tänäkin vuonna veikkausvarat noin 355 miljoonaa euroa taiteelle, urheilulle, tieteelle ja nuorisotyölle. ..-·--·Tulevaisuuden ,